Unohtuuko erikoislääkärikoulutus päivystyksen uudistuessa?

Kirjoittaja: Reetta Vanhanen, LK

Unohtuuko erikoislääkärikoulutus päivystyksen uudistuessa?

Päivystys on yhteiskunnan turva, jonne ihmiset hakeutuvat fyysisessä hengenhädässä, psyykkisessä umpikujassa ja toisaalta usein kiireettömänkin vaivan vuoksi, jos terveysasemalle ei tunnu saavan aikaa tarpeeksi nopeasti. Vanhuksen kotonapärjäämättömyys johtaa usein ambulanssin tilaamiseen, koska ilta-aikaan ei ole tarjolla mitään muuta soveltuvaa apua kuin terveydenhuollon päivystys. Yhteiskunnan näkökulmasta päivystys on kallista. Henkilökunnan yötyö maksaa. Nuorelle lääkärille päivystys on uran alkuvaiheessa parhaimpia paikkoja oppia. Potilaan mielestä päivystyksessä on aina jono.

Vuoden alusta tuli voimaan viime hallituksen rakennepoliittisen ohjelman osana päivystysasetus. Se edellyttää, että kunnat järjestävät perusterveydenhuollon päivystyksen yhteispäivystyksenä erikoissairaanhoidon kanssa. Lisäksi päivystysleikkaustoiminnan laatukriteerejä tiukennettiin ja synnytysyksiköiden ylläpito vaatii vähintään 1000 synnytystä vuodessa. Päivystyksen keskittyminen jatkuu siis edelleen ja vaativammat toiminnot hivuttautuvat koko ajan lähemmäksi yliopistosairaalaa. Muutosta on perusteltu sekä hoidon laadulla että kustannussäästöillä.

Perusterveydenhuollon päivystyksiä oli 58 vuonna 2012. Sen jälkeen niiden määrä on hieman pudonnut. Tänä keväänä muutama pieni yksikkö (mm. Kuusamo, Inari) haki poikkeuslupaa ympärivuorokautiselle päivystyspisteelle. Potilaiden matka päivystykseen väistämättä pitenee, mutta toisaalta yhteispäivystyksissä on laajemmat laboratorio- ja kuvantamismahdollisuudet, useampi eri alan kollega, jolta kysyä neuvoa, sekä takapäivystäjän tuki. Ensihoidon rooli hoidontarpeen arvioijana korostuu, kun päivystykseen on pitkä matka, ja monen potilaan kynnys lähteä ajamaan sairaalaan on varmasti korkeampi. Päivystyksestä karsiutunee sekä potilaalle tarpeellisia että turhiakin käyntejä. Potilaana minä haluaisin ehdottomasti hakeutua nimenomaan yhteispäivystykseen, jossa minut ohjattaisiin heti luukulta oikeaan jonoon esimerkiksi traumapäivystäjälle, sisätaudeille tai psykiatrille.

STM arvioi vuonna 2013 saavutettavuusraportissaan, että koko Suomen alueen kattamiseksi 20 perusterveydenhuollon päivystyspistettä on liian vähän, mutta 30 riittäisi jo hyvin. Ensisijaisesti päivystyksiä karsiutuisi Etelä-Suomesta. Arvioitaessa pelkkää saavutettavuutta 30 PTH-yhteispäivystyksen mallissa Uudenmaan alueelle jäisivät dramaattisesti vain Haartmanin, Peijaksen ja Lohjan sairaala. Jos tulevaisuudessa päivystysten karsiminen jatkuu, ei tietenkään voida tarkastella vain välimatkoja kartalla, vaan tulee huomioida sairaaloiden tarjoamat erikoissairaanhoidon päivystykselliset palvelut. Päivystysverkkoa pohdittaessa lähtökohtana ei pitäisi olla seinien määrä, vaan päivystyksellisten yksiköiden toimiminen saman organisaation ja johdon alaisena.

Erikoissairaanhoidon päivystyksen laatukriteerejä on tiukennettiin jo pari vuotta sitten, mutta muutos ei johtanut päivystyksien harvenemiseen ja säästöihin, vaan sairaalat kasvattivat resursseja ja palkkasivat tarvittavat erikoislääkärit päivystämään paikan päälle sairaalaan. Päivystysasetus tiukentaa vaatimuksia, mutta sairaaloiden kilpavarustelun jatkuminen on edelleen uhka. Ratkaisevana tekijänä on, saadaanko Suomeen tarpeeksi suuret uudet SOTE-alueet, joilla on tahtoa pohtia, millä tavalla päivystys on tarkoituksenmukaista ja kustannustehokasta järjestää.

Päivystysasetus asetti Porvoon sairaalan synnytykset viime syksynä lakkautusuhan alle, mutta tilanne ratkesi lopulta poikkeusluvalla vuoden 2016 loppuun asti. Porvoo on kuitenkin yksi sairaaloista, joiden suunnitellaan tulevaisuudessa tekevän vain elektiivistä kirurgiaa. Jos synnytykset lopulta siirretään muualle, tapahtuu se osana laajempaa operatiivisten toimintojen uudistusta HUS-piirissä. Operatiivisen päivystoiminnan jatkuva keskittyminen on ongelma erikoistumispaikkaa hakevalle lääkärille. Tulevaisuudessa monessa keskussairaalassa leikataan vain elektiivisesti ja umpilisäkkeen tulehdukset ohjataan virka-aikaankin vain tiettyihin yksiköihin. Kirurgian koulutus suppenee yhä useammassa sairaalassa ja erikoistumisjonot kasvavat laajempaa hoitoa tarjoavassa yksikössä. Tekeekö kirurgiaan erikoistuva tulevaisuudessa ensimmäisen päivystysleikkauksensa vasta yliopistosairaalassa? Keskussairaalat tarvitsevat kuitenkin edelleen erikoistuvia lääkäreitä, mutta rekrytointi vaikeutuu suppeampaa koulutusta tarjoaviin sairaaloihin. Uuden eduskunnan suurimpia haasteita ovat SOTE-uudistuksen toteuttaminen ja monikanavaisen rahoituksen purkaminen. Toivottavasti rakenneuudistuksessa muistetaan myös sairaaloiden koulutuksellinen rooli ja löydetään ratkaisu riittävän ja mielekkään erikoislääkärikoulutuksen turvaamiseksi.

 

Reetta Vanhanen

LK

NLY:n edunvalvontavaliokunnan jäsen

 

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.