Terapiaa terveyskeskuksessa

Julkaistu Nuori Lääkäri -lehdessä: 03/2019
Kirjoittaja: Nico Vehmas

Terapiaa terveyskeskuksessa

Eino Ahtola suorittaa kognitiivisen lyhytterapian koulutusohjelmaa ja hyödyntää terapian menetelmiä työssään terveyskeskuksessa. Yhden isoimmista oivalluksista hän kuitenkin koki, kun kokeili terapiamenetelmiä itseensä. 

Jos terveyskeskuslääkäri Eino Ahtola saisi päättää, masennuksen hoitoon hakeutuvat potilaat pitäisi ennen kaikkea kohdata kunnolla. Erityisesti Ahtola panostaisi mielenterveyden hoitopolun alkupäässä oleviin tapaamisiin. Hänen mielestään varsinkin ensikäynti on tulevan hoidon kannalta ratkaiseva.  

”Jos ensikäynti on viidentoista minuutin akuuttiajalla ja hirmuisella kiireellä, ja olet jo valmiiksi puoli tuntia myöhässä, se ei voi päättyä hyvin.” 

Sellaisessa tilanteessa ihminen ei yleensä tule hyvin kohdatuksi, Ahtola sanoo. Ja se puolestaan voi heikentää mielenterveyden häiriöstä kärsivän potilaan tilannetta entisestään.  

Mutta ennen kuin mennään siihen tarkemmin, palataan vuoteen 2017. Silloin yleislääketieteeseen erikoistuva Eino Ahtola oli tekemässä reunoja psykiatrian poliklinikalla.  

”Olin töissä arviointityöryhmässä, jossa tehtiin tutkimusta ja järjestettiin lyhyitä hoitojaksoja. Siellä psykiatria teki minuun vaikutuksen. Ajattelin, että haluaisin viedä alalta mukaani vielä enemmän osaamista omaan työhöni terveysasemalla.” 

Ahtola jutteli poliklinikan erikoislääkärin kanssa. Erikoislääkäri oli suorittanut lyhytterapiakurssin ja suositteli sitä kovasti. Ahtola luki netistä lisää ja vakuuttui.  

Työjakso psykiatrian poliklinikalla päättyi 2017, ja saman vuoden syksyllä Ahtola istui jo kurssin ensimmäisessä opetuksessa.  

Oppituntia piti psykologi, psykoterapeutti ja psykoterapeuttikouluttaja Juhani Laakso. Hänen johtamansa oppilaitos on ainoana Suomessa erikoistunut kognitiivisen lyhytterapian opetukseen. Laakso kertoo, että terapiaoppilaitoksen kursseilta on valmistunut 90-luvulta lähtien yli 1500 kognitiivisen lyhytterapian pätevyyden saanutta ammattihenkilöä.  

Kognitiiviseen terapiasuuntaukseen Ahtola päätyi alun perin siksi, että se kuulosti sopivan parhaiten kiireisen terveyskeskuslääkärin työhön. Terapiasuuntauksessa harjoitteet ovat usein lyhyitä, ja niissä keskitytään konkreettisiin asioihin.  

”Esimerkiksi päihteiden käytössä mietitään, mikä ajaa ihmisen aina käyttämään päihteitä uudestaan ja uudestaan. Mitä juuri sillä hetkellä liikkuu mielessä, kun on tehnyt sen päätöksen, että repsahtaa taas.” 

Ensimmäisellä oppitunnilla Ahtolan ympärillä istui toimintaterapeutteja, sairaanhoitajia, psykologeja, opettajia ja lukuisilla muilla aloilla töissä olevia ihmisiä. Lääkäreitä oli vain kourallinen.  

”Lyhytterapiaa opiskeltaessa keskitytään vain terapiaan, eikä siellä puhuta lääkityksistä tai diagnoosikoodeista. Tulokulma on ihan erilainen kuin vaikkapa psykiatrialla.” 

Kurssin lähiopetuspäiviä on noin kuukauden välein. Niissä opetellaan uusia terapiamenetelmiä, joita saa sittemmin kokeilla omassa työssään. Lähiopetuspäivien lisäksi on pienryhmäopetusta, joihin kuuluu työnohjausta ja kokemusten vertailua muiden kurssilaisten kanssa. 

”Terapiamenetelmistä poimin ne, jotka soveltuivat parhaiten omaan työhöni. Niistä osa on jäänyt vakituiseen repertuaariin ja niitä voi käyttää potilaista toiseen”, Ahtola kertoo.  

Ahtola on tällä hetkellä suorittanut kognitiivisen lyhytterapian koulutuksesta kaksi vuotta. Jäljellä on vielä puoli vuotta. Noin kolmenkymmenen opiskelijan ryhmä, jonka kanssa Ahtola aloitti, käy opinnot samassa tahdissa ja kaikki valmistuvat yhdessä.  

***

Kuten pidempi ja laajempi psykoterapeutin koulutus, myös lyhytterapiakoulutus on monesti suorittajalleen omakustanteista. Lyhytterapiakoulutus maksaa järjestäjästä riippuen tuhannesta pariin tuhatta euroa vuodessa. Joissakin tapauksissa työnantaja voi osallistua kustannuksiin.  

Ahtola kysyi silloiselta esihenkilöltään, voisiko osan kurssin hinnasta saada työnantajalta. Pitkän ja monipolvisen selvityksen lopputulema oli se, että kunnallinen työnantaja ei voinut korvata lyhytterapiakoulutusta. Työnantaja tuli kuitenkin vastaan siten, että Ahtola sai pitää lähiopetuspäivät palkallisina koulutuspäivinä. Toisaalta silloin hän ei enää päässyt osallistumaan muihin koulutuksiin. Myöhemmin muihin samaa koulutusta suorittamaan lähteneisiin lääkäreihin sovellettiin toimipaikassa samaa kaavaa. 

Perusteena oli, että lyhytterapia ei kuulu terveyskeskuslääkärin toimenkuvaan.  

Ahtolan mielestä terapiakoulutuksen hyöty näkyy päivittäisessä työssä. Hänet yllätti, että koulutuksesta on valtava apu monien erilaisten potilaiden kohtaamisessa. 

”Elintapamuutoksiin on helpompi motivoida ja kannustaa. Vastaanotolla voi yhdessä miettiä vaikkapa sitä, mitkä ihmisten todelliset arvot ovat, ja mistä syystä elintapamuutoksia kannattaisi tehdä.” 

Ahtola kokee, että ylipäänsä potilaan haastatteleminen on helpottunut huomattavasti. Hän kertoo, että on oppinut löytämään potilaan ongelmien punaisen langan ja keskittymään siihen, miten potilaan tunteet ja ajatukset voivat vaikuttaa potilaan hoitomotivaatioon. 

Ensisijaisesti terapiakoulutus on toki tuonut lisää työkaluja mielenterveyden ongelmista kärsivien potilaiden hoitamiseen. 

Aiemmin Ahtola koki lääkärinä lähinnä haastattelevansa potilaan, jotta voisi tehdä diagnoosin ja aloittaa lääkityksen ja heti sen jälkeen ulkoistaa hoidon mielenterveyshoitajalle.  

”Nyt ensikäynnillä voi jo aloittaa jonkinlaisen psykoterapeuttisen hoidon. Niin henkilö pääsee jo ensimmäisen kerran jälkeen eteenpäin, eikä jää vain resepti kourassa tuskailemaan kotiin ja odottaa kuukauden kuluttua olevaa mielenterveyshoitajan aikaa.” 

Ensikäyntiin pitäisi Ahtolan mielestä varata riittävästi aikaa: minimissään tunti, ja seuraava vastaanotto parin, kolmen viikon päähän. 

