AMEE eli n 4000 osallistujan lääketieteellisen koulutuksen konferenssi valtasi Helsingin Messukeskuksen elokuun lopulla. 26.-30.8. suomalaisvoimin organisoitu tapahtuma keräsi osallistujia 92 maasta. Nuorten Lääkärien Yhdistys edusti tapahtumassa useassa eri roolissa; oli meitä tavallisia tallaajia, edunvalvojia, tutkijoita, opettajia ja muutama myös Student Task Forcen puolella takaamassa toimivat olot.
Ensikertalaisen ohjelman monipuolisuus läkähdytti – jatkossa toivonkin alkuun yleisöluentoa aiheesta: mihin AMEEssa kannattaa mennä. Pienryhmiä, lyhyitä kommunikaatioita, seminaareja, luentoja, keynote-puhujia, postereita, näyttelyalue.
Kokonaisuudessaan AMEEn suurin anti oli ns ”treshold”-konseptin tapainen ymmärrys siitä, miten suuri kokonaisuus lääketieteellinen opetus ja sen kehittäminen sekä tutkimus maailmalla ovat. Muutamia välähdyksiä kokemuksesta tarjotakseni:
Taikuri Peter Wardell johdatti avajaisyleisön lääketieteen ja koulutuksen maailmaan The Magic State of Mind luennollaan, jossa hän taikuritemppuja hyväksikäyttäen avasi harhautuksen merkitystä työssään. Aivan kuten taikurillekin on lääkärille tai opettajalle usein tärkeämpää johdattaa mieli oikeaan suuntaan kuin tarjota yksityiskohtaista teknistä tietoa. On välitettävä ymmärrystä. Tässä tunne ja muoto voi olla apuna. Wardell kuitenkin painotti, että on tärkeää työskennellä taian suuntaan – harhautuksen tulee tukea huomion kiinnittymistä toivottuun lopputulokseen!
Tulevaisuuden lääkäri oli esillä etenkin suurten yleisöluentojen aiheena. Suomessa tunnumme olevan oikeassa asiassa ja ajassa kiinni. Länsimaissa kaikkia odottaa väestön ikääntyminen, tekoälyn ja robotisaation mukanaan tuomat mahdollisuudet ja haasteet, lääketieteen räjähdysmäinen laajeneminen sekä opintopolkujen hallitseminen ja monimuotoistaminen. Ratkaisuja ei AMEEssakaan ollut tarjolla – ilmeisenä näyttäytyi näkemysten monimuotoisuus. Yhteistä oli kuitenkin elinikäisen oppimisen välttämättömyyden tunnustaminen.
Käytännönoppeja arkeen tarjosi Illinoin yliopiston palautteenanto harjoitus: tehtävänä oli ohjata pari piirtämään oikeanlainen talonkuva neuvoen vain fraasein ”se on oikein” ”se on väärin”. Parini oli ehtinyt jo viimeistelyvaiheeseen kuvassaan ja jouduin tylysti toteamaan: ”väärin, väärin, väärin – aloita alusta”. Sympatian aalto opettajia kohtaan oli välitön. Kiireessä ja potilastyön paineessa ohjaamiselle onkin varattu monesti aivan liian vähän aikaa. Kokonaisuudeksi kiertyvä ympyrä muodostaa visaisen pulman siitä, miten saadaan motivoitua henkilökuntaa pedagogiikan pariin, miten opettamiselle saadaan aikaa ja resursseja, miten opettajien ja opiskelijoiden motiivit ja prioriteetit saataisiin kohtaamaan.
AMEEn lopputulemana oma mielenkiintoni koulutusta kohtaan kasvoi. Häviävän vähän ehdin tutustua kasvavaan tutkimustietoon lääketieteen koulutuksen kentällä. Lisäpäivä näyttelyn aarteiden tutkimiseen olisi myös tullut tarpeeseen – nyt hienoin löytö oli 3D-tulostimella tehty malli aivojen hermoradoista. Näiden 3D mallien myötä hypotisoitiin myös, että anatomian opetuksessa voidaan luopua dissektioista. Kaksoissokkoutettu tutkimustulos tätä ainakin tuki. Seuraavana tulossa on virtuaalitodellisuus – sen tuloa arjen opetusmetodiksi odotan innolla!