”Mistä pidätte lääkärikoulutuksessa eniten?”, kysyin tuoreelta NLY:n koulutusvaliokunnalta eli KoValta. Sain kasan uniikkeja, harkittuja ja hyvin perusteltuja vastauksia niin kandeilta kuin erikoistuviltakin, kaikilta ERVA-alueilta. Tälle vuodelle KoVaan suorastaan tulvi skarppia porukkaa, mikä lienee tunteita ja sähköpostilaatikoita kuumentavan erikoistumisuudistuksen sekä paljon näkyvyyttä keränneen Koulutuspaikkakyselyn ansiota. Osa valiokuntalaisista on mukana aivan ensimmäistä kertaa järjestötyössä ja osa on jo vuosien takaa tuttuja edunvalvonta-aktiiveja.
Heti kärkeen kysymykseeni vastattiin ”hidas muutos”, mikä on tuttu sanapari edunvalvontaa pidempään harrastaneille. Tässä harrastuksessa kehitystä harvoin nähdään viikoissa, saati kuukausissa, vaan yksittäisen toimijan kannalta harmillisen usein vuosissa. Juuri nyt muutostuulet tuntuvat kuitenkin poikkeuksellisen voimakkailta, kun 10 vuotta sitten tarpeelliseksi katsottu erikoislääkärikoulutuksen uudistus on käynnistynyt rivakalla siirtymällä uuteen valintamenettelyyn. Kysymykseeni vastattiinkin myös nopean reagoimisen mahdollisuus ja aktiivisen kantaa ottamisen tärkeys, jotta pidetään huolta koulutuksessa olevien äänen kuulumisesta.
Suomalaista kollegiota vastauksissa kehuttiin; ammattikunnan sisäinen hierarkia ei estä kuulemasta kaikkien näkemyksiä tasavertaisesti, vaan usein suorastaan toivotaan nuoria lääkäreitä mukaan muutoksia suunnitteleviin työryhmiin. Tällaiseen työskentelyyn osallistumisen edellytyksenä ei ole muodollinen pätevyys, vaan into ja kiinnostus käsillä olevaan teemaan. Vuoden 2019 aikana tullaan todennäköisesti perustamaan paikallisia ja valtakunnallisia työryhmiä pohtimaan muun muassa erikoislääkärikoulutuksen muuttumista aikaperustaisesta osaamisperustaiseksi ja työpaikan muuttamista viiden tähden koulutuspaikaksi. Tahdonkin lämpimästi kannustaa jokaista lukijaa harkitsemaan osallistumista kehitystyöhön ja uskaltamaan antaa palautetta muutoinkin, kuin sitä erikseen pyydettäessä.
Koulutuspaikkakyselyssä yhdeksi keskeisimmistä kehitysalueista toista vuotta peräkkäin nousi nimenomaan palautteen antamisen kulttuuri. Valtaosa vastanneista oli vailla säännöllistä palautetta ja moni toivoi sitä lisää. Suhteessa vielä suurempi puute oli ohjauskoulutuksesta. Yli puolet kyselyyn vastanneista kertoi ohjaavansa nuorempia kollegoja, mutta vain 10% oli saanut tähän koulutusta! Suomalaisen lääkärikoulutuksen vahvuudeksi niin Karvin selvityksessä kuin saamissani vastauksissakin nostettiin varhain alkava käytännön harjoittelu. Mahdollisuus lääkärinä työskentelyyn jo kandina on kuitenkin pitkälti riippuvaista juuri ohjauksesta. Jatkossa on panostettava jokaisen lääkärin mahdollisuuteen harjoitella palautteen antamista ja vastaanottamista sekä ohjaamista ja opettamista, myös osana erikoislääkärikoulutusta.
Kuten eräs valiokuntalaisista hienosti kiteytti, on koulutus aina oleva osa lääkärin arkea. Lääkäreinä olemme päivittäin uuden tiedon äärellä ja tavalla tai toisella sekä ohjattavina että ohjaajina. Keskimäärin tavoitteet saavutetaan paremmin, kun hiekkalinnoja rakennetaan yhdessä tuumin eikä kukin yksin omassa nurkassaan. Yhteistoiminnallisuus onkin oma lempiteemani lääkärikoulutuksessa ja erityisesti sen kehittämisessä vuonna 2019.
Sara Mäkelä, LL,
Puheenjohtaja, NLY:n koulutusvaliokunta