Hoidon saamisen tahti on tärkeä seikka. Kun odotusajat pitenevät, ensimmäisellä hyvällä kohtaamisella saavutetut hyödyt vähenevät.  

”Esimerkiksi mielenterveyshoitajien pitkät jonot sotivat mielenterveyspotilaiden etuja vastaan”, Ahtola sanoo. 

Ahtola itse arvioi, että panostamalla kattaviin ensikäynteihin ja nopeaan hoidon aloitukseen voitaisiin suurin osa lievistä ja keskivaikeista mielenterveyden häiriöistä ”torpata” jo alkuunsa. Tavoitteena olisi, että ongelmat eivät pääsisi pahenemaan, eikä niistä koskaan tulisi vaikeasti hoidettavia kroonisia vaivoja. Sellaisten hoitaminen vaatii paljon enemmän voimavaroja, kuten erikoissairaanhoidon palveluita ja pitkäaikaista psykoterapiaa.  

Ahtolaakin lyhytterapiakoulutuksessa opettanut psykoterapeuttikouluttaja Juhani Laakso kertoo sähköpostitse, että kognitiivisen lyhytterapian opinto-ohjelmaan on 25 vuoden aikana osallistunut sekä perus- että erikoissairaanhoidon lääkäreitä. Ohjelma on ollut suosittu työterveyden ja psykiatrian piirissä, mutta myös kivunhoidon, fysiatrian, geriatrian ja gynekologian alalla toimivien lääkärien keskuudessa. 

Laakso arvioi, että mielenterveyden ongelmiin haetaan entistä enemmän apua kaikkien erikoisalojen lääkäreiltä, varsinkin kun mielenterveyspalveluihin ja pitkiin psykoterapioihin on nykyisellään hankala päästä. Laakso kirjoittaa, että akuuttivaiheessa annetulla ensihoidolla näyttää olevan ratkaiseva merkitys ennusteen kannalta. Lääkärin lyhytterapiataidot näyttävät Laakson mukaan parantavan merkittävästi hoitomyöntyvyyttä ja motivoitumista asianmukaiseen itsehoitoon.  

”Monet haluavat käsitellä tunne-elämän oireita oman lääkärinsä kanssa ja välttää tarpeetonta leimautumista psykiatriseksi potilaaksi.” 

Varsinainen kognitiivinen lyhytterapia voi potilaan kannalta tarkoittaa esimerkiksi 4-12 käyntikerran sarjaa lyhytterapiakoulutuksen saaneen ammattihenkilön vastaanotolla. 

Laakso kertoo, että lyhytterapiatyöskentelylle on tyypillistä, että käytössä on runsaasti apuvälineitä, kuten strukturoituja lomakkeita, multimediapohjaisia aineistoja, lukemistoja ja verkkosivuja. Potilas saa yleensä mukaansa välitehtäviä, joiden avulla työskentely voi jatkua myös vastaanottojen väliaikoina. 

Ensikäynnillä tehdään Laakson mukaan strukturoitu kartoitus, jotta potilas tunnistaa oireilun tai ongelmien taustalla olevat toimintamallit. Sen jälkeen rakennetaan lyhyt itsenäiseen työhön painottuva hoito-ohjelma mallien muuttamiseksi.  

Lyhytterapia sisältää reflektiivisen keskustelun lisäksi ohjattuja harjoitteita, jotka voivat olla mielikuvapohjaisia, tietoisuustaitoihin rakentuvia tai psykofyysisiä.   

Laakso kertoo, että kognitiivisen lyhytterapian tuloksellisuudesta ja turvallisuudesta on laaja tutkimusnäyttö. Käyttötarkoitusten lista on pitkä. 

”Kognitiivinen lyhytterapia soveltuu käytettäväksi sekä lääkehoitoon yhdistettynä että lääkkeettömänä hoitovaihtoehtona muun muassa lievissä ja keskivaikeissa ahdistus- ja masennustiloissa, kriisireaktioissa, unihäiriöissä, ylipainon ja kehonkuvan häiriöissä, aineriippuvuuksissa, toiminnallisissa somaattisissa oireissa ja kiputilojen hoidon osana.” 

Osa sairaanhoitopiireistä ja kunnista tarjoaa jo tällä hetkellä erilaisia lyhytterapioita ostopalveluina. Niiden kysynnän odotetaan kasvavan sote-uudistuksen myötä, sillä lyhytterapia on edullisempaa kuin pitkä kuntouttava psykoterapia.  

Sekä Laakso että Ahtola kommentoivat, että lyhytterapiasta on hyötyä myös ammattilaisen kuormittuessa omassa työssään.  

Ahtolan suunnitelmissa on valmistua vuodenvaihteessa yleislääketieteen erikoislääkäriksi. Hänellä on takanaan usean vuoden mittainen työura perusterveydenhuollossa. Kokemusta on myös siitä, kun työ on jatkuvasti kiireistä.  

”Terveyskeskuslääkärin työssä tärkeä osa on myös oman työkuorman hallinta”, Ahtola kertoo.  

Lyhytterapiakoulutuksessa keskitytään paljolti myös tietoisen läsnäolon ja mindfulnessin keinoihin. Muutaman minuutin hengitysharjoituksia on Ahtolan mukaan helppo ohjata potilaalle. Suurimman hyödyn hän kuitenkin sai kokeiltuaan menetelmiä itseensä. 

Kiireisen työpäivän aikana Ahtola koki välillä menevänsä mielentilaan, jossa ei enää tunnistanut omaa läsnäoloansa.  

”Silloin kannattaa pysähtyä hetkeksi ja kiinnittää huomiota näköaistilla eri asioihin vastaanottohuoneessa tai ulkona, kuunnella ääniä, käyttää aisteja, tunnustella oman kehon aistimuksia, kuunnella hengityksiä, sydämen sykettä, tehdä oman kehon skannausta. Tuohon voi käyttää vaikkapa minuutin.” 

Ahtola kertoo, että lyhyellä pysähtymisellä on ollut iso vaikutus loppupäivän onnistumisen kannalta.  

”Menetelmällä saa palautettua itsensä maan pinnalle hankalan ja kiireisen päivän jäljiltä.” 

Oman kiireen lievittämisen lisäksi terapiamenetelmien opetteleminen on tuonut potilaiden kanssa työskentelyyn itsevarmuutta, Ahtola kertoo. Aiemmin hän saattoi esimerkiksi olla epävarma siitä, miten vastaanotolta lähdössä oleva ihminen pärjää, ja osasiko oikeasti auttaa.  

Nykyään Ahtola kysyy sitä suoraan potilaalta itseltään. 

”Yleensä ihmiset osaavat heti kertoa, oliko tästä apua.” 

Lyhytterapia

  • Lyhytterapiasta ei ole säädetty laissa. Kuka tahansa voi opiskella lyhytterapiaa ja pitää vastaanottoa lyhytterapeutin nimikkeellä.  
  • Psykoterapeutti puolestaan on Valviran määrittelemä ja suojeltu ammattinimike, jota saa käyttää vain tarkoin määritellyn psykoterapeuttikoulutuksen suorittanut ammattihenkilö. Psykoterapiakoulutuksia järjestävät yliopistot. Koulutukset kestävät muutamien vuosien ajan, ja niiden kustannukset ovat yleensä joitakin kymmeniä tuhansia euroja.  
  • Kognitiivisen lyhytterapian lisäksi muita lyhytterapian suuntauksia ovat muiden muassa ratkaisukeskeinen lyhytterapia, voimaannuttava lyhytterapia ja psykodynaaminen lyhytterapia.  
  • Lyhytterapioita toteutetaan Suomessa eniten yksityisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon piirissä. Myös julkisessa terveydenhuollossa on paikoittain tarjolla lyhytterapioita joko kunnan järjestämänä tai ostopalveluina.   

 

Nico Vehmas

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.