Erikoisalat esittäytyvät -juttusarjassa erikoistuvat ja valmiit erikoislääkärit esittelevät myös vähän tuntemattomampia erikoisaloja. Tällä kertaa esittelyvuorossa lastenkirurgia.
Katariina Mattila tiesi jo kauan sitten, että erikoistuminen kirurgiselle alalle oli ehto. Käsillä piti päästä tekemään jotain. Lastenkirurgiaan Helsingistä vuonna 2012 valmistunut lääketieteen lisensiaatti Mattila päätyi sen monipuolisuuden takia. ”Halusin laaja-alaisen koulutuksen. Lastenkirurgiaan kuuluu sekä urologiaa, ortopediaa että gastrokirurgiaa. Aikuisten puolella keskitytään yksittäisiin elinjärjestelmiin”, Mattila selittää. Osalla lastenkirurgeista on hänen mukaansa kokemusta myös muilta kirurgisilta erikoisaloilta.
Mattilan mielestä lapset ovat mielenkiintoinen potilasryhmä. Erityisen kiinnostunut hän on synnynnäisistä vioista. ”Lapsista näkee, kun he ovat sairaita. Lapset harvemmin liioittelevat sairauksiaan tavoitellessaan jotakin sekundaarista hyötyä, kuten sairaslomaa. On myös ihmeellistä, miten lapset paranevat niin hyvin”, Mattila listaa.
Jos aikuispotilaat joskus ärsyttävät, lapsilla samaa ongelmaa ei ole. ”En ollut aikaisemmin ajatellut tekeväni joskus töitä lasten parissa, mutta nyt valinta tuntuu hyvältä”, Mattila kertoo. Mattilan mukaan hankalimpia ovat lapset puolivuotiaasta kolmevuotiaisiin. ”Alle puolivuotiaat eivät vierasta ja yli kolmevuotiaille voi usein jo selittää, mitä tehdään”, Mattila selittää.
Vaihtoehtoina lastenkirurgialle Mattila pitää muita kirurgian erikoisaloja, kuten gastro- tai plastiikkakirurgiaa. ”Vaikka lastenkirurgia kiinnostaa tällä hetkellä selvästi eniten, aion katsoa avoimesti myös muita vaihtoehtoja runkokoulutuksen aikana.”
Tällä hetkellä Mattila työskentelee Lastenklinikalla Helsingissä lastenkirurgian määräaikaisessa pestissä. Varsinaista erikoistumisen aluksi käytävää runkokoulutusta hän ei ole vielä aloittanut.
Helsingissä kasvanut Mattila toivoisi voivansa työskennellä pääkaupunkiseudulla jatkossakin, mutta ymmärtää realiteetit. ”Keskussairaaloissa tehdään yleisluontoista lastenkirurgiaa, kun yliopistosairaaloissa keskitytään spesifisempiin juttuihin”, hän kertoo. Ulkomaille lähtemistä hän kertoo harkitsevansa ainakin väliaikaisesti, mikäli Suomessa erikoislääkärin virat ovat kiven alla.
Mattilan mukaan lastenkirurgialla tehdään melko paljon tutkimusta. ”Yhtenä vaihtoehtona olisi myös lähteä ulkomaille tekemään post-doc”, väitöskirjaansa aloitteleva Mattila pohtii.
Nykyiselle erikoistumisalan valintatavalle Mattila antaa kehnon arvosanan. ”Mielestäni erikoistuvat tulisi valita jonkinlaisen hakumenettelyn periaatteella sen sijaan, että hakija vain kirjoittaa nimensä listaan ja jonottaa.” Menettelyn tarkemmasta sisällöstä Mattila ei osaa sanoa. ”Haastatteluiden pitäisi ehdottomasti olla osana valintaprosessia.”
Nico Vehmas
|
LASTENKIRURGIA
|