Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > Uusi vuosi, vähemmän menoa?
Etusivu > Uusi vuosi, vähemmän menoa?

Uusi vuosi, vähemmän menoa?

Uusi vuosi on totutusti aikaa aloittaa uusia harrastuksia ja yrittää päästä eroon omista huonoista tavoistaan. Voidaan ajatella näiden lupausten takana olevan pyrkimys oman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Uskon meidän ammattikuntana olevan varsin valveutuneita siitä, mitä terveellinen ja tasapainoinen elämä sisältää. Sen toteuttaminen ei välttämättä ole helppoa. Tasapainon luominen työn ja vapaa-ajan välille voi olla haasteellista, kuten myös vapaa-ajan aktiivisuuden ja tekemättömyyden tasapainottaminen.

Tulin pohtineeksi lomia ja niiden tarpeellisuutta kilpailukykysopimuksen solmimisen aikoihin. Ehdotuksia sen sisällöksi olivat lomarahojen leikkaus, vuosilomien leikkaus, työajan pidentäminen ja siihen liittyen arkipyhien siirtäminen viikonloppuihin tai luopuminen arkipyhistä palkallisina vapaapäivinä. Olin sitä mieltä etteivät lomat ole minulle erityisen tärkeitä ja että arkipyhissä on jo tarpeeksi vapaapäiviä. Lääkiksessä opiskellessa oppi siihen, että lomat ovat lyhyitä, väliviikkoja ei ole, ja kesälomat tehdään töitä ja kerätään työkokemusta. Keväällä oli mukavaa vaihtelua kesätöihin ja kesän jälkeen odotti taas opintojen alkamista. Kikystä ei ole kulunut montaa vuotta, ja nyt olen iloinen siitä, ettei kiky tuolloin sisältänyt lomapäivien vähennystä. Lomarahojen leikkaus voi toki välillisesti vaikuttaa loman pituuteen mutta esimerkiksi oma työnantajani oli jo aiemmin rajoittanut vaihdettavien lomapäivien määrää. En voi väittää olevani ruuhkavuosissa lapsiarkineen, eikä takana ole vuosikymmenenkään työuraa. Loma on kuitenkin tarpeen ja arkivapaat tuovat odotettua helpotusta työviikkoon. Lääkärin työ on vaativaa. Kaikki potilaat on kohdattava ammattitaitoisesti jatkuvan kiireen alla. Työpäivät ovat varsin intensiivisiä, eikä aikaa juuri jää pohtimiselle. En ainakaan itse voi väittää, ettei tämä olisi raskasta, ja että jaksaisin työtäni ilman riittäviä lomia.

Erikoistuvana joutuu vaihtamaan työpaikkaa joskus jopa 3-6 kuukauden välein. Jos työnantaja vaihtuu, menettää useimmiten myös kertyneet lomapäivät. Jossain puolin Suomea on onneksi saatu sovittua lomien siirtyminen seuraavalle työnantajalle. Itsekin olen sortunut siihen ajatteluun, etten tarvitse lomaa ja jatkanut yhdeltä työnantajalta suoraan seuraavalle. Hyvä vain saada kertyneet lomapäivät rahana, kun uudessa työpaikassa ei heti alkuun aina joudu tai pääse päivystämään. Vaikka pysyisi saman työnantajan palveluksessa ja vaihtaisi vain klinikkaa, voi lomia olla vaikea saada sovittua. Jos esimerkiksi menee kesäsijaiseksi voi tuntua siltä, ettei viitsi pyytää lomaa, vaikka lomapäivät olisivat käytettävissä. Aina kannattaa kysyä, ja toisaalta loma on lomaa myös parhaiden kesäkuukausien ulkopuolella.

Itse ajattelin pitkään tanssiharrastuksen olevan yksi tärkeimmistä, ellei tärkein osa omaa hyvinvointiani. Päätin, etten luovu harrastuksesta vaikka elämässä oli kiireitä. Ja se olikin varmasti oikea ratkaisu siinä hetkessä. Myöhemmin huomasin takertuvani päätökseeni, vaikka tanssitunnit eivät enää tuoneet samalla tavalla iloa. Huomasin katuvani että olin tanssitunnilla sen sijaan, että olisin nähnyt ystävääni tai valmistautunut kokoukseen. Viime syksynä päätin sittenkin jättää tanssiharrastuksen tauolle (!, edelleen vaikea ainakaan myöntää, että olisin lopettanut harrastuksen). Koin tarvitsevani siihen hetkeen enemmän säännöllistä vuorokausirytmiä, jota myöhään loppuvat tanssitunnit sekoittivat useita kertoja viikossa. Olin myös kyllästynyt jatkuvaan tunteeseen siitä, että  asiat tulivat hoidettua hieman liian viime tinkaan. Koen edelleen päätökseni olleen hyvä. Tämä päätös oli lisäksi sellainen, jonka olisin helposti halutessani voinut perua.

Vapaa-aikaansa ei tarvitse ylisuorittaa, vaan saa olla keskivertoihminen. Kun kuuntelee kahvipöytäkeskusteluja tulee välillä tunne, ettei itse tee mitään yhtä hienoa. Muut lukevat jatkuvasti kirjoja, tekevät tutkimusta sekä harrastavat musiikkia ja liikuntaa. He huolehtivat lapsistaan ja tekevät retkiä perheensä kanssa. Tärkeintä on kuitenkin olla rehellinen itselleen, ja miettiä minkälaisessa arjessa voi itse parhaiten ja mihin senhetkisessä elämäntilanteessa voimat ja into riittävät. Ja useimmille tekee hyvää pitää myös lomaa.

Marie Måsabacka

Hallituksen jäsen

Avainsanat: