”Haluaisin tarkistaa vielä muutaman laboratoriokokeen, viipalekuvata keuhkojenne verisuonet ja ottaa teidät yöksi seurantaan”. Virkkeestä syntyvän mielikuvan voi yhtä lailla yhdistää huolellista diagnostiikkaa harjoittavaan kokeneeseen kollegaan tai vasta kliinisen silmänsä tarkkuutta hiovaan kandidaattiin. Kyse saattaa olla myös oman selustan turvaamisesta, jolloin kyse on defensiivisestä lääketieteestä. Termiltä puuttuu vakiintunut suomennos, mutta sillä tarkoitetaan tutkimuksia, hoitoja ja lähetteitä, jotka eivät perustu potilaan hoidon tarpeeseen, vaan lääkärin vastuun vähentämiseen. Hyppy Hippokraattisesta ihanteesta lakimiesten ja raastupien varjostamaan terveydenhuoltoon saattaa käydä kalliiksi, eikä se todennäköisesti paranna potilaiden hoitoa.

Yhdysvalloissa jopa 90 % lääkärikunnasta myöntää harjoittavansa defensiivistä lääketiedettä eli tekevät lääketieteen nimissä päätöksiä, joilla ei ole lääketieteellistä perustetta, mutta jotka vähentävät raastupaan joutumisen riskiä. Vaikka sikäläisen terveydenhuoltojärjestelmän rahoitus ja kulttuuri eroavat merkittävästi täkäläisestä, aihetta olisi hyvä pohtia myös meillä. Kantelut ja käräjöinnit terveydenhuoltoon liittyvistä asioista lisääntyvät kaiken aikaa, vaikka terveydenhuolto on muuttunut samanaikaisesti paremmaksi ja ennen kaikkea turvallisemmaksi. Mitä olisi tehtävissä ensiksi mainitun kehityksen katkaisemiseksi? 

Potilaan roolin korostuminen päätöksenteossa on keskeinen megatrendi terveydenhuollossa. Kehitys on mielestäni tervetullutta ja potilaan aktiivinen rooli tekee potilas-lääkäri –suhteesta tasa-arvoisemman, parantaa potilaan ymmärrystä tilastaan ja vaihtoehdoistaan ja kenties jopa sitouttaa potilaan paremmin hoitoonsa. Kolikon toinen puoli on potilaan vastuun lisääntyminen. Terveydenhuollon hoito- ja tutkimusmahdollisuuksien monipuolistuminen ja palveluntarjoajien runsastuminen voi ajaa potilaan liian vaikeiden valintojen eteen. Terveydenhuollon päätökset ovat täynnä harmaan sävyjä.  Potilaan pitää ymmärtää, mistä päätetään ja miksi. Lääkärin tehtävänä on selvittää nämä asiat mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Lääkäreiden biolääketieteellinen tapa ajatella ei saa joutua törmäyskurssille potilaiden holistisemman näkökulman kanssa. Epärealistiset odotukset ja yllättävät käänteet voivat aiheuttaa jälkipuintia, jolloin saatetaan juridisoida jotain, mikä olisi ollut onnistuneella kommunikaatiolla vältettävissä. 

BMJ:ssä* julkaistun tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa enemmän lääketieteellisiä tutkimuksia määräävät lääkärit haastetaan oikeuteen kitsaampia kollegoitaan harvemmin. ”Riittävä tutkiminen” tarkoittaa potilaan ja lääkärin näkökulmasta usein eri asioita. Esimerkiksi potilaan näkökulmasta se, ettei tehty mitään, saattaa tarkoittaa lääkärin näkökulmasta kattavaa hoidon tarpeen arvioita. Erityisesti julkisesti rahoitetussa terveydenhuollossa potilaan hoidon pitää aina lähteä potilaiden tarpeista. Käypä hoito –suositukset tai erikoisalayhdistysten sisällä määritetyt hoitolinjat ovat avainasemassa raamittamaan lääkärin autonomian liikkumatilaa. Niistä usein selviää, mikä on kohtuullista ja mitä sopii edellyttää. Näin pienessä maassa meillä on todellinen mahdollisuus yhteisten pelisääntöjen luomiseen ja noudattamiseen. 

Voiko potilaan saaman hoidon laadun olettaa parantuvan, jos pelko potilasvahingosta ohjaa diagnostiikkaa ja hoitoa potilaan sairauden sijaan? Kaikenlaiset turhat toimet terveydenhuollossa kasvattavat kustannuksia ja altistavat potilaita komplikaatioille, haittavaikutuksille ja sattumalöydösten aiheuttamille tutkimuskierteille. Hoidon laatu siis kärsii. 

Olemme NLY:ssä nostaneet terveydenhuollon juridisaation vastustamisen strategiaamme siitäkin huolimatta, ettei suurta uhkaa defensiivisen lääketieteen lisääntymisestä ole näköpiirissä. Itsetutkiskelua asian tiimoilta lienee kuitenkin tervettä harjoittaa. Tässäkin asiassa tekee mieli palata terveydenhuoltoon niin hyvin sopivan totuuden äärelle: Ei niin paljon kuin on mahdollista, vaan niin vähän kuin on tarpeen. 

Mikko Keränen, LKT 

NLY:n puheenjohtaja 

@mikkokeranen 

 

*Jena et al. BMJ 2015