“Radiologia on kuin salapoliisityötä: Diagnoosin saamiseksi pitää yhdistää tietoja lähetetekstistä ja potilaan röntgenkuvista”, kuvailee radiologiaan erikoistuva lääkäri Katarina Johansson.
Katarina Johansson innostui alun perin radiologiasta jo lääketieteen opintojen ja kuukauden amanuenssuuripalvelun aikana. ”Radiologia on aika erilaista verrattuna muihin erikoisaloihin ja toisaalta laaja-alaista. Lähes kaikki muut erikoisalat käyttävät radiologiaa jollain tavalla hyväkseen diagnostiikassa.”
Aluksi hän päätti kuitenkin mennä töihin terveyskeskukseen, jossa työskentelikin 1,5 vuotta. “Sitten ajattelin, että haluan kuitenkin takaisin sairaalamaailmaan.”
Opiskeluaikainen kiinnostus radiologiaan palasi mieleen, ja Johansson meni töihin radiologialle Tammisaaren sairaalaan. Ennen erikoistumispalveluiden alkamista hän lähti vielä tekemään reunoja sisätaudeille 8 kuukauden ajaksi. “Minusta on hyödyllistä, että on pitkä kokemus sisätaudeista, koska se auttaa diagnostiikassa.”
Radiologiaan erikoistumisen Johansson aloitti Lohjan sairaalassa. “Tein aluksi paljon terveyskeskustasoista UÄ:tä. Lohjalla oli myös paljon natiivikuvan tulkinnan opetusta. Ajatellaan, että thorax-kuvan katsominen on helppoa, mutta ei se ole. Se on oikeasti aika hankalaa ja on tärkeää, että sen tulkintaa opetetaan hyvin.”
Aluesairaalassa pääsi myös katsomaan TT-kuvia sekä tekemään paljon toimenpiteitä. “Pleurapunktiot ja vatsaontelon kanavoinnit ovat niitä ihan tavallisimpia, mitä radiologialla tehdään”. Myös kirurgit laittavat askitesdreenejä, mutta nykyään toimenpiteitä tehdään yhä enemmän UÄ-ohjatusti, jolloin koko toimenpiteen voi tehdä näkökontrollissa. Myös kaulan alueelta otetaan paljon ohutneulanäytteitä kilpirauhasen muutoksista.”
Monet mieltävät radiologian diagnostiseksi alaksi, jossa ei tavata potilaita.
Ultraäänitutkimuksissa ja toimenpiteissä potilaan kohtaaminen on olennainen osa tutkimusta.
“Ultraäänitutkimusta tehdessä voi samalla haastatella potilasta ja miettiä oirekuvan perusteella diagnostiikkaa.”
Toimenpiteissä pitää taas osata rauhoitella potilasta. “Potilaalle ei ole helppoa olla pistettävänä. Ne ovat kuitenkin riskialttiita toimenpiteitä, kun mennään esimerkiksi neulalla keuhko-onteloon.”
Lohjalta Johansson meni töihin Jorvin sairaalaan, joka on HUSin alueella ns. vatsakeskus. “Siellä oli vaikeampia potilaita, joihin pääsi syventymään, esimerkiksi leikattuja vatsoja.” Jorvissa Johansson teki myös ensimmäiset päivystyksensä.
“Päivystyksessä pääsi harjoittelemaan itsenäisempää työskentelyä.” Meilahdessa päivystämässä on eritasoisia erikoistuvia. “Siellä pystyy konsultoimaan kokeneempaa erikoistuvaa ja aluksi voi valita helpompia tutkimuksia saneltavaksi. Kokemus karttuu työtä tehdessä.”
STM:n vuoden 2019 selvityksen mukaan työikäisiä radiologeja oli vuonna 2019 609, ja tarve vuonna 2035 on 724, 19 % enemmän. Radiologian erikoislääkärin koulutus kestää 6 vuotta, josta noin puolet tehdään keskus- tai aluesairaalassa ja puolet yliopistosairaalassa. “Aluksi tavallaan tutustutaan eri kuvantamismenetelmiin keskussairaalassa ja sitten mennään spesifimpään opetukseen yliopistosairaalaan.“ Lisäksi koulutukseen kuuluu 9 kuukauden terveyskeskuspalvelu ja 3 kuukautta reunoja.
6 vuoden jälkeen valmistutaan yleisradiologeiksi. Sen jälkeen voi ilmoittautua vielä kaksi vuotta kestävään suppean erikoisalan koulutusohjelmaan. Eri spesialiteettejä ovat neuro-, gastro–, MSK– eli muskuloskeletaali-, KNK-, thorax-, lasten-, rinta– ja angioradiologia sekä isotooppikuvantaminen. “Suppea erikoistuminen on nykyään aikaisempaa suositumpaa, mutta kaikki radiologit eivät lisäkouluttaudu. Keskussairaalatasolla kaikki eivät ole tehneet suppeaa erikoistumista, mutta yliopistosairaaloissa on luonnollista erikoistua suppeampaan alaan”, Johansson kertoo.
Toisin kuin muilla erikoisaloilla, radiologialle erikoistuessa tulee suorittaa 3 tenttiä hyväksytysti läpi. Ennen yliopistosairaalaan siirtymistä tulee suorittaa niin sanottu “Kuopion kurssi”. Se on viikon kestävä radiologisen fysiikan ja säteilysuojelun kurssi, johon sisältyy 2 samaan aikaan suoritettavaa tenttiä. “Se on siis fysiikan osuus, joka pitää hallita radiologiassa.”
