Lääkäriyttä ei perinteisesti ole pidetty pelkkänä koulutuksena vaan enemmänkin kutsumuksena. Lääkärin ammatti on tyypillisesti ollut aina enemmän kuin pelkkä työ, sillä se on ollut kuin kokonainen identiteetti niin arjessa kuin juhlassakin. Sukulaisten, tuttavien ja ulkopuolisten silmissä lääkäri on usein lääkäri vapaa-ajallakin ja erikoisalasta huolimatta mielipiteellä on merkitystä.
Menneinä vuosikymmeninä kunnanlääkärin ostokset ovat olleet syynin alla ja valkotakkisen asiantuntijuutta arvioidaan kaikissa henkilökohtaisissakin terveysvalinnoissa. Kutsu käy myös hätätilanteissa: paikalle kuulutetaan lääkäriä, vaikka ensiaputaidot voisivat olla paremmin hallussa muilla ammattikunnilla.
Lääkärin identiteettiä ei ole tarpeen täysin vapaa-ajallakaan karistaa. Lääkärinä voi toimia virka-ajan ulkopuolellakin kuormittumatta silti liikaa, kunhan mitoittaa vapaaehtoiset tehtävät kohtuullisiksi ja pyrkii huomioimaan omat mielenkiinnonkohteensa.
Vapaaehtoistyön ei aina tarvitse merkitä matkalaukkujen pakkaamista ja muuttamista mantereelta, vaan se voi arjen ja ruohonjuuritason puuhastelua toisten hyväksi. Järjestöt, tapahtumat ja urheiluseurat tarjoavat tehtäviä ja sisältöä myös lääkäreiden vapaa-aikaan, ja lääkärit ovat kovaa valuuttaa, osin elintärkeitäkin, erilaisissa tapahtumissa. Ensiaputiimejä tarvitaan kaikkialla ja niihin halutaan mielellään valkotakkisten statusta, osaamista ja arviointikykyä.
On erittäin palkitsevaa saada edelleen osallistua vanhan urheilulajinsa tapahtumiin penkkiurheilijana, olla pieneksi avuksi joukkueelle ja tienata samalla itselle ilmaiset sisäänpääsyt tapahtumiin – kaikki tämä rakkaudesta lajiin. Myös lasten harrastuksiin liittyvät talkootehtävät tulevat usein kuitattua lääkäriroolin hoitamisella. Varjopuolena on toki tapahtumien sovittelu jo ennestään kiireiseen kalenteriin.
Lääketieteellistä osaamista tapahtumissa tarvitaan onneksi harvoin, mutta kuten työelämässäkin, vastuukysymykset mietityttävät aina. Lääkäriliiton potilasvakuutus suojaa monelta murheelta ja on onneksi voimassa pienimuotoisessa vapaa-ajan vapaaehtoistyössäkin. Lisäksi se kuuluu jäsenetuihin, mutta koskee vain laillistettuja lääkäreitä eli niitä, joilla on oikeudet itsenäiseen lääkärintoimen harjoittamiseen. Sopimus lääkärin tarjoamasta ensihoidosta pitää ja kannattaa toki tehdä etukäteen ja palkkaa ei vapaaehtoistoiminnasta voi vakuutuksen puitteissa ottaa.
Pääsääntöisesti voidan siis sanoa, että niin kauan kuin toiminta on enimmäkseen organisoimatonta ja perustuu vapaaehtoisuuteen, voi vapaaehtoistoimintaa harjoittaa melko huoletta. Jos toiminta on laajaa ja monitasoista tai tapahtumassa tarvitaan useita lääkäreitä samaan aikaan, on vakuutus ehkä tarpeen järjestää jo organisaation taholta. Varsinainen urheilulääkärinä toimiminen katsotaan tehtäväksi, josta olisi syytä saada jo korvaustakin, jolloin vakuutusvastuu kuuluu työnantajalle.
Lääkärin titteli avaa joskus ovia myös mielenkiintoisiin vapaa-ajan haasteisiin. Sellaisiinkin, joihin hyppääminen ammatillisesti ja vähän urheilullisestikin hirvittää. Lääkäreille on erilaisia kiintiöitä, joista emme usein ole tietoisiakaan, ja pian saatat osin tutkintosi ansiosta huomata olevasi osa vaikkapa Pohjoismaiden suurinta hyväntekeväisyystempausta keräten samalla varoja vakavasti sairaille lapsille ja heidän perheilleen. Saatat huomata voivasi yhdistää intohimosi liikuntaan ja joukkueurheiluun, voit kokea tekeväsi jotain merkityksellistä ja pääset ylittämään käsityksiä itsestäsi. Sitä se vapaaehtoistyö voi parhaimmillaan olla – suosittelen kokeilemaan.
Terhi Pesonen, lääkärinä pesiskatsomoissa ja päänsilittäjänä Team Rynkeby – God Morgon Oulu 2018:ssa
