Viime aikojen parhaita uusia hankkeita on turkulaisten medisiinarien Vastalääke – yhdistys : Tutkitulla tiedolla huuhaata vastaan. Sen kautta lääketieteen opiskelijat ovat aktiivisia somessa tuomaan esille tutkittua tietoa vastakohtana väärälle tiedolle ja käsityksille, joita somessa syntyy jatkuvalla syötöllä.
Kollegat ovat yleisesti ottaen edelleen turhan varovaisia olemaan aktiviisia somessa ja mikseipä perinteisemmissäkin medioissa. Yhtenä syynä varmasti on huoli ja pelkokin siitä, minkälaisia vastareaktioita media-aktiivisuus voi aiheuttaa. Lokaa voi tulla niskaan – ja on tullut, kuten Vastalääkkeen taustahahmo professori Juhani Knuuti on kertonut. Mutta siitä huolimatta ja juuri sen vuoksi juuri tarvitaan enemmän some-aktiivisia rohkeita kollegoja.
Lääkärien mielipiteitä arvostetaan yhteiskunnassa yleisesti ottaen. Lääkärinimikkeitä on seitsemän Suomen Kuvalehden 10 arvostetuimman ammatin joukossa. Lääkärin eettisiin velvollisuuksiin voitaisiinkin katsoa kuuluvan terveyden edistäminen ja oikean tiedon levittäminen. Sitä teki ansiokkaasti jo aikoinaan Konrad Reijowaara.
Julkisissa esiintymisissään lääkäri edustaa aina ensisijaisesti ammattikuntaa, ei niinkään itseään. Sama koskee myös jo medisiinareita. Tätä tulee korostaa tulevien kollegojen kasvattamisessa osaksi kollegakuntaa.
Lääketieteen tutkijoiden eettisiin velvollisuuksiin tulee kuulua myös omien tutkimustulosten julkistaminen suurelle yleisölle median kautta. Ilahduttavassa määrin tämä on lisääntynytkin viime vuosina. Tiedejournalismia voitaisiin opettaa enemmän osana tutkijakoulutusta.
Tutkijat ovat aiemmin olleet liiankin varovaisia tietonsa yleistajuistamisessa. Arkuutta astua julkisuuteen on voinut aiheuttaa pelko tutkijakollegojen reaktioista.
Esteenä on ollut myös se, että tutkija harvoin on valmis sanomaan mitään kovin ehdotonta ja lopullista tutkimustuloksistaan. Media puolestaan haluaa vetäviä uutisia ja oikoo mutkia suoriksi. Media ei kaipaa sanoja : ehkä, todennäköisesti, näyttäisi olevan, toisaalta-toisaalta… tarvitaan lisää tutkimuksia … Media ei julkaise p-arvoja! Väärän tiedon levittäjät, osin kollegojakin valitettavasti, puolestaan ovat valmiina olemaan varmoja kannoissaan : ”sytostaateista on enemmän haittaa kuin hyötyä” – tyylisesti.
Yksi ongelma julkisuuteen rohkeasti astumisessa on myös se, että lehdillä on tapana tehdä vetäviä otsikoita, jotka eivät ole sopusoinnussa itse tekstin kanssa. Toimittajat ovat valitelleet sitä erikoista käytäntöä, että toimittaja ei itse pääse tekemään otsikkoa juttuunsa, sen tekee toimituksessa joku muu. Tämä ilmiö korostuu nettijulkaisemisen klippijuornalismissa – otsikolla pitää saada lukija houkuteltua lukemaan itse juttu. Tästä on Torpan Pojallakin kokemuksia.
Kollegat rohkeasti taisteluun huuhaata vastaan. Kesälläkin – se oh huuhaan luvattua aikaa.
