Bloggaajat ovat tämän päivän vaikuttajia. Heidän esimerkkinsä ohjaa tyyliä, aatteita ja elämäntapoja ympäri maailman. Myös lääkärit bloggaavat sekä omalta alaltaan että muilta elämän osa-alueilta. Nuori Lääkäri esittelee kolme lääkäriä ja lääketieteen opiskelijaa, joiden blogeihin kannattaa tutustua lähemmin.
Satojen viitteiden terveysblogi
Valtsun terveysblogin taustalta löytyy kolmatta vuotta hammaslääketiedettä Helsingissä opiskeleva Vladimir Heiskanen. Runsaasti näkyvyyttä Suomessa ja ulkomailla saanut blogi pureutuu syvälle tieteen ilmiöihin ja uusiin tutkimuskohteisiin. Jokaisen uuden tekstin takana on kuukausien taustatyö ja jopa satoja viittauksia tieteellisiin artikkeleihin.
Blogin voikin nyt hyvällä syyllä sanoa edustavan asianmukaista tieteellistä ajattelua. Toisin oli blogin alkuaikoina Heiskasen ollessa vielä lukiossa. Erityisesti ruokavalioista kiinnostunut lukiolainen luki pääosin maallikoiden terveyskeskusteluja netistä ja inspiroitui vaihtoehtolääketieteen kannattajista. Internetissä käydyille keskusteluille altistuminen opetti hiljalleen tieteellisen tiedon kriittistä arviointia. “Keskustelupalstoilla voi olla kymmeniä sivuja sitä, että kaksi ihmistä riitelee terveysaiheista viitaten myös toisinaan eri tutkimuksiin. Näistä väittelyistä oppi sivustaseuraajana arvioimaan itsekin tutkimusten ja erilaisten argumenttien luotettavuutta”, pohtii Heiskanen.
Yliopisto-opintojen myötä aukeni pääsy myös tieteellisiin julkaisuihin, joita nuori opiskelija ahmi minkä ehti. Lukemista riitti, sillä parhaimmillaan hän seurasi lisäksi aktiivisesti noin 500 blogia. Viime aikoina on muodostunut parempi tasapaino vapaa-ajan ja tieteen välille, mutta edelleen Heiskanen varaa itselleen päivittäin aikaa artikkelien lukemiselle.
Uusia tekstejä blogissa ilmestyy nyt vain muutaman kerran vuodessa. Aiheet saavat ensin kypsyä rauhassa, ja Heiskanen koostaa vaikuttavan aineiston kirjoituksensa tueksi. Sähköpostiin tulee viikoittain ilmoituksia yli 100 tieteellisellä hakusanalla julkaistuista uusista tutkimuksista. Niistä hän poimii talteen kiinnostavimmat. Kun aineistoa kertyy riittävästi, hän kirjoittaa lopullisen blogipäivityksen; itse teksti voi muotoutua alle viikossa. Aineiston keräämisen lisäksi aikaa kuluu päivittäessä vanhoja tekstejä vastaamaan uusinta tutkimustietoa.
Blogia lukevat lääketieteen ja ravitsemustieteen opiskelijat, mutta myös dosentit ja professorit, joilta on tullut kannustavaa palautetta. Tunnetut ravitsemustieteen asiantuntijat ovat kehuneet Facebookissa. Blogin englanninkielinen versio on saavuttanut ulkomailla yhtä paljon näkyvyyttä kuin suomenkielinen blogi kotimaassa. Luetuin blogipäivitys on kerännyt jo yli 120 000 sivulatausta; tekstissä Heiskanen käy tarkalla kammalla läpi erään tunnetun terveysvaikuttajan teksteistä löytyviä asiavirheitä.
Kirjoituksillaan Heiskanen pyrkii ennen kaikkea vaikuttamaan Suomessa käytävään terveyskeskusteluun ja toivoo kriittisyyden ja rakentavan argumentoinnin lisääntyvän myös internetissä. Vaihtoehtolääketieteen lisäksi hän on kritisoinut teksteissään auktoriteetteja kuten Käypä hoito -suosituksia. “Halusin osoittaa, että varsinkin satunnaiset keskustelijat ja terveysgurut mutta myös asiantuntijat sortuvat virheisiin. Eikö siis voitaisi olla tarkempia.”
Heiskanen nostaa myös esille mielestään liian vähälle huomiolle jääneitä tutkimuskohteita. Hän on tehnyt esimerkiksi laajoja katsauksia punaisen valon terveysvaikutuksista. Viime kesän hän vietti tutkijan roolissa Eija Pirisen ryhmässä tutkimassa B3-vitamiinin mahdollista roolia sairauksien hoidossa. Tutkijana kuten hammaslääkärinä ja terveysbloggaajanakin hän toivoo voivansa auttaa potilaita.
Blogi oli Heiskaselle aikoinaan luonteva tapa tuoda ajatuksiaan esille, koska hänen ihailemansa ihmiset vaikuttivat nimenomaan blogeissa. Viime aikoina blogien seuraaminen on laantunut, mutta Heiskanen arvostaa esimerkiksi Stephan Guyenetin ja Seth Yoderin bloggaustyötä. Suomalaisista Juha Hulmi, “Lihastohtori”, sekä Reijo Laatikainen saavat kehuja.
Lääkäreitä Heiskanen kaipaa internetissä käytävään keskusteluun paljon lisää. “Olisi tosi hyvä, että isompi osa lääkärikunnasta ja erityisesti tutkimusta tekevät lääkärit olisivat mukana keskustelussa. Nykyään lääkärit ovat alakynnessä sosiaalisessa mediassa.”
Hän muistuttaa myös, että avaimet internetissä käytävän väittelyn voittamiseksi eivät aina piile faktoissa. “Lääkärit ja tutkijat olettavat, että jos tarjoaa oikean faktan, voittaa keskustelun. Oikeasti on paljon muitakin tekijöitä. Keskustelun tunnepuoli vaikuttaa tosi paljon siihen, eteneekö keskustelu ja tuleeko siitä ymmärrettävää molemmille osapuolille.”
Paremman elämän manifesti
Juha Lempiäisen Aallonpituuksia-blogissa parannetaan maailmaa. Neurologiaan erikoistuva ja tutkimustyötä tekevä lääketieteen tohtori kirjoittaa tekstejä itseään pohdituttavista aiheista, kuten erilaisista hyvään elämään, yhteisöllisyyteen, terveyteen ja terveydenhuoltoon, kehon ja mielen harjoitteisiin sekä ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista.
Monet blogin teemoista ovat yleisesti tiedossa olevia asioita, joita on syystä tai toisesta vaikea toteuttaa omassa elämässään. Näitä ovat esimerkiksi terveet elintavat tai lihansyönnin vähentäminen ekologisista syistä. Keskeisiä tekstejä blogissa ovat olleet esimerkiksi ensimmäiset tekstit vuodelta 2012, “Hyviä syitä harjoittaa mieltään” ja “Hyviä syitä lähteä liikkeelle”, sekä tuoreemmista teksteistä “Olet mitä syöt” ja “Roskaruoka on järkevä valinta”. Lempiäisen tavoite on herätellä teksteillään ihmisiä ajattelemaan ja motivoida näitä muuttamaan elintapojaan.
Blogi sai alkunsa vuonna 2012, kun Lempiäinen kirjoitti ajatuksiaan koneelle jäsennelläkseen mielessä pyöriviä asioita. ”Ajattelin, että jakamalla näitä ajatuksia blogin kautta voisin samalla edistää myös tärkeiksi kokemiani asioita”, hän muistelee.
Tekstit ovat keränneet positiivista palautetta kavereilta ja kaverin kavereilta sekä myös täysin tuntemattomilta ihmisiltä. Muutamia blogitekstejä on julkaistu myös Nuori lääkäri -lehdessä. Päivityksiä syntyy, kun niihin on riittävästi aihetta ja aikaa. Yhden tekstin tekemiseen voi kulua aikaa parista tunnista pariin viikkoon.
Lempiäisen mielestä lääkärien kannattaisi hyödyntää blogeja nykyistä yleisemmin viestinnässään. “Blogin pitäminen on hyvä keino vaikuttaa muiden ajatuksiin ja sitä kautta myös toimintaan”, hän huomauttaa.
Inspiraatiota kasvisruoasta
Viimeistä murua myöten -ruokablogia pitävä lääketieteen opiskelija Saara Atula oli ollut innokas ruoanlaittaja jo pitkään ennen blogin perustamista. Vapaa-aika kului keittiössä, ja maine lahjakkaana ruoanlaittajana karttui. Aika ajoin kaverit patistelivat ruokablogin pariin, mutta ajatus tuntui kaukaiselta. Eräänä päivänä lenkillä päätös kuitenkin syntyi. “Blogin nimi vain putkahti mieleen. Iltaan mennessä olin kirjoittanut ensimmäinen tekstini.”
Aluksi Atulaa nolotti kertoa blogista muille. Entä jos kukaan ei kiinnostuisikaan?
Pelko oli kuitenkin turha. Blogin kasvava suosio vei pian kirjoittajan mukanaan, ja hetkeksi opiskelu, kaverit, poikaystävä ja liikuntaharrastukset saivat jäädä vähemmälle huomiolle. “Siihen nousukiitoon oli tartuttava. Nyt yritän löytää sopivampaa tasapainoa”, pohtii Atula.
Blogissa on julkaistu tähän mennessä yli 300 reseptiä. Ensimmäisen vuoden ajan Atula päivitti blogiaan 5-7 kertaa viikossa, mutta on sittemmin yrittänyt hillinnyt tahtia 3-4 kertaan. Aikaa kuluu pari tuntia päivittäin, vaikkei joka päivä ilmestykään uutta blogitekstiä; joskus Atula on päässyt laskuissaan 30-50 viikkotyötuntiin. Suurin osa ajasta kuluu ajattelutyöhön, jota tapahtuu koko ajan.
Blogin pitämisen sivussa Atula on edennyt tasaisesti lääketieteen opinnoissaan ja aloitti tänä syksynä viimeisen opiskeluvuotensa. Väsymys ei kuitenkaan ole painanut. Ensimmäisen lomansa bloggaamisesta hän piti loppukesästä, yli vuosi blogin synnyn jälkeen.
“Alussa luulee, että blogia on päivitettävä joka päivä. En kokenut sitä kuitenkaan paineena, vaan tein niin silkasta innostuksesta.” Myös kokeneemmat bloggaajat ovat neuvoneet, ettei blogia tule jättää päivittämättä pitkäksi aikaa; lukijat ovat nopeita unohtamaan. Loman ajaksi Atula valmisteli etukäteen reseptejä ja tekstejä, jotka tarvitsi vain julkaista.
Blogin motiivi on hyvä ja inspiroiva kasvisruoka. Monet reseptit ovat ottaneet vaikutteita Kaakkois-Aasiasta, jossa Atula on asunut vuoden. “Haluan jakaa herkullisia reseptejä ja innostaa ihmisiä laittamaan enemmän kasvisruokaa olematta kuitenkaan turhan tiukkapipoinen ruokavalion suhteen. Parasta on kuulla, että ihmiset ovat reseptieni kautta innostuneet laittamaan enemmän kasvisruokaa”, hän kuvaa.
Positiivista palautetta tulee lähes päivittäin. Suurimmat kiitokset ovat tulleet helposti toteuttavista, hieman tavallisista poikkeavista – ja ennen kaikkea maukkaista – resepteistä.
Blogin menestyksestä kertoo myös se, että vain alle puolen vuoden kuluttua blogin perustamisesta Liemessä-ruokablogin pitäjä Jenni Häyrinen pyysi Atulaa tekemään keittokirjaa kanssaan. Kirja ilmestyy keväällä 2018.
“Keittokirja oli ollut jo vuosia ennen blogia yksi salainen haaveeni. En tuntenut Jenniä lainkaan vielä silloin, kun hän viime syksynä soitti minulle. En epäröinyt hetkeäkään vaikka jouduin projektin vuoksi perumaan jo sovitut kesätyöt terveyskeskuksessa.”
Atula seuraa aktiivisesti ruokablogien maailmaa pysyäkseen perillä uusista tuulista. Hänen mukaansa tämän hetken kuumimpia ilmiöitä ruokamaailmassa ovat vegaanius sekä esimerkiksi gluteenittomuus ja sokerittomuus. “Kaikenlainen ruokien kategorisointi – ja ruokailun vaikeaksi tekeminen, kun jokainen noudattaa jotakin erilaista spesifiä ruokavaliota.”
Blogi on opettanut yhtä ja toista lääkiksen ulkopuolisesta maailmasta, kuten yrityksen pyörittämistä ja markkinointia. Blogissa on ollut kaupallista yhteistyötä muutamien asiakkaiden kanssa, jotka edustavat Atulan omia näkemyksiä.
Hän on saanut töitä myös freelance-ruokakuvaajana. Blogin kautta on löytynyt uusi kanava valokuvaukselle, joka on Atulan vanha intohimo. Suurimmiksi esikuvikseen hän mainitsee ulkomaalaiset ruokakuvaajat kuten Betty Liu ja Linda Lomelino.
Atula ihailee myös ihmisiä, jotka ovat tehneet unelmistaan ammatin bloggaamisen kautta. Se on myös hänen oma haaveensa. “Rakastan puuhaa niin paljon, että toivon voivani tehdä sitä osa-aikaisena työnä tulevaisuudessa.”
