Valkotakki

Jatkuvuutta vai jumiutumista?

Uusi vuosi, vanha ongelma. Monen työnkuva muuttuu ja vastuutehtävissä tekijät vaihtuvat. Myös vanhoille tekijöille aukeaa tai valuu uusia rooleja. Vuodenvaihteessa onkin usein ajankohtaista pohtia, mikä on roolini töissä, opiskeluissa, kotona tai järjestöissä?

Mitä sydän sanoo?

Lääkiksessä jaetaan tunnetun suomalaisen lääkefirman sponsoroima stetoskooppi jokaiselle opintonsa aloittaneelle lääketieteen ylioppilaalle jo ensimmäisenä syksynä. Viimeistään kevään koittaessa otetaan haparoivat ensiaskeleet kohti potilaiden tutkimista. Klinikkaan siirryttäessä nämä lääkefirmalta saadut stetoskoopit ovat vaihtuneet sateenkaaren väreissä loistaviin, toinen toistaan hienompiin Littmannin cardio 3 -stetareihin. Tällöin sydämestä pitäisikin jo kuulla lisälyöntejä, sivuääniä ja galoppeja.

Vaikuttamisen kolme askelta

Elän tyytyväisenä maailman onnellisimmaksi valitussa maassa. Kotona on turvallista, käyn päivittäin laadukkaassa opetuksessa ja käytän vapaa-aikani intohimoisesti harrastuuksiini (urheiluun, kirjallisuuteen ja pienkoneilla lentämiseen). Tästä herää ajatus, kuinka olen etuoikeutettu poikkeustapaus ja yksi harvoista, joille tarjotaan tähän mahdollisuus varallisuuserojen täyttämässä maailmassa. Kyseinen mielikuva on kuitenkin huomattavasti pielessä.

Pehmeä lasku arkeen

Syksy on arkeen palaamisen aikaa. Kesälomat on vietetty ja päivien lyhentyessä alkavat rutiinit pyöriä vanhastaan. Monelle syksy on toisaalta myös irtautumista rutiineista uuden muodossa: valmistunut vaihtaa työpaikkaa, kandi aloittaa viimeisen opiskeluvuotensa ja fuksit aloittavat polkunsa osana kollegiota. 

Koska viimeksi elvytit?

Olen elvyttänyt kolmesti, joista ensimmäisen kerran ensimmäisenä kandikesänäni. Muistan hyvin epäuskonsekaisen hämmennyksen hoitajan huutaessa tilanteen olevan päällä. Osasin elvytyksen paperilla, ja sen yksittäiset osaset. Kokonaisuuden hallintaa ei kuitenkaan harjaantumisen puitteissa vielä ollut.

Sivut

Tilaa syöte Valkotakki