Sote-uudistus on kuollut, eläköön uusi sote-uudistus!

Kirjoittaja: Iivo Heteäki

Sote-uudistus on kuollut, eläköön uusi sote-uudistus!

Sotea on yritetty uudistaa vähän laskentatavasta riippuen reilusti yli kymmenen vuoden ajan. Perjantaina kävi selväksi, että tämäkään yritys ei onnistunut. Terveydenhuollon kenttä kaipaa uudistamista, mutta en varsinaisesti ole pettynyt etenkään valinnanvapauslain kaatumiseen (1). Uudistus kaatui virallisesti perustuslaillisiin vaikeuksiin ja ajan puutteeseen, mutta käytännössä epäonnistumisen takana oli uudistuksen tekeminen poliittinen agenda, ei sosiaali- ja terveysjärjestelmän tarpeet, edellä. Sekä kokoomus ja keskusta hirttäytyivät omiin poliittisiin tavoitteisiinsa suurissa sote-lehmänkaupoissa, joissa maakuntien lukumäärä ja valinnanvapauslaki solmittiin yhteen. Tätä Gordionin solmua ei saatu auki, joten mikään ei käytännössä edennyt. Vai etenikö?

Lakiehdotukset ajoivat kunnat valmistautumaan tulevaan ja lisäämään yhteistyötä. Asiantuntijoita eri aloilta ja eri kunnista istui samaan pöytään miettimään palvelujärjestelmien integraatiota ja jo aiemmin alkanut positiivinen kehitys sote-palveluja siirtymisestä laajemmalle järjestäjätaholle kunnilta kuntayhtymälle eteni useassa maakunnassa. Integraatiolla saatiin myös kustannusten kasvua hillittyä, joskaan ei täysin ongelmitta, mm. Siun sotessa. Vaikka lainsäädäntö jäi kirjoittamatta, tämä kehitys jatkunee vapaaehtoispohjalta, ainakin osassa Suomea.

Juuri kaatuneen sote-uudistuksen toiseksi meriitiksi voidaan laskea, että se aiheutti laajalti keskustelua sosiaali- ja terveydenhuollosta. Kohtalaisen laaja konsensus uudistuksen tarpeesta on muodostunut yli puoluerajojen ja sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ovat edelleen ajankohtaisia: eriarvoisuuden vähentäminen, integraation lisääminen, järjestäjätahojen suurentaminen sekä sosiaali- ja terveyskulujen kasvun hallinta heikkenevän huoltosuhteen aikana. Laaja valmistelutyö ei myöskään valu hukkaan, ja sen pohjalle voi uudistusmalleja rakentaa, ja on jo rakennettukin. Uusi sote-malli on siis odotettavissa ja keskustelu sen muodosta alkaa nyt vaalien alla, jolloin äänestäjille toivottavasti muodostuu edes jonkinlainen kuluttajansuoja puolueiden uudistusnäkemyksiin.

Optimistina ajattelen, että kolmas nykyisestä sote-väännöstä kumpuava positiivinen asia on, että tuleva hallitus olisi oppinut jotain menneistä ja toteuttaisi tulevat uudistukset portaittain ja suuremmalla parlamentaarisella konsensuspohjalla. Integraatiota suurempiin yksikköihin tullaan todennäköisesti jatkamaa, mallin nimi riippuu päähallituspuolueesta. Ehkä terveydenhuollon rahoitustakin päästään yksinkanavaistamaan, jolloin osaoptimointi Kelan ja kuntien välillä vähenee. Iso osa nykyisen järjestelmän eriarvoisuudesta juontaa kuntien harjoittamaan perusterveydenhuollon aliresursointiin, jolla työssäkäyvän väestönosan terveyskulut on pyritty ja onnistuttu ulkoistamaan työnantajalle. SDP on vahvoilla näissä vaaleissa, eikä SAK valvovan silmän alla työterveyshuoltoon tulla kajoamaan. Kuitenkin jos päättäjät olisivat edes heränneet perusterveydenhuollon aseman vahvistamiseen, olisi sekin puoli voittoa. Valinnanvapaus, ainakin nykymuodossaan, ei ole juuri saanut kannatusta kokoomuksen ulkopuolelta. Muodosti hallituksen kuka tahansa, pysynee valinnanvapaus toimenpidelistalta pois. Sinänsä kokonaisulkoistuksilla sekä rajattujen toimenpiteiden esimerkiksi lonkka- tai kaihileikkauksien ulkoistuksilla on onnistuneesti luotu säästöjä laadusta tinkimättä, eikä ole mitään syytä, miksi nämä eivät olisi toimivia työkaluja jatkossakin.

Esperi ja Attendo ovat nostaneet myös vanhustenhoidon poliittisen keskustelun keskiöön. Nähtäväksi jää kantaako muutoshalu vaalien yli, ja jos kantaa, missä muodossa. Osmo Soininvaara on ansiokkaasti analysoinut blogissaan (2), kuinka hoitajamitoituksen nostaminen johtaisi yhä muistisairaampien potilaiden hoitamiseen kotona, mikä saattaisi johtaa keskiarvolla mitattuna jopa vanhusten hