Pääsin kokeilemaan akuuttilääkärin töitä Jyväskylässä yhdessä maamme suurimmista yhteispäivystyspisteistä. Vailla muita tulevaisuudensuunnitelmia ajattelin, että tässä saattaisi vihdoinkin olla sopiva erikoisala: mahdollisuus diagnosoida ja hoitaa potilaita erikoisalojen poikkileikkauksena, käyttää opinnoista saatua tietoa laaja-alaisesti.
Tarjolla ollut viikkotyöaika vaikutti kohtuulliselta, palkkaus työkuormaa vastaavalta ja mukaan valitut kollegat mukavilta ja motivoituneilta. Kaipaan työssä monipuolisuutta ja toimin mieluusti tapahtumien ytimessä, joten päivystyspoliklinikka pysyvänä työpisteenä tuntui osuvalta valinnalta. Nyt siihen oli jopa tarjolla virka kaikkine etuineen!
Nyt noin puolen vuoden kokemuksella osaan sanoa kollegoiden, työn luonteen, oletetun monipuolisuuden ja haastavuuden lunastaneen odotuksensa. Vakituinen työ päivystyspolilla on luonut hämmentävää yhteenkuuluvuutta, kun vertailukohtana on aiempi sirpaleinen ”päivystely”. Päivystyksen ennakoimattomuus tuo miellyttävän vivahteen työhön ja toisaalta koukuttaa ajoittaisin adrenaliinipiikein. Akuuttilääkärikollegoiden jakama työmoraali on työpisteessäni erinomainen.
Tällä kaikella on myös hintansa, olen huomannut. Alun innostuksen jälkeen työaikoja ja työssä jaksamista on joutunut pohtimaan. Työn innoittamana on tullut tehtyä huonoja, työterveydellisesti virheellisiä vuorojärjestelyjä, ja ajoittain on menty jaksamisen äärirajoilla. Perheen ja työn yhteensovittaminen on ollut jatkuvaa ponnistelua. Jo puolen vuoden aikana huomaan itsessäni työperäistä stressioireilua, unihäiriöitä, hermostuneisuutta, eikä fyysisen kunnon ylläpitämiseen ole jäänyt energiaa. Sosiaalinen elämä on kaventunut runsaan iltatyön myötä. Työterveyslaitos ei ole turhaan antanut suosituksia työvuorosuunnitteluun. (Suosittelen lämpimästi paljon päivystäviä tutustumaan materiaaliin!) Kiitos joustavan esimiehen, olemme järkeistämässä työaikamalleja työssä jaksamiseksi.
Uuden työnkuvan sovittaminen vanhoihin raameihin ei ole sujunut kitkatta. Työni vuorotellessa säännöllisesti erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa on minulle selkeänä konkretisoitunut tarve purkaa näiden kahden välisiä raja-aitoja. Potilaan siirtäminen jonosta toiseen ja kahden lääkärin päällekkäinen työ harmittavat ja turhauttavat. Koen olevani aitiopaikalla seuraamassa, kun byrokratia hidastaa diagnostiikkaa, hoitoa ja aiheuttaa lisäkirjaamisia ja tilastointia.
Akuuttilääkärin työ tullee tulevaisuudessa olemaan nykyistä työnkuvaani laajempi, kun etulinjan osaamista vaadittaneen useimmilta, ellei kaikilta, päivystäviltä erikoisaloilta. Tulevat haasteet toisaalta kauhistuttavat laajuudessaan, mutta myös kiehtovat monipuolisuudellaan, mikä kollegoiden kesken onkin noussut suurimmaksi tähän työhön houkuttelevaksi tekijäksi. Huolta aiheuttaa yleisesti työn kuormittavuus ja ylipäätään sen sopivuus henkilölle, jolle työ ei ole elämässä ensisijaista. Toivon ja uskon, että erikoisalan käynnistyttyä vuoden vaihteessa työaikakysymyksiin ja jaksamiseen satsataan kaikkialla, jotta lupaavalta vaikuttava uusi erikoisala säilyttäisi houkuttelevuutensa ja imisi mukaan lääkäreitä laidasta laitaan.