Suhteeni joulupukkiin on kuin jumalaan, kumpikin on nähdäkseni lopulta lähimmäisenrakkautta

Kirjoittaja: Sara Launio - NLY:n puheenjohtaja

Suhteeni joulupukkiin on kuin jumalaan, kumpikin on nähdäkseni lopulta lähimmäisenrakkautta

Suomalainen joulu on valonjuhla pimeyden keskellä. Me suomalaiset vetäydymme läheistemme kanssa suojaan pimeydeltä, lämmittävän tulen ääreen.

Joulu on myös rankkaa aikaa. Suotta ei nosteta esiin yksinäisyyden ja köyhyyden luomaa osattomuuden taakkaa. Kaamos työntää suomalaisia synkkiin vesiin, ja alkoholi sekä onnettomuudet näyttelevät omaa rooliaan. 

Useat nuoret lääkärit viettävätkin joulunsa toistenlaisten valojen äärellä: päivystyksen kovat valot loistavat pimeyden keskellä. 

Toisaalta useat erikoistuvat lääkärit painiskelevat työn ja yksityiselämän velvollisuuksien yhdistämiseksi myös arkena.

Onko tämä työ riittävän arvokasta? Kaikki minkä sille antaa? Jaksamisen, päivystyksen tunnit, menetetyt pyhät ja juhlapäivät? Väsymyksen vuoksi unohdetut muistot.

Ja pääosin me rakastamme tätä työtä, emme kaikkea siinä, mutta silti.

NLY:n hallituskaronkassa muisteltiin järjestötyön ydintä: ihmisiä ja sitä yhdessä tekemisen kokemusta.

Lääkäriliiton hallituskauttaan lopetteleva Emma Hokkila toi esiin oman jaksamisen säätelyn merkityksen ja sen, miten sitä on saanut NLY:ssä oppia. Sen rajankäynnin saa jokainen oppia.

NLY:ssä on tehty yhdessä vuosi rajusti töitä erikoistumisuudistuksen, sote:n, palkkamallipilottien ja muuttuvan työajan ympärillä, järjestetty koulutusta paikallisesti ja kansallisesti sekä valmisteltu kolmet vaalit, joista kahdet on menestyksekkäästi käyty.

Edunvalvonnassa saavutetaan kuitenkin pieniä voittoja kerrallaan, hiljalleen asiat parantuvat.

Tehdessämme yhdessä voimme kuitenkin olla jo perillä. Sanovat: ihminen on ihmiselle susi – tai enkeli. Samoin voi olla kollega. Järjestelmät ja mallit jäävät toissijaisiksi jos me ihmisinä päätämme toimia oikein toisiamme kohtaan.

Näinä järjestövuosina olen oppinut tärkeän läksyn, ”asiat voivat riidellä, ihmisten ei tarvitse”. Erimieltä olemisen taidon, nöyryyden omankin riittämättömyyden edessä ja valmiuden katsoa myös toisia armollisesti. Kukaan meistä ei ole valmis. Siinä on suuri onni – mahdollisuus kehittyä edelleen!

Joulu on täällä, ja meistä useimmilla edessä lempeä juhlan aika.

Enää on jäljellä lämmin kiitos teille, jotka vastaatte näinä pyhinä yhteisistä potilaistamme ja mahdollistatte meille muille tämän levon.

Rauhallista joulua!

Sara Launio

NLY:n puheenjohtaja

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.