Nuorisolääkäri ja varakansanedustaja Miila Halonen tuntee nuoret ja terveysvaikuttamisen. Hän toivoo nuorille kasvurauhaa ja haaveilee vaeltamisesta Skotlannissa. 

 

Tampereen Sorsapuistossa on sorsien lisäksi ainakin puluja ja kanoja mutta ei valkoposkihanhia. Nurmikentän on sen sijaan vallannut runsaslukuinen joukko uusia opiskelijoita ja heidän tutoreitaan erivärisissä haalareissa. Kesä on vielä täydessä käynnissä elokuun iltapäivässä.

Turvaetäisyyden päässä penkillä istuu Miila Halonen, omien sanojensa mukaisesti ”hiljan tampereleistunut nuorisolääkäri”. Halonen on valmistunut lääkäriksi 2003 mutta palannut nyt kliiniseen työhön pidemmän tauon jälkeen. Alkuun töihin palaaminen jännitti jopa enemmän kuin vastavalmistuneena ensimmäisessä työpaikassa.

”Aika kynnys oli tulla tekemään terveyskeskustyön kaltaista työtä ja palautella mieleen kaikki perusasiat siitä, miten sinuiitti hoidetaan, miten resepti kirjoitetaan ja mikä on Kanta-arkisto.”

Halonen on töissä Tampereen opiskeluterveydenhuollossa, jossa potilaat ovat lukiolaisia, amislaisia ja AMK-opiskelijoita. 

”Ihmismieli on kuitenkin hämmästyttävä. Jostain ne asiat, joita ei ole yli kymmeneen vuoteen tarvinnut, muistuu mieleen. Kun ensimmäisestä kahdesta viikosta selvisi, niin tuntui, että kyllähän tämä tässä rullaa.” 

Vuodet tuovat Halosen mukaan realismia ja ymmärrystä omista taidoista ja osaamisesta.

”Juuri valmistuneena uhkuu omnipotenssia hyvällä tavalla. Sellainen nuoren ihmisen raivo katoaa jossain kohtaa työuraa. Toisaalta aika tuo rauhaa ja lempeyttä itseä kohtaan. Pitää antaa aikaa oppimiselle ja sen sietämiselle, että heti ei mene kaikki ihan putkeen.” 

 

Valmistumisensa jälkeen Halonen oli muutamia vuosia kliinisessä työssä nuorten ja perheiden parissa. Hän oli jo pitkällä erikoistumisessa nuorisopsykiatrialle. Sitten hänelle tarjoutui asiantuntijalääkärin paikka Väestöliitossa.

”Tehtäviini kuului nuorten seksuaaliterveyden ja -oikeuksien edistäminen Suomessa. Iso osa työstä oli haastatteluja eri medioihin liittyen nuorten terveyteen ja hyvinvointiin. Jonkin verran myös koulutin. Työ oli viime vaiheessa kapeutunut poliittiseksi vaikuttamistyöksi, jossa pyrittiin vaikuttamaan lainsäädäntöön tai vaalikampanjoihin Väestöliiton teemoilla.”

Kahdentoista vuoden aikana työ Väestöliitossa muuttui paljon. 

”Jossain kohtaa mitta järjestötyötä täyttyi. Tuli tunne, että jos aikoo lähteä, niin se täytyy tehdä nyt, kun vielä uskaltaa.”

Keväällä Halonen päätti jatkaa kesken jäänyttä erikoistumistaan nuorisopsykiatrialle.

”En halua enää jättää asiaa roikkumaan. Välitodistus on tilauksessa, nähdään nyt, lähdetäänkö ihan nollasta vai hyväksytäänkö jotain matkalla kertyneitä opintoja.”

Halonen arvelee, että päätös jatkaa erikoistumista saattaa olla ensimmäinen kerta, kun hän miettii työtä uran näkökulmasta.

”Olen ensimmäisiä lukion käyneitä suvussani. Perheeltä ei onneksi tullut urapaineita tai viestiä, että pitäisi elää elämää tavoitellen aina korkeampia titteleitä ja meriittejä. Työt pitää tehdä hyvin ja arvokkaasti, mutta ei niin, että työn tekemisen tarkoitus olisi vain menestyminen. Ajattelen, että työ on silloin hyvää, kun siitä tykkää ja sitä saa tehdä hyvien tyyppien kanssa.” 

 

Nuorisolääketiede valikoitui Halosen alaksi hyvin periaatteellisista syistä. 

