Kliininen fysiologia….. Isotooppilääketiede….. Valmistuessani lääkäriksi en ollut kuullutkaan moisista erikoisaloista. Olin vain painiskellut radiofysiikan ja generaattoreiden parissa opiskeluaikana reputettuani niihin liittyvän tentin pariin otteeseen. Mitään kontaktipintaa todellisuuteen ei silloin kuitenkaan päässyt syntymään ja ensimmäinen havaintoni isotooppilääketieteestä oli kummallinen luurangon kuva joskus amanuenssiaikana osastokierrolla.
Tässä täytyy tosin mainita, että olen opiskellut lääkäriksi Keski-Euroopassa, jossa erikoisalarakenne ja koulutus ovat erilaisia kuin Suomessa. Erilaisten sattumusten kautta päädyin kuitenkin kysymään töitä kliinisen fysiologian laboratoriosta. Isotooppilääketiede oli minulle silloinkin vielä tuntematon osa-alue, jolle en paljon uhrannut ajatustani. Kliinisessä fysiologiassa kiinnosti silloin ensisijaisesti sen yhteys silloiseen tutkimustyöhöni verisuonikirurgialla ja erityisesti tieto siitä, että päivystysvelvoitetta ei ollut. Moni meistä onkin ajautunut alalle puolivahingossa joko tutkimustyön kautta ja/tai juuri tuon puuttuvan päivystysvelvoitteen vuoksi.
Suomessa kliininen fysiologia yhdistettiin isotooppilääketieteen kanssa yhteiseksi erikoisalakseen 90-luvun lopulla tehdyssä erikoisalauudistuksessa. Tällöin Suomenkin erikoistuville taattiin muualla Euroopassa kelpaava riittävän laaja isotooppikoulutus. Muualla Euroopassa isotooppilääketiede on oma erikoisalansa. Muu kliininen diagnostiikka hoituu kliinikoiden toimesta. Tosin Euroopassakin on havaittavissa ainakin hoitajakoulutuksen tasolla pyrkimyksiä vakiinnuttaa kliininen fysiologia omaksi erikoisalakseen. Esikuvana tälle toimivat pohjoismaat tai Suomi. Omassa yksikössäni vieraili keväällä Portugalista hyvin innokas alan opiskelija, joka halusi tästä syystä nimenomaan Suomeen vaihtoon.
Nimensä mukaisesti kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede on monipuolinen erikoisala, joka sisältää laaja-alaisesti tutkimuksia mm. onkologian, kardiologian, pediatrian, neurologian, urologian, gastroenterologian, pulmologian, endokrinologian, ortopedian, fysiatrian ja verisuonikirurgian alalta. Tutkimusskaala vaihtelee paikallisesti kliinikoiden tarpeiden ja perinteiden mukaisesti. Kaikille alamme yksiköille on ominaista kuitenkin poikkitieteellisyys palvellessamme kliinikoita laidasta laitaan. Tämä tekee työstä mielenkiintoista ja tuo vaihtelua työnkuvaan. Myös tutkimuslaiteresurssit ovat tämän vuoksi tehokkaassa käytössä, kun kaikkien erikoisalojen ei tarvitse hankkia kaikkia uusimpia tutkimuslaitteita itse. Tutkimusten laadun ylläpito ja varmistus onnistuu myös tällaisessa erikoistuneessa ympäristössä tavanomaista paremmin. Valtaosa Suomessa toimivista yksiköistä omaakin toimintakäsikirjan ja toiminta on monessa paikassa akkreditoitua. Potilaiden ikä ja tutkimustarve vaihtelee sydämen ultraäänitutkimukseen tulevasta muutaman tunnin ikäisestä vastasyntyneestä esim. aivo- tai syöpäkuvaukseen tulevaan vanhukseen.
Sekä kliininen fysiologia että isotooppilääketiede on tiimityötä, jossa hoitajat, lääkärit, fyysikot ja kemistit ja muut ammattiryhmät työskentelevät yhdessä potilastutkimuksen kimpussa. Potilastutkimusta voidaan räätälöidä kliinisten tarpeiden mukaan. Kliinikon erityistoiveista pyritään neuvottelemaan ja tuottamaan myös tavallisuudesta poikkeavia tutkimuksia mahdollisuuksien puitteissa. Lisäksi yhteistyö esim. radiologian kanssa on tiivistä. Erityisen tiivistä tämä on PET-kuvantamisessa, jossa fuusiokuvat katsotaan yhdessä valtaosassa sairaaloista.
Isotooppitutkimukset ovat säteilytutkimuksia ja siten säteilyturvakeskuksen valvonnan alaista ja lupien varassa olevaa toimintaa. Radioaktiivista säteilyä pelätään, mutta isotooppilääkärinä kuukausittainen säderasitus on yleensä mittausrajan alapuolella ja vuosiannos murto-osa esim. toimenpideradiologin, toimenpidekardiologin tai pitkillä, mantereiden välisillä lennoilla työskentelevien lentoemäntien saamasta annoksesta. Myös lentomatkustaja, joka joutuu tekemään useita pitkiä lentoja vuodessa, voi saada selvästi suuremman vuosittaisen sädeannoksen kuin isotooppilääkäri.
Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede painii erikoisalana jatkuvasti tuntemattomuuden kanssa ja alalle on ollut hankala saada riittävästi erikoistuvia. Silti uskon, että alamme voisi kiinnostaa nuorta opiskelija- ja lääkärikuntaa nykyistä laajemminkin, jos ei muuten niin reunapalvelujen muodossa. Meiltä saa hyvän peruskoulutuksen rasituskokeiden ja EKGn tulkinnassa. Myös hengitysfysiologia, munuaisten toiminta, onkologiset tutkimukset ja sydämen toiminta tulevat tutuksi ollen siten hyviä perustuksia myös muulle kliiniselle toiminnalle. Erikoisalaamme tutustuminen antaa myös kliinikolle, erityisesti yleislääkärille näkemystä siitä, minkälainen diagnostiikka on mahdollista ja mitä sillä voidaan saavuttaa.
Nykyhetkellä alamme työtilanne on sellainen, että töitä saa melkein mistä päin Suomea tahansa ja erikoistumisvirkojakin on saatavilla. Töitä siis riittää, mutta riittääkö kouluttajia? Tähän mennessä kouluttajia on riittänyt ainakin yliopistosairaaloissa kohtuullisen hyvin. Perinteisesti alallamme on opetettu kenties muita aloja selvemmin mestari-kisälliperiaatteella. Tutkimusten teko ja tulkitseminen opetetaan kädestä pitäen ja konsultaatiomahdollisuudet ovat hyvät erikoislääkärin ja erikoistuvan työskennellessä rinta rinnan. Vaikka lääketieteen kenttä on koko ajan ollut sekä hallinnollisten, rahoituksellisten että lääketieteellisten muutosten kourissa ja samalla oma pieni erikoisalamme on ollut mullistusten heiteltävänä, on töitä silti riittänyt. Työnkuva muuttuu jatkuvasti ja tutkimuspyyntöjä tulee enemmän kuin mihin pystymme tällä hetkellä lyhyessä ajassa vastaamaan.
Sorjo Mätzke
Kliinisen Fysiologian ja Isotooppilääketieteen erikoislääkäri