Käytävillä kuultua
“Onko se ihan oikea erikoisala?”
Kyllä, liikuntalääketiede on oma erillinen erikoisalansa 50 muun alan joukossa, vaikka yllättävän moni ei tätä tiedäkään. Liikuntalääketieteen erikoislääkäreitä on valmistunut vuodesta 1986 lähtien yli 50.
“Siis ortopedian suppea erikoisala?”
Kyseessä ei ole ortopedian, fysiatrian tai jonkin muun alan suppea erikoisala. Liikuntalääketieteen erikoistuvat suorittavat kyllä monipuolisesti reunapalveluita muilla läheisillä erikoisaloilla.
“Eli urheilulääkäreitä?”
Kyllä ja ei, sillä vaikka alan erikoislääkärit toimivat paljon urheilun parissa, he hoitavat myös aktiivikuntoilijoita sekä liikuntaharrastusta aloittavia potilaita sekä liikunnassa ja urheilussa oireita saavia potilaita. Suomen liikunta- ja urheilulääketieteen erikoislääkäriyhdistys yhdessä alan vastuukouluttajien kanssa onkin määritellyt erikoistumisenkoulutuksen tavoitteiksi seuraavaa: “…lääkäri tuntee liikunnan terveysvaikutukset eri-ikäisillä, hallitsee liikunnan käytön sairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa sekä tuntee liikunnan sydän- ja verenkiertoriskit sekä tuki- ja liikuntaelimistön riskit. Hänen tulee hallita liikunnan aiheuttamien ylirasitustilojen ja vammojen ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus.”
Titteliä “urheilulääkäri” voi käyttää kuka tahansa urheilun parissa toimiva lääkäri. Todellisuudessa se ei siis ole erikoislääkärin nimike, vaikka se usein sellaiseksi tulkitaankin.
“Opiskeletteko Jyväskylässä?”
Jyväskylän yliopistossa on liikuntatieteellistä opetusta, mutta kyseessä ei ole lääketieteen koulutus. Siellä voi kyllä opiskella yliopistotutkinnon liikuntalääketieteen koulutusohjelmassa kuten Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossakin, mutta kyseessä ei ole lääketieteen erikoisala vaan opiskelijat valmistuvat terveystieteiden kandidaateiksi ja maistereiksi.
Syventävät opinnot veivät mukanaan
Timo Eronen on yksi liikuntalääketieteeseen erikoistuvista lääkäreistä, joita on yhteensä noin 50 sekä vanhassa että uudessa erikoistumisjärjestelemässä. Erosen opiskeluaikana liikunta oli kyllä erittäin vahvasti mukana aivan kilpaurheilun muodossa hiihtoladuilla, mutta koska lääketieteen opinnoissa liikuntaa ei kovin paljoa käsitelty, liikuntalääketiede nousikin vahvaksi erikoisalavaihtoehdoksi vasta syventävien opintojen kautta. Opintojen aikana hän harkitsi erikoistumista ensisijaisesti ortopediaan tai käsikirurgiaan, mutta syventävien opintojen tutkielman herättämä kiinnostus liikuntafysiologiaan vei mukanaan.
Monipuolisuus ja monialaisuus keskiössä
Eronen aloitti erikoistumispalveluiden kerryttämisen heti valmistuttuaan lisensiaatiksi ja on tällä hetkellä suorittanut terveyskeskuspalveluiden lisäksi varsin monipuolisesti reunapalveluita akuuttilääketieteessä, sisätaudeilla, keuhkosairauksilla, fysiatrialla, kliinisellä fysiologialla sekä Siilinjärven liikuntapoliklinikalla. Lisäksi hän on työskennellyt jo opiskeluaikoina ortopedialla.
Eronen mieltääkin oman erikoisalansa vahvuudeksi nimenomaan monipuolisuuden, jolla hän viittaa toisaalta sekä liikuntalääketieteen laaja-alaisuuteen että moniammatilliseen yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa. Laaja-alaisuudessa hän näkee myös paljon yhtymäkohtia erityisesti yleislääketieteeseen sekä työterveyshuoltoon. Liikuntalääketieteen erikoislääkärin vastaanotolla potilaana voikin olla monelle hieman yllätyksenä lähes kaikenikäisiä henkilöitä aina maailmanluokan huippu-urheilijoista harrastelijoihin ja nuorista lupauksista monisairaisiin vanhuksiin asti.
Liikuntalääketieteen erikoislääkärin vastaanotolla potilaana voikin olla monelle hieman yllätyksenä lähes kaikenikäisiä henkilöitä aina maailmanluokan huippu-urheilijoista harrastelijoihin ja nuorista lupauksista monisairaisiin vanhuksiin asti.
Monipuolisuuteen ja laaja-alaisuuteen liittyen Eronen nostaa esille myös liikuntalääketieteellisen alan jatkuvan kehityksen ja sen vaatiman tuoreimman tiedon opiskelun ja omaksumisen. Uutta tutkimus- ja kokemustietoa kertyy nykyaikana paljon, ja omaakin tutkimusta tekevälle Eroselle tämä näyttäytyy hyvänä tilaisuutena oman osaamisen jatkuvalle kehittämiselle.
“Mihin töihin?”
Tätä kysymystä Eronen kuulee melko usein. Liikuntalääketieteen erikoislääkäreille ei olekaan samalla tavalla virkoja tarjolla kuin monen muun erikoisalan lääkäreille. Suurin osa liikuntalääketieteen erikoislääkäreistä työskentelee tällä hetkellä yksityisellä sektorilla ja toiseksi eniten heitä on kolmannen sektorin palveluksessa yhdistyksissä, säätiöissä tai järjestöissä. Eronen tiedostaa moneen muuhun erikoisalaan nähden suppeammat työmahdollisuudet, mutta ei vaikuta tämän suhteen erityisen huolestuneelta. Hänen suunnitelmissaan onkin työskennellä tulevaisuudessa sekä yksityisvastaanotolla että joukkuelääkärinä ja mahdollisesti jopa erikoistua vielä toiseenkin alaan liikuntalääketieteen rinnalle.
Liikuntalääketieteelle toivotaan näkyvämpää asemaa yhteiskunnassa
Liikuntalääketieteen erikoisalan juuret sijoittuvat jo 1950-luvulle Helsingin olympialaisten aikaan. Tuolloin Suomessa alkoi kehittyä urheilulääketiede ja myöhemmin 70- ja 80-luvuilla alettiin keskustella erikoisalan perustamisesta. Pian tämän jälkeen urheilulääketieteen tilalle tulikin laaja-alaisempi liikuntalääketiede-nimike.
Liikuntalääketieteen erikoisalan juuret sijoittuvat jo 1950-luvulle Helsingin olympialaisten aikaan.
Liikuntalääketieteen erikoislääkäreiden rooli julkisessa terveydenhuollossa on kuitenkin toistaiseksi jäänyt vähäiseksi, vaikka tarve on tiedostettu useissa yhteyksissä. Alan tavoitteena on tuoda liikuntalääketieteellistä asiantuntemusta sairauksien ja vammojen ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen. Osaamisen hyödyntämisen mahdollisuuksia on myös liikunnallisen elämäntavan edistämisessä eri ikäryhmissä muun muassa koulutuksen, tuotekehityksen ja liikunnan strategisen suunnittelutyön muodossa. Suomessa on tällä hetkellä kaksi julkisen terveydenhuollon liikuntalääketieteen poliklinikkaa: perusterveydenhuollon puolella Siilinjärven terveyskeskuksessa ja erikoissairaanhoidossa Jyväskylän Sairaala Novassa.
Euroopassa ja muualla maailmassa erikoisalan on nähty jo vahvistavan asemaansa erityisesti lihavuuden, diabeteksen ja muiden elintapasairauksien räjähdysmäisen lisääntymisen takia. Liikunta- ja urheilulääketieteen erikoislääkäriyhdistys tavoitteleekin, että myös Suomessa toimintaa vietäisiin aktiivisesti tähän suuntaan.
Kiitokset haastateltavana toimineelle erikoistuvalle lääkärille Timo Eroselle sekä Suomen liikunta- ja urheilulääketieteen erikoislääkäriyhdistyksen puheenjohtajalle liikuntalääketieteen professori Heikki Tikkaselle.
Teksti: Heidi Pohjonen