”Ajattelen, että se on merkityksellisintä mahdollista työtä ennaltaehkäisevästä näkökulmasta, ja se on varmaankin ydinsyy, miksi olen alalle ajautunut. Pienten lasten ja perheiden kanssa tehty työ on myös arvokasta. Kuitenkin nuoruus tarjoaa toisen mahdollisuuden, jos lapsuudessa asiat ovat lähteneet vikasuuntaan.”

Uusi mahdollisuus voi pelastaa nuoren.

”Ne on huikean hienoja tarinoita, joita näen ja kuulen. Kun päästään kiinni ongelmiin ja saadaan niitä korjattua, nuori pääsee jaloilleen ja elämä näyttää ihan erilaiselta.”

Halonen on tullut aina nuorten kanssa hyvin toimeen.

”Kommunikaatio on vaivatonta. Minun on helppoa päästä sisään heidän maailmaansa ja ajatteluunsa.”

Halonen on Suomen Nuorisolääkärit ry:n perustajajäsen. Vuonna 2013 rekisteröity yhdistys perustettiin tuomaan näkyväksi nuorten erityistarpeita terveydenhuollossa. Pian perustamisen jälkeen Suomessa lanseerattiin yhdistyksen ansiosta nuorisolääketieteen erityispätevyys.

”Tieto nuorisolääketieteestä leviää ja alkaa juurtua osaksi lääketieteen ymmärrystä. Nuorten erityishaasteet tulevat siten isompien massojen tietoon.” 

 

Nuoruusikä on erityinen ikävaihe, jonka tärkeyttä ei Halosen mukaan tule sivuuttaa. Hän ajattelee, että nuorten kanssa kokonaisvaltaisempi tulokulma hoidossa olisi oleellista. 

”Näen tärkeänä, että nuoret saavat hyvää palvelua, hyvät terveyspalvelut ja työhön motivoituneet työntekijät heitä hoitamaan.”

Kehitysvaiheen lisäksi on oleellista hahmottaa maailma, jossa nuoret elävät. Halosen näkökulmasta tuo maailma on monelle nuorelle liikaa vaativa.

”Uupumus- ja väsymysoireita näkyy todella nuorilla. Jo lukioikäisillä voi olla burnout.”

Ulkoa päin tulevat odotukset ja vaatimukset kuormittavat entisestään opiskelijoita, jotka ovat asettaneet riman todella korkealle.

”Omilta opiskeluajoiltakin muistan kavereita, joilla opiskelu oli elämän keskeinen sisältö ja tavoitteet hurjan suuret. Väsymys oli suurta ja moni uupui.” 

Halosen lämpimimmät muistot omasta opiskeluajasta ovat juuri lääkiksen yhteisöllisyydessä. Vastaanotolla nuorten välittämä kuva opiskelusta on hyvin toisenlainen. 

”Nykyään opiskelu on hyvin itsenäistä ja yhteisöllisyyttä on vähemmän. Moni nuori kokee sivullisuutta ja yksin jäämistä. Luokka tai ryhmäyhteisö ei muodostukaan sellaiseksi, mitä nuori ihminen tarvitsee aikuisuuden ensiportailla.”

Koulutukseen kohdistuneet leikkaukset saavat Haloselta parjausta.

Tuntuu väärältä ratkaisulta, että opetushenkilöstöä vähennetään ja opiskelu muuttuu etänä tapahtuvaksi. Etenkään ammattikoululaisilla ei ole heiltä vaadittuja valmiuksia itsenäiseen opiskeluun. Väliinputoajatyyppejä kohtaan vastaanotolla paljon.” 

Nuori tarvitsee tukea pidempään. 

”Kyllähän toisen asteen opiskelija on vielä hirveän nuori ja kypsymätön. Pitäisi antaa paljon kasvurauhaa. Nykyisiä vastuita ja isoja päätöksiä ei minusta pitäisi heiltä vaatia.” 

 

Nuorten ja opiskelijoiden jaksaminen on Halosen mielestä vahvasti eriarvoisuuskysymys. 

”Peruskoulu ja toisen asteen koulutus ovat ikään kuin mahdollisuuksien tasaajia, mutta eihän se pidä paikkaansa ollenkaan. Kyllähän nuoret ovat taustojensa takia hyvin erilaisissa asemissa itsenäistymään. Se on tosi surullista, että näin on. Tietysti ajattelen, että opiskeluterveydenhuollon yksi tavoitteista olisi tunnistaa ja löytää nuoret, joilla on näitä haasteita ja takamatkaa kurottavaksi enemmän kuin toisilla.”

Halonen tunnistaa Suomessa ilmiön, jossa eri taustoista tulevien ihmisten on vaikea ymmärtää toisten elämän todellisuutta. 

”Mitä tarkoittaa, kun rahaa on vähän tai ei ollenkaan? Millaisia kykyjä tai taitoja pystyy elämässään toteuttamaan, jos elämä on jatkuvaa kituuttamista? Ei ole kyse mistään, mikä korjautuisi tsemppaamalla tai ryhdistäytymällä.”

Nuoren toimeentulo vaikuttaa paljon hyvinvointiin. 

”Moni potilaistani ajaa itsensä väsyksiin, kun tekee useampaakin työtä eikä aikaa jää palautumiselle.”

Korona kärjistää eriarvoisuutta entisestään, poikkeustilan korostamasta yksinäisyydestä puhumattakaan. Halonen näkee sen työssään. 

”Tällaisessa tilanteessa kaikki eivät suinkaan ole samalla viivalla. Korona nostaa pohjasta esiin ”mutapommeja” katsottavaksemme.” 

 

Miten autetaan rikkinäistä nuorta?

”Nuoruusiässä näkyvät esimerkiksi varhaislapsuuden erilaiset traumat tai vahingoittavat teot, jotka ovat jääneet hoitamatta tai joihin ei ole puututtu.”

Jos apua ei ole saanut aiemmin, tilanne saattaa olla hyvinkin toivoton.

”Voidaan olla tilanteessa, jossa nuori on päihderiippuvainen, masentunut, opiskelukyvytön ja monenlaista ongelmaa on kasautunut ja kertautunut.”

Taustalla olevat ongelmat eivät ole lääketieteellisiä, mutta ne ovat ongelmia, joiden kanssa lääkäri joutuu kasvotusten. Halonen pohtii, kenellä on taitoa rakentaa parikymppiselle nuorelle itsetuntoa, tulevaisuuteen toivoa ja ympärille turvallisia ihmisiä. 

”Monesti tunnen itseni kyvyttömäksi ja kädettömäksi.” 

 

Yhteiskunnan ongelmat heijastuvat väistämättä nuoriin. Vastaanotolla esiin tulevia yhteiskunnallisia epäkohtia Halonen nostaa julkiseen keskusteluun. Hän haluaa herätellä ihmisiä ilmiöihin, jotka voivat muuten olla näkymättömiä. 

”Avaukset ovat poikineet keskustelua, ja ihan hyvää palautetta niistä on tullut.”

Taustalla on toinenkin tarkoitus.

”Ehkä yksi tehtäväni on myös tuoda esille työtä, jota kunnissa nuorten kanssa tehdään. Se on vaikuttavaa ja tärkeää työtä, jos saadaan nuoret valmistumaan ammattiin tai lukiosta. Ammatti ja työ ovat kuitenkin parhaita keinoja kiinnittää ihmisiä yhteiskuntaan. Ehkä tämän työn merkitystä ei ihan kaikkialla ymmärretä.”

Halonen toivoo, että ”huudahtelut” kantautuisivat lopulta myös päättäjien korviin silloin, kun talousarvioita tehdään. Halosen mukaan valitettavan usein leikkaukset tuntuvat kohdistuvan nuorten palveluihin: koulutukseen, kouluterveydenhuoltoon ja nuorisotoimeen.

”Toki näissä asioissa on paljon resursseista kyse. Jos rahaa olisi ämpäritolkulla enemmän, niin moni ongelma olisi helpommin korjattavissa.” 

 

Pitkä työkokemus Väestöliitosta opetti Haloselle keinoja, joilla viestiä tärkeistä asioista.

”Siellä opin ihan hyväksi sote-vaikuttajaksi.”

Halosella on kokemusta myös kunnallispolitiikasta Keravan kaupunginvaltuustosta. Edellisissä eduskuntavaaleissa hän lähti ehdolle ja tuli määrätyksi Vasemmistoliiton varakansanedustajaksi. Varsinainen paikka jäi sadan äänen päähän.

Onko Halonen mielestään enemmän poliitikko vai vaikuttaja? 

Hän korostaa, että poliittinen vaikuttaminen on vain yksi vaikuttamisen muoto, mutta Halonen ei koe olevansa niinkään poliitikko. Varsinkaan nyt, kun poliittinen vaikuttaminen on jäänyt sivummalle Tampereella asuessa.

”Varakansanedustajanhan ei tarvitse olla mitään ”varakansaa” edustamassa.”

Nykyään hän tekee vaikuttamista muun muassa kirjoittamalla kolumneja Lääkärilehteen ja avaamalla somessa keskustelua tärkeiksi kokemistaan asioista. Väestöliitossa ja kunnallispolitiikassa vaikuttamisen kenttä oli kuitenkin selkeämmin rajautunut.

”Kyllä se vaikuttaja minussa on eikä se varmaankaan mihinkään katoa.” 

 

Lääkäreitä tuntuu välillä pelottavan osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Halosen mielestä lääkäreille ja heidän näkökulmilleen olisi paljon tilaa.

”Tiedän hyvin, että lääkäreitä kuunnellaan ja lääkäreiden mielipiteitä arvostetaan. Senkin takia toivoisin lääkäreitä mukaan tuomaan esille epäkohtia. Eikä tarvitse olla ratkaisun avaimia. Riittää, että tuo esille niitä huolia, jotka oman työn kautta näkyvät. Keskustelu on aina hyvästä, tuottaa se tulosta tai ei. Ainakin se lisää yhteistä ymmärrystä.”

Tässä kohtaa nuoret lääkärit saavat kehuja.

”Nuoresta lääkäripolvesta nousee hyviä tyyppejä, jotka laittavat itsensä likoon somessa. Se on tosi arvostettavaa!”

Halonen lähettääkin terveisiä ja muistuttaa ensi vuoden kuntavaaleista.

”Jos politiikka yhtään kiinnostaa, rohkeasti ehdolle, vaikka ei olisi minkäänlaista kokemusta. Lääkäriehdokkaista tykätään ja ääniä saa ihan varmasti vaikka kuinka heppoisella vaalikampanjalla. Siinä pääsee näkemään, miten kuntaa johdetaan.” 

Kunnalle lääkäri valtuutettuna on voitto.

”Kuntalaiset ja muut valtuutetut saavat lääkäriltä tärkeää tietoa sote-aiheista, mutta myös laajemmin hyvinvointiteemoista.” 

 

Vastapainoksi opiskeluterveydenhuollon päivätyön ja vaikuttamisen lisäksi Halonen pitää terveysaiheista kysymys-vastauspalstaa Demi-lehdessä. Hän on kirjoittanut palstaa jo 11 vuotta.

”Palstalla nuoret kysyvät mitä tahansa hiusten lähdöstä ummetukseen. On valtavan hauskaa rakennella vastauksia ja samalla kartuttaa omaakin tietoa.”

Työssä on mukavasti haastetta, ja se tuntuu Halosesta tärkeältä.

”Pitää miettiä, miten pukee asiat sanoiksi ja tekee tieteellisen ilmiön ymmärrettäväksi. Demi on myös siitä mukava yhteistyökumppani, että lehti on hyvin kiinni tässä ajassa.”

Palstalla on kuukausittainen teema, jonka ympäriltä kysymykset ovat. Tänä vuonna Halonen on vastannut myös korona-aiheisiin kysymyksiin somessa.

”Sähköinen alusta mahdollistaa, että nekin nuoret, jotka eivät lehteä pysty tilaamaan, saavat tietoa.” 

 

Nuorten haasteet ovat vaikeita, ja Halonen haluaa haastaa yhteiskunnan ongelmakohtia. Silti hänestä välittyy levollisuus. 

”Olen ehkä esimerkki lääkäristä, joka on vähän ”lastu lainehilla”.” 

Hän haluaa muistuttaa, ettei lääkärin työ ole välttämättä niin vakavaa. 

”Tätä työtä voi tehdä aika iloisella ja lempeällä otteella.” 

Halonen luottaa siihen, että elämä kantaa ja uusia mahdollisuuksia avautuu. 

”Eikä 17 vuodenkaan kuluttuakaan tarvitse tietää, mikä sinusta tulee isona. Työtä riittää ihan varmasti jokaiselle, ja hauskoja juttuja pääsee tekemään.” 

Jos maailman tilanne olisi erilainen, Halonen tähtäisi Skotlantiin. Hän on ollut siellä kolmesti pitkällä vaelluksella ja on puheesta päätellen ihastunut paikkaan. 

”Vaeltaminen on harrastuskin, mutta enemmän mielentila, jota tavoittelen. Skotlanti on paras mahdollinen paikka purkaa pään sisäistä sekaannusta. Sade, tuuli ja sumupilvet pyyhkivät mennessään kaikki maalliset murheet.”

 

Kuka? 

Miila Halonen, 42 

– LL, valmistunut Oulusta 2003 

– Nuorisolääketieteen erityispätevyys 

– Erikoistuu nuorisopsykiatriaan 

– Tampereen opiskeluterveydenhuollon lääkäri 

– Vasemmistoliiton varakansanedustaja 

– Asuu puolisonsa kanssa Tampereella

 

Teksti ja kuva: Onni Jaskari