Valinnavapaus uhkaa sote-uudistuksen alkuperäisiä tavoitteita

Kirjoittaja: Iivo Hetemäki, LL

Valinnavapaus uhkaa sote-uudistuksen alkuperäisiä tavoitteita

Valinnanvapaus. Sehän on hyvä asia. Vapaus on. Vai vihaatko sinä vapautta?

Hallitus antoi 9.5. eduskunnalle lakiesityksen (1) potilaan valinnanvapaudesta terveydenhuollossa. Alla on tiivistelmä lain keskeisestä sisällöstä. Jos lainkirjain on jo ennestään tuttu, pohdintani sen vaikutuksista löytyvät huomisesta tekstistä, samoin kuin pohdinta sen potentiaalisista vaikutuksista erikoistumiseen tai lääkärien työmarkkinoihin.

Maakunta vastaa sote-palveluiden järjestämisestä alueellaan valtiolta saamallaan budjetilla. Tilaaja ja tuottaja on erotettu, eli nekin palvelut, jotka maakunta tuottaa itse, pitää yhtiöittää tytäryhtiöihin tai liikelaitoksiin. Maakunta ostaa palveluita myös yksityisiltä yrityksiltä tai kolmannen sektorin toimijoilta.

Palvelut on jaettu kahteen koriin: nykyistä perusterveydenhuoltoa pitkälti vastaavat “suoran valinnan palvelut” ja muut palvelut eli käytännössä erikoissairaanhoito ja pitkäaikainen sosiaalihuolto. Suoran valinnan palveluita tarjoavan sote-keskuksen tehtäviin kuuluvat terveysneuvonta, terveystarkastukset, “yleislääketieteen alaan” kuuluva avoterveydenhuollon neuvonta ja ohjaus, oireiden, toimintakyvyn sekä sairauksien tutkimus toteaminen ja hoito, ja näihin liittyvien todistusten antaminen, kotisairaanhoito, kun sen tarve ei ole jokapäiväinen, sosiaalihuollon neuvonta ja ohjaus, päihdetyö sekä vanhuspalvelujen neuvonta ja ohjaus. Lisäksi sote-keskukselle voidaan antaa muita maakunnan päättämiä palveluita, esimerkiksi neuvolapalveluita. Sote-keskukselta vaadittava palveluntarjonta on siis kohtalaisen laaja. Potilas tai asiakas, niin kuin laissa puhutaan, valitsee erikseen myös suunterveydenhuollon keskuksen. Koulu-, opiskelija- ja työterveyshuolto on rajattu uudistuksen ulkopuolelle.

Maakunta hyväksyy suoran valinnan palvelun tuottajat, joiden pitää täyttää maakunnan ennalta määrittämät kriteerit. Tuottaja ilmoittaa kuinka monelle potilaalle se voi palvelua tarjota. Maakunta ylläpitää ajantasaista listaa eri palveluntarjoajista, joista potilas voi valita mieleisensä. Potilaita otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä, kunnes sen lista on täynnä. Suoran valinnan palvelun tarjoajat ovat velvollisia ottamaan sosiaali- ja terveydenhuollon alan opiskelijoita koulutuksesta vastaavan yliopiston tai maakunnan osoituksesta.

Suoran palvelun tuottajat saavat maakunnalta korvauksen hoitamistaan potilaista. Vähintään ⅔ tästä korvauksesta tulee kapitaation perusteella, eli puhtaasti listautumisesta riippumatta siitä, kuinka paljon potilas käyttää palveluja. Tämän kiinteään korvauksen suuruuteen vaikuttavat kansalliset tarvetekijät, joita ovat ikä, sukupuoli, työssäkäynti ja muut sosioekonomiset tekijät, joille THL määrittää painokertoimet. Lisäksi voidaan ottaa huomioon potilaan henkilökohtainen hoidon tarve. Erityisesti tämä viimeisin lisäys lakiesityksen tuoreimpaan muotoon tarkoittaa, että kapitaatiota voidaan hyvinkin paljon muokata potilaan mukaan. Lisäksi maakunta voi määritellä myös erillisiä palvelun laatuun ja kustannustehokkuuteen liittyviä kannustinperusteisia korvauksia sekä päättää toimenpiteistä tai palveluista, joista maksetaan suoriteperusteinen korvaus. Myös alueen erityispiirteiden esim. syrjäisyyden perusteella voidaan maksaa erillinen kiinteä korvaus.

Potilas on sen maakunnan vastuulla, josta hän valitsee suoran valinnan palvelun tarjoajansa. Maakunnan liikelaitos tarjoaa hänelle muut kuin suoran valinnan palvelut, eli käytännössä erikoissairaanhoidon ja pitkäaikaisen sosiaalihuollon. Maakunnan liikelaitos ei voi tarjota suoran valinnan palveluita kuin poikkeustilanteessa, jos jollekin sen vastuualueelle ei muuten saada palveluntarjoajaa.

Perusterveydenhuollon suoran valinnan -järjestelmän lisäksi laissa on asiakassetelijärjestelmä, jota sovelletaan sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon tasoilla. Sote-keskukset ovat velvollisia antamaan asiakasseteleitä yksittäisistä palvelujen osakokonaisuuksista esimerkkinä fysioterapia. Tällöin potilas voi hakea fysioterapian jostain muusta maakunnan hyväksymästä keskuksesta ja hänen oma, setelin myöntänyt, sote-keskus korvaa kulut. Erikoissairaanhoidon saralla maakunnan liikelaitoksen on tarjottava asiakasseteleitä yksittäisissä palvelukokonaisuuksissa esimerkkinä lonkan tekonivelleikkaus niin, että “riittävissä määrin” myös sen tarjoamissa palveluissa toteutuu valinanvapaus. Jos asiakas ei halua asiakasseteliä hyödyntää eli hakea palvelua muualta, setelin myöntänyt taho tuottaa palvelun hänelle.

Paljon terveydenhuollon palveluita käyttäville potilaille, joille sote-keskuksen normaalit resurssit eivät riitä, voidaan hakea henkilökohtaista budjettia. Tällöin potilaan tarpeen mukaan määritellään hänelle budjetti, jota käyttäen potilas voi valita tarvitsemansa palvelut.

Lain on suunniteltu astuvan voimaan 1.1.2019 alkaen ja suoran valinnan palvelut pitää siirtää sote-keskuksille viimeistään 1.7.2019 alkaen tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Jos aikataulu on maakunnalle liian tiukka voi se hakea poikkeuslupaa. 

Viite:

1) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi asiakkaan valinnavapaudesta

 

Iivo Hetemäki
NLY:n terveyspoliittisen valiokunnan jäsen

 

Lue Iivon jatkopohdintaa aiheesta!

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.