Foniatriksi erikoistuva Anni Haapaniemi päätyi alalle vuonna 2009 onnekkaan sattuman kautta: valmistumisesta oli kulunut puolitoista vuosi, kun korvalääkäriksi erikoistuva aviomies kertoi kotona, että foniatrian erikoistuvan virkaan kaivattiin sijaista. Opiskeluaikana foniatriaa oli käsitelty vain yhden luennon verran, mutta ala oli jo silloin tuntunut mielenkiintoiselta vaikkakin suppealta. Haapaniemi kuitenkin tarttui tilaisuuteen ja havaitsi, että suppeakin erikoisala voi tarjota laajan työkentän.

Foniatri hoitaa äänihäiriöitä ja lasten puheen- ja kielenkehityksen vaikeuksia. Myös nielemisvaikeuksien hoito kuuluu foniatreille yhteistyössä muiden erikoisalojen kanssa. Haapaniemen työpäivät HUS:n puhe- ja äänihäiriöpoliklinikalla koostuvat vastaanottoajoista, jotka lapsilla ovat puolentoista tunnin ja aikuisilla 45 minuutin mittaisia. Vastaanotolla tutustutaan potilaan aiempiin lausuntoihin, potilas tutkitaan ja haastatellaan perusteellisesti, lapsipotilaan anamneesi selvitetään raskausaikaan asti, ohjelmoidaan tarvittavat jatkotutkimukset ja laaditaan kuntoutussuunnitelma. Muiden alojen vastaanottotyöhön verrattuna potilaan tilannetta pohditaan kokonaisvaltaisemmin. HUS:ssa toimii lisäksi lasten päiväkeskus, johon tiivistä kuntoutusta tarvitsevat lapset tulevat 3-10 päivän ajan ja viettävät päivän hieman päiväkotia muistuttavissa olosuhteissa.   

Sosiaalisten taitojen merkitys korostuu foniatrin työssä. Esimerkiksi lapsipotilaan hoitoa pohditaan usein kymmenenkin eri ammattilaisen voimin. Lääkärin ohella hoitotiimiin voi kuulua puheterapeutti, neuropsykologi, toimintaterapeutti, erityislastentarhanopettaja, lastenhoitajia, lastensairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijöitä. Myös erikoisalojen välinen yhteistyö on tiivistä: korvalääkärit, lastenneurologit ja avoterveydenhuollon lääkärit ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita. Foniatrin on kyettävä johtamaan moniammatillisen tiimin työtä ja hoitokokouksia, joissa on usein läsnä myös päiväkodin tai koulun henkilökuntaa.

Ihmissuhdetaitojen lisäksi foniatrilta vaaditaan pitkäjänteisyyttä. Kuntoutus kestää usein vuosia ja Haapaniemi kertoo tapaavansa monia potilaita vain noin vuoden välein: myönteistä palautetta saadakseen tulee siis olla kärsivällinen. Toisaalta pitkäaikaiset suhteet perheiden kanssa ovat Haapaniemen mukaan yksi työn parhaista puolista. Pienten lasten elämään ja kehitykseen pääsee todella vaikuttamaan.

Foniatria on erikoisaloista pienimpiä. Erikoislääkäreitä ja erikoistuvia on yhteensä vajaa kolmekymmentä. Tiivis yhteisö on Haapaniemen mukaan kuitenkin etu: kaikki tuntevat toisensa, ja seniorituki on ollut erinomaista. Myös kansainvälinen yhteistyö on tiivistä, vaikka foniatrin työnkuva vaihteleekin paljon maasta toiseen. Koska työpaikat keskittyvät yliopistosairaaloihin, myös tutkimusta tehdään aktiivisesti. Paperitöitä kammoksuvan ei kannata hakeutua foniatriksi, sillä perusteellisten lausuntojen kirjoittaminen on tärkeä osa työtä. Sen sijaan päivystysvelvollisuutta ei ole, ja työt hoituvat Haapaniemen mukaan virka-aikana, mikä on hänelle kahden lapsen äitinä erityisen arvokasta.  

Foniatria on kuntoutuspainotteinen ala, mutta yhden spesifisen toimenpiteen Haapaniemi mainitsee: spasmodisesta dysfoniasta eli kurkunpään lihasten dystoniasta kärsiviä potilaita hoidetaan foniatrialla botuliinitoksiini-injektioin. Hankalasta vaivasta kärsineet potilaat, joita ennen epäiltiin luulosairaiksi, ovat näin saaneet tehokkaan hoidon. Aikuispotilaiden rutiinitutkimuksiin foniatri käyttää videolaryngoskooppia. Toimittajakin pääsi haastattelun lopuksi näkemään värähtelevät äänihuulensa, jotka flunssakaudesta huolimatta saivat Anni Haapaniemeltä hyväksyvän tuomion.

Teksti: Tuuli Lehti
Kuva: Ella Brandt

 

FONIATRIA

  • Erikoisala perustettu vuonna 1948.
  • Viiden vuoden koulutusohjelma, josta kolme vuotta foniatriaa ja vuosi korva-, nenä-, ja kurkkutauteja.
  • Foniatreja työskentelee Suomessa hieman yli 20.
  • Työpaikat keskittyvät yliopistosairaaloihin
  • 3–6 kk:n mittaisen reunakoulutuksen voi suorittaa esimerkiksi seuraavilla aloilla: lastentaudit, (lasten)neurologia, plastiikkakirurgia, (lasten)psykiatria ja perinnöllisyyslääketiede.