Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > Triagesta ja päivystyksestä – avautumista ja idealistisia haaveita
Etusivu > Triagesta ja päivystyksestä – avautumista ja idealistisia haaveita

Triagesta ja päivystyksestä – avautumista ja idealistisia haaveita

Triage tarkoittaa hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointia. Triage-sana tulee ranskankielen sanasta “trier”, joka tarkoittaa “valita”. Triagen tavoitteena on saada päivystys toimimaan mahdollisimman tehokkaasti ja turvallisesti ohjaamalla potilaat saamaan oikeaa hoitoa sopivaan hoitopaikkaan. Miten triagen, ja sitä kautta koko päivystyksen, toimivuus mahdollistetaan päivystyksessä? Erityisesti viimeisen puolen vuoden sisällä olen työskennellyt monissa eri päivystyspisteissä ja kiirevastaanotoilla ja samalla saanut nuorelle lääkärille arvokasta kokemusta eri paikkojen toimintatavoista. Päivystävänä lääkärinä on välillä tuntunut, että potilaiden ohjausta triagessa olisi voitu tehdä eri tavalla. Halusin selvittää itseäni askarruttavia seikkoja triageen liittyen alan ammattilaisilta, joten kyselin muutamasta paikasta.

Triagehoitajana toimivan tulee olla riittävän kokenut, vähintään muutaman vuoden päivystystyökokemusta omaava sairaanhoitaja. Mitään valtakunnallisia osaamiskriteerejä ei ilmeisesti triagehoitajalle ole Suomessa käytössä. Valtakunnallista, yhteistä triageohjeistusta ei myöskään ole. Eri päivystyspisteiden käytössä vaikuttaisi olevan omat triageoppaansa, jotka on tehty yhteistyössä päivystävien lääkärien ja hoitajien kesken.

 

Hoidon tarpeen arviossa tulisi selvittää yhteydenoton syy, siihen liittyvät oireet ja niiden kesto ja vaikeusaste potilaalta sekä mahdollisesta lähetteestä. Potilasta on kuultava ja päätöksessä pyritään yhteisymmärrykseen, mutta lopullisen arvion tekee terveydenhuollon ammattilainen. Triagessa aikaa on hyvin rajatusti; käytännössä sen ruuhkautumista tulee välttää ja tulee tehdä vain välttämättömät tutkimukset tilan arvioimiseksi.

 

Jo lyhyen urani aikana olen törmännyt useita kertoja tilanteeseen, jossa triagehoitajalle kerrotut oireet eivät yhtäkkiä enää täsmääkään siihen, mitä minä lääkärinä saan kuulla. Oikeasti vaivana saattaakin olla jokin aivan muu asia, kuin mitä tulosyyksi kerrotaan, ja yleensä todellinen vaiva ei tuolloin ole päivystyksellistä hoitoa vaatinut. Olen kohdannut tilanteita, joissa ihmiset tietävät millä oireilla lääkäriin pääsee ja käyttävät tätä tietoa hyväkseen. Sepitettyjen oireiden tutkimiseen käytetään aikaa ja vaivaa, mikä taas on pois muiden potilaiden hoidosta. Sepittäjä taas hukkaa omaa aikaansa, jos todellinen vaiva onkin terveyskeskuksen kiireettömällä vastaanotolla hoidettavaa laatua, eikä mitään päivystyksellisesti hoidettavaa.

 

Käsitykseni mukaan terveyskeskusten huonon resursoinnin ja triagen erilaisten ongelmien johdosta päivystykseen pääsee kiireetöntä hoitoa tarvitsevia potilaita, jotka kuuluisi ohjata olemaan yhteydessä omalle terveysasemalle seuraavana arkipäivänä. Liian usein sairaalan päivystyksessä potilaan tulosyynä lukee flunssa, karvatupentulehdus, taikka pitkittynyt olkapäävaiva, yhdistettynä lauseeseen: Omalla terveysasemalla ei tänään enää ole aikoja. Toivon tässä samassa siis taas kerran, että terveyskeskusten resursseja parannettaisiin. Ainiin, ja että työnantajat hyväksyisivät vatsataudin sairauspoissaolon syyksi ilman lääkärintodistusta.

 

Omien kokemusten mukaan triagen toimivuuden ongelmia ovat olleet triagehoitajan kokemattomuus tai muu vastaava puute osaamisessa yhdistettynä siihen, ettei konsultaatiomahdollisuutta ole tai sitä ei käytetä, työntekijän saama riittämätön tuki kotiinohjaukseen liittyvissä asioissa, tai potilaan vaatimus päästä lääkäriin, jolloin triagehoitaja tuntuu olevan melko kädetön tilanteessa. Hoitajien tulee saada riittävästi työyhteisön tukea valituksissa, joita potilaat tekevät ihan asiallisestikin hoidetuista kotiinohjauksista. Jos työntekijöitä ei näissä tilanteissa tueta, saattaa seurata asiallisten kotiinohjausten väheneminen valitusten pelossa, ja vastaavasti turhien lääkärikäyntien lisääntyminen päivystyksessä.

 

Päivystys on niitä potilaita varten, joiden tila vaatii lääkärin interventiota samana päivänä. Akutologinen ydinosaaminen on yksinkertaisesti jossain muualla, kuin kiireettömien vaivojen hoidossa. Jos päivystyksessä aletaan selvittämään ja justeeraamaan näiden vaivojen kanssa, on siihen kuluva lääkärin työaika pois päivystyksellisten potilaiden hoitamisesta. Olisi varmaankin kaikille edullisempaa ja inhimillisempää, että perustasolta alkaen terveydenhuollon resurssit olisivat riittävät ja hyvin järjestetyt, jotta potilaat pääsisivät sinne mistä heille voidaan paras hoito antaa.

 

 

Avainsanat: