Vakavan, äkillisen sairastumisen kohdatessa ihminen haluaa kotiin

Julkaistu Nuori Lääkäri -lehdessä: 05/2018
Kirjoittaja: Enni Sanmark, Johan Sanmark

Vakavan, äkillisen sairastumisen kohdatessa ihminen haluaa kotiin

Anestesia- ja tehohoitolääkäri Tuomas Hiltunen sekä anestesiologiaan ja tehohoitoon erikoistunut sairaanhoitaja Maiju Salovaara-Hiltunen ovat työssään lentäneet ympäri maailmaa, tutustuneet lukuisiin sairaanhoito-organisaatioihin sekä toteuttaneet vaativaa medisiinaa yllättävissä ja haastavissa olosuhteissa. Kuitenkin työn suurin anti on ollut ymmärtää, että suuressa hädässä tärkeintä on koti ja rakkaat ihmiset.

Neljän kiireisen lääketieteen ammattilaisen tapaamista ei ole kovin helppo järjestää, samassa kohdassa olevaa tyhjää koloa kalentereissa ei vaan tunnu löytyvän. Lopulta sovimme tapaamisen perjantai illalle. Olemme tapaamassa Tuomas Hiltusen ja Maiju Salovaara – Hiltusen, jotka ovat viimeisen seitsemän vuoden aikana olleet kehittämässä EMAsta (Emergency & Medical Assistance) pientä, mutta kansainvälisesti arvostettua ambulanssilento- ja matkahätäpalvelua.  Takana on rankka päivystysviikko, leikkaus venyy ja matkalla on ruuhkaa.  Ehdin juuri ja juuri ajoissa paikalle, kun skippaan syömisen, enkä käy pissalla, vaikka pissattaisi. Tuudittaudun siihen ajatukseen, että tämä monitoimipariskunta varmasti ymmärtää tiukkoja aikatauluja, pitkien työvuorojen jälkeistä väsymystä ja sitä, ettei aina vaan ehdi. Kahvilassa meitä odottaa joogatunnin raikas, rentoutunut ja elämäniloa säteilevä Maiju, joka kertoo Tuomaksen menettäneen ajantajunsa koiralenkillä ja myöhästyvän hiukan.  Missä on se odottamani kiire, tehokkuus ja silmäpussit? Olemmeko haastattelemassa superpariskuntaa?

Pois putkesta

Levännyttä ja rentoa hymyä kehystävät silmäpussit Tuomaksen kasvoilla paljastavat, ettei kiireeltä aina ole vältytty. Tuomas kulki alkupuolen urastaan sitä tuttua ja turvallista putkea: valmistui lääkäriksi 1996, erikoistui anestesia- ja tehohoitolääkäriksi 2005 ja toimi HUSssa anestesiologian ja ensihoidon erikoislääkärinä pääasiallisena sijoituspaikkanaan Helsingin ensihoitoyksikkö. Horisontissa siinsi jonkinlainen ylilääkärin tai ensihoidon vastuulääkärin virka. Turhautuminen suuren organisaation byrokratian jäykkyyteen ja ylhäältä päätettyihin työaikoihin sekä 1989 perustetun EMAn yhtäaikainen sukupolven vaihdos saivat Tuomaksen hyppäämään pois putkesta. Paluuta tältä polulta ei ole ollut ja omien sanojensa mukaan Tuomaksen aika jyvittyy EMAlle 150%. Nykyiseen työhön ei liity työaikoja tai vastaavaa byrokratiaa: ” kun menee toimistolle ei tiedä mistä löytää itsensä illalla”.

Maiju on koulutukseltaan tehohoitoon ja anestesiologiaan suuntautunut sairaanhoitaja, joka ehti työskennellä kymmenen vuotta pääosin Meilahden ja Töölön sairaaloissa, ennen siirtymistä EMAan ja muihin kiinnostaviin sivuprojekteihin ensihoidon parissa. Itse asiassa juurikin Meilahdessa Maijun ja Tuomaksen tie kohtasi.

Ei rigideille lääkäreille

EMA lentää vuodessa noin 150 ambulanssilentoa ympäri maailmaa. Sen lisäksi se pyörittää 24/7 lääketieteellistä päivystystä vakuutusyhtiöille ja muille organisaatioille, järjestää ensihoidon koulutuksia ja hoitaa Suomen sisäisiä tehosiirtoja. EMAssa työskentelee yhteensä kuusi ensihoitolääkäriä ja 10 teho- ja anestesiologisesti koulutettuja sairaanhoitajaa. Yksi lääkäri- sairaanhoitaja työpari päivystää aina, ja on lähtövalmiudessa maapallon toiselle puolelle suuntautuvillekin potilassiirroille vain kahden tunnin varoitusajalla. Suomen sisällä tapahtuville tehosiiroille varoitusaika on vieläkin lyhyempi. Jos kukaan muu ei pääse lähtemään, tai tulee päällekkäisiä keikkoja, lähtevät matkaan usein Tuomas ja/tai Maiju. Pariskunnan vapaa-ajat ja lomat joutuvatkit välillä joustamaan keikan kutsuessa.

Vaikeasti sairaiden potilaiden siirtäminen maailman eri kolkista, aina sota-alueilta Siperiaan ja eteläisimmästä Afrikasta Grönlantiin, vaatii vahvan ammatillisen osaamisen lisäksi huomattavaa sopeutumiskykyä ympäröiviin oloihin ja yllättäviinkin tilanteisiin. Joskus omat tavarat menevät rikki, paikallisten kanssa on hankala kommunikoida tai potilaan kunto ja tehdyt hoitotoimet yllättävät, silti potilas pitäisi saada kotiin turvallisesti, mahdollisimman hyvin hoitaen ja paikallisia tapoja kunnioittaen. Kuten Tuomas asian kiteyttää: ” Liian rigidi paketti hajoaa palasiksi ja äkkiä eväät ovat pieninä palasina maailman tuulessa. ” Kekseliäisyyttä ja MacGyver-taitoja  on tarvittu usein potilaiden kanssa, mutta myös muissa hätätilanteissa. Esimerkiksi epiduraalineula toimii loistavasti kuohuviinipullon avaamisessa, jos korkki on sattunut hajoamaan sisälle pullon kaulaan.

Kodin tärkeys

Maijulla ja Tuomaksella ei ole työaikoja eikä liioin kahvitaukoja. Pitkät, haastavat siirrot voivat kestää useita päiviä ja potilaan luona ollaan jatkuvasti. Välillä ambulanssilennolla voi olla mukana koko potilaan perhe. Läheskään aina kohdemaan lääkärit eivät ole kertoneet potilaalle edes diagnoosia, saati tehdyistä toimenpiteistä. Vaikka edellä mainitut tekijät aiheuttavat niin fyysistä kuin psyykkistä kuormitusta, kokevat sekä Maiju, että Tuomas työnsä todella palkitsevaksi. He ovat päässeet näkemään maailmaa turistikohteiden ulkopuolella, tutustumaan todella erilaiseen sairaanhoitoon kuin länsimaissa on totuttu sekä ennen kaikkea kuulemaan potilaidensa tarinoita rauhassa ja kiireettä. Pysäyttävintä on ollut tajuta, kuinka vakavasti sairaat ja kuolevat ihmiset haluavat aina kotiin, rakkaidensa ympärille. Kukaan ei kaipaa työpaikalle, harmittele liian lyhyitä työpäiviä tai liian pieniä tuloja. Se mitä ihmiset suurimmassa hädässä haluavat on koti, rakkaat ihmiset ja joillekin karjalanpiirakat.

Moni pariskunta vierastaa yhdessä työskentelemistä, osa kokee sen jopa täysin mahdottomana. Maiju ja Tuomas eivät koe näin. Pariskunta tuntee toistensa luonteet, tiedot ja taidot läpikotaisin ja pystyy hyödyntämään tätä myös töissä. Molemmilla ehti myös kertyä mittava ura jo sairaalan puolella, joten hoitaja – lääkäri roolitus on aina ollut selkeä, eikä tämä ole yhteisten EMA-vuosien varrella muuttunut. Potilaan hoitoon liittyen pariskunnalla ei juurikaan tule riitoja, mitä nyt Tuomaksen torkut joskus Maijua hermostuttavat.

Pariskunta myöntää, että mielenkiintoinen työ on välillä vienyt mukanaan. Reissupäiviä on kertynyt, eikä aikaa parisuhteelle, perheelle, harrastuksille, saati unelle ja levolle ole jäänyt tarpeeksi. Molemmat ovat kokeneet mitä loppuun palaminen on ja kuinka vaikeaa siitä on palautua. Vajaa viisi vuotta sitten Maiju ja Tuomas hankkivat mökin Pyhältä. Pyhän mökistä onkin tullut vapaalaskua harrastavan pariskunnan rauhoittumispaikka, jossa pyritään viettämään useampi viikko joka vuosi. Silloin kun tuntuu, ettei kotimaassa pysty pääsemään irti työstä ja velvollisuuksista suuntaavat Maiju ja Tuomas vuorille, eli vapaalaskemaan Norjaan tai Chamonix´n.   Loppuun palamisen myötä, myös arkea on täytynyt muokata. Aiemmin molemmat kompensoivat pitkiä päivystysvuoroja rajulla treenaamisella ja lyhyillä yöunilla. Nykyään aikaa käytetään enemmän joogaan, meditaatioon ja pitkiin kävelyihin koiran kanssa. Molemmat ovat oppineet virheistään ja korostavat parisuhteeseen ja palautumiseen panostamisen tärkeyttä: ”Itsestään pitää muistaa pitää huolta. Maailmassa on myös muuta kuin lääkäriyttä!”

Monta tietä onneen

Viime aikoina on nostettu paljon esille lääkärien erilaisia urapolkuja ja siitä kuuluisasta putkesta poikkeamista. Aina putkesta poistuminen ei kuitenkaan tarkoita medisiinan ja kädentaitojen ruostumista tai menettämistä. Hyppy EMAan antoi Tuomakselle mahdollisuuden toteuttaa vaativaa medisiinaa ääriolosuhteissa, mutta toisaalta ketterä ja kehittyvä yritys mahdollistaa myös jatkuvan kehittämis- ja kouluttamistyön. Tuomaksen viesti nuorille ja mieleltään nuorille kollegoille onkin, että urapolkuja on monenlaisia, ja vaikka napanuoran katkaiseminen onkin joskus vaikeaa, niin sillä voi saada paljon uusia ja yllättäviä mahdollisuuksia.

Haastettelun päätyttyä käyn pissalla ja syön hieman välipalaa. Tarkoituksena olisi lähteä treenaamaan, sillä pitkät työvuorot ovat rokottaneet treenejä koko viikon. Toisaalta olen myös ollut koko viikon pois kotoa ja kyseinen haastattelu oli ensimmäinen parisuhdeaika koko viikolla. Tänään en vielä pysty treenistä luopumaan, mutta menemme sentään treenaamaan yhdessä. Ehkä joskus minustakin löytyy se rauha ja armollisuus, että valitsen sohvan ja leffan tällaisen viikon päätteeksi.

 

KUKA?


 

Tuomas Hiltunen
Anest. ja tehohoidon el, ensihoidon erityispätevyys.
Lääketieteellinen johtaja EMA Finland.
Maiju Tuomaksesta:
Mieluiten olisi titteliltään poppamies. Kohtaa ihmiset ihmisinä. Vapaa-ajalla passit ja avaimet välillä missä sattuu, tositilanteessa voi luottaa 100-prosenttisesti. Paras ystävä, työkaveri ja rakastaja.

 

Maiju Salovaara-Hiltunen
Sairaanhoitaja yamk (terveysteknologia), RYT200 joogaopettaja soon to be...
Tuomas Maijusta:

Itse haluaisi olla joogaava uus-Shamaani. Erakoksi kuitenkin aivan liian sosiaalinen ja ihmisrakas. Iloinen, ihana ja täynnä positiivista energiaa, joten paras valinta niin myötä kuin vastamäkeen.

 

 

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.