Edessä on 5. vuosikurssin jälkeinen kandikesä terveyskeskuksessa. Miten tästä kesästä selviää? ”Hyvin te pärjäätte!” kannustettiin keväällä viimeisillä 5. vuoden kursseilla. ”Mekin selvittiin, niin selviätte tekin”, vanhemmat kollegat rohkaisivat.
Edellisenä kesänä terveyskeskuksen osastolääkärinä pystyi usein siirtämään päätöksentekoa iltapäivään aamupäivän kierrolta ja selvittämään asioita Terveysportista ja konsultoimaan senioria tai erikoissairaanhoidon lääkäriä. Nyt vastaanottohuoneessa olemme kahdestaan potilaan kanssa. Kuinka tämä tulee ikinä toimimaan ja onnistumaan?
Kesää edeltävät harjoitteluviikot terveyskeskuksessa, juuri ennen kesätöiden alkua, auttoivat sisäistämään talon tavat ja käytännön asiat. Kyseistä potilastietojärjestelmää en ollut aiemmin käyttänyt. Myös uutena tulivat terveyskeskusvastaanotoilla lääkärien toimenpiteiden ja tilastointien kirjaukset. Käytännönasioiden kanssa oli paljon opittavaa. Ja sitten se itse lääketiede, oma tietotaito ja tiedonhakutaito. Olo tuntui keskeneräiseltä ja riittämättömältä. Toisaalta kutkuttavan kiinnostavalta – kuinka siitä vastaanottotyöstä selviää.
Ensimmäinen viikko alkoi, valehtelematta joka potilaan kohdalla kysyin jotakin, konsultoin tai varmistin. ”Kop, kop, kop, täällä kandi, sopiiko konsultoida?”. Vastaanottoajat venyivät ja hikikarpalot valuivat pitkin otsaa. Ajoittain itkukaan ei ollut kaukana yksin huoneessa sanellessa ja mielessä miettien, miten selviän tästä. Seuraava viikko tuli ja huomasin, että viime viikon ansiosta opin mm. kuinka ajoterveystarkastus käytännössä tehdään, kuinka ohjeistetaan verenpaineseuranta lääkitysmuutoksen jälkeen ja kuinka olkapää tutkitaan sekä kuinka sitä kortisonia käytännössä pistetään siihen olkapäähän. Siitä huolimatta, vastaanottoajat ajoittain venyivät ja yksin huoneessa mietti, mitä minä täällä oikein teen. Kaikki muut kandit varmasti osaavat paremmin. Kolmas viikko tuli ja hikikarpalot puskivat pintaan nyt harvemmin, enää ei itkettänyt. Huomasin hiljalleen, että jotain sinne muistiin on jäänyt, vaikka alkuun ei siltä tuntunut. Lohduttavaa oli huomata, että aina sai kysyä ja konsultoida.
Seuraavat viikot kuluivat ja työssä oppi hieman sietämään epätietoisuutta. Kerta toisensa jälkeen potilaat eivät paheksuneet, kun sanoin että nyt en tiedä, käyn kysymässä ja selvitän asian. Jotenkin se homma alkoi lutviutua. Kaiken tämän taustalla oli loistava seniorituki, aina sai kysyä, oli kysymys sitten oman työdiagnoosin ja tutkimusten varmistamisesta tai täysi epätietoisuus siitä mitä tehdä ja tutkia seuraavaksi. Tämä(kin) kesä oli loistava kesä kasvaa ja kokea, oppia tekemään ja konsultoimaan. Ammattitaitoisten ja kannustavien sairaanhoitajien kanssa oli mahtavaa työskennellä.
Terveyskeskuslääkärin työ on haasteellista ja monipuolista. Päivän ensimmäinen potilas on verenpaineasioissa vastaanotolla, seuraavalla on ollut ongelmaa polven kanssa, kolmas potilas on korvakipuinen lapsi, neljäs vaihdevuosioireinen nainen. Viidennellä potilaalla on oireinen hypotyreoosi ja ennen kuudetta potilasta hoitaja konsultoi potilaan punoittavasta silmästä. Seitsemännellä potilaalla on hengenahdistus, kahdeksas kaipaa todistusta koulumatkakyytiä varten ja yhdeksäs on tullut vastaanotolle selkäkivun vuoksi, mutta vastaanotolla tuleekin ilmi, että varsinainen syy lääkärikäyntiin on ajoittain ilmenevät paniikkikohtaukset. Työpäivän aikana terveyskeskuslääkäri hyppää niin kirurgin kuin sisätautilääkärin saappaisiin, perehtyy lausuntoihin ja ensihoitaa rintakipuisen jatkohoitoon sairaalaan. Kandina sitä miettii, mitähän seuraavana tulee ovesta sisään.
Olin onnekas, kun sain työskennellä sekä 4. että 5. vuoden opintojen jälkeisinä kesinä mahtavissa terveyskeskuksissa, joissa kandit otettiin avosylin vastaan ja aina sai konsultoida. Oli turvallinen ja luottavainen ilmapiiri kasvaa ja kerryttää taitoja kandina, kysyä ja konsultoida. Voin vain todeta, että kyllä tästäkin kesästä enemmän kuin selvittiin. Jollakin ihmeellisellä tavalla ensimmäisien viikkojen kaoottisesta tunteesta päästiin jo lähemmäksi rauhallisempaa suhtautumista. Enää ei yhtä paljon jännitä mitä ovesta tulee, katsotaan ja tutkitaan aluksi, mietitään sitten jatkot ja tarvittaessa konsultoidaan.
Mahtavia työkokemuksia kaikille toivottaen
Laura Salonen LK, 6. vsk kandi
Suomen Medisiinariliiton hallituksen jäsen
NLY:n koulutusvaliokunnan tarkkailijajäsen