Erikoistumisen lopuksi on esseetentti, joka vastaa muiden erikoisalojen erikoislääkäritenttiä. Sen lisäksi on vielä erillinen kuvatentti, jossa lausutaan eri modaliteettien kuvia.
Radiologiaa opitaan tekemällä
Jorvin jälkeen Johansson siirtyi Meilahteen suorittamaan erikoistumisen yliopistosairaalavaihetta. Meilahdessa on järjestetty koulutus niin, että erikoistuvat ovat joka kuukausi eri työpisteellä töissä, käytännössä esimerkiksi thorax-, gastro, KNK-, MSK- tai MRI-sijoituksessa. “Mielenkiinto pysyy yllä, kun on aina uudet tapaukset ja asiat opittavana. Se on tosi mielenkiintoista. Joka paikassa on omat juttunsa, jotka muistuvat uudelleen mieleen samalle kiertopisteelle palatessa.”
Radiologia sisältää Johanssonin mielestä paljon mestari-kisälli -tyyppistä oppimista. “Ensin itse katsotaan kuva ja etsitään kirjallisuudesta tietoa, ja sitten konsultoidaan erikoislääkäriä.” Meilahdessa kaikki TT- ja MRI-kuvat lausutaan yhdessä erikoislääkärin kanssa. Myös päivystysajan kuvista tulee erikoislääkärin jälkilausunto. Natiivikuvat ja UÄ-tutkimukset voi lausua itsenäisesti, mutta niistäkin tarvittaessa konsultoidaan. “Erikoistuvana on tärkeää kysellä paljon, jotta oppii asiat.”
Pelkästään oppikirjoja lukemalla ei pysty oppimaan kuvan tulkintaa. “Helposti ajattelisi, että kirjasta voi katsoa, miltä jonkun kuvan pitäisi näyttää. Usein sairaudet eivät kuitenkaan näytä kuvakirjaesimerkeiltä, ja toisaalta eri sairaudet voivat näyttää samanlaiselta.
“Radiologiaa on vaikea oppia kirjasta, se pitää oppia tekemällä.”
Erikoislääkärin työhön sisältyykin paljon erikoistuvien kouluttamista. Konsultaatioita esittävät erikoistuvien lisäksi kliinikot, ja myös erikoislääkärit konsultoivat toisiaan. Erikoislääkärit tekevät takapäivystyksiä ja lausuvat päivystykselliset magneettitutkimukset. Magneetti- ja TT-kuviin erikoislääkärin tulee tehdä kuvausohjeistus lähetteen perusteella.
“Sillä on hirveän iso merkitys sen kannalta, pystyykö tutkimus löytämään etsittävää sairautta. Jos on väärällä tavalla kuvattu, ei erotusdiagnostiikkaa pysty välttämättä tekemään. Tietyt sairaudet näkyvät eri tavalla eri varjoainevaiheen kuvissa.” Myös kliinikoiden kanssa pidettävät meetingit kuuluvat päivittäiseen työnkuvaan.
Huonoina puolina Johansson näkee radiologiassa työergonomian. “Työ on aika staattista ja ranne on kovilla, kun kuvia rullataan hiirellä. Siihen on pyritty panostamaan erikoishiirillä ja säädettävillä pöydillä”. Varsinkin erikoistumisaikana päivystysrasitus on merkittävä. Erikoislääkärinä päivystysten määrä riippuu paljon työpaikasta.
Hyvinä puolina Johansson tuo esiin sen, että työtä voi tehdä vaihtelevaan tahtiin. “Vaikeaan tapaukseen voi panostaa enemmän aikaa, jotta potilas saa oikean diagnoosin.” Nykyään kuvataan paljon, joten useimmilla potilailla löytyy vertailukuvia, jotka helpottavat muutosten tulkintaa. Myös potilaskontaktia on Johanssonin mielestä sopivissa määrin.
Tutkimukseen suhtaudutaan radiologialla nykyään kannustavasti ja sen tekeminen on aiempaa suositumpaa. “Tutkimustyön tekeminen on vähän erilaista kuin kliinisillä aloilla, joilla se luo vastapainoa potilastyölle. Tutkimustyö on meillä aika samanlaista kuin normaalityö, eli lisää kuvien katsomista.”
Hyvänä puolena Johansson näkee myös sen, että radiologia kehittyy alana aktiivisesti. Esimerkiksi ultraäänen kuvanlaatu on kehittynyt huimasti. Myös TT-laitteet ovat kehittyneet, ja tutkimuksia voidaan tehdä aiempaa vähemmällä säteilyrasituksella. Kaksoisenergiakuvantamisessa tietokone kehittää esimerkiksi varjoainekuvan perusteella virtuaalinatiivikuvan, jolla voi erottaa veren ja varjoaineen toisistaan. “Esimerkiksi vuotoa epäiltäessä potilasta ei tarvitse kuvata useaan kertaan.”
Etätyön tekeminen on myös radiologiassa nykyään mahdollista nopeiden nettiyhteyksien vuoksi, ja sen Johansson uskoo tulevaisuudessa yleistyvän.
Kuka?
Katarina Johansson
- Ikä 36 v.
- Valmistunut 2009 Turun yliopistosta
- Valmistuu radiologian erikoislääkäriksi keväällä 2021
- Kotoisin Raaseporista
- Harrastukset: Elokuvien katselu työn vastapainona, klassinen laulu ja sukututkimus
- Perhe: 2 kouluikäistä lasta ja mies
Teksti ja kuva: Heidi Hyvärinen
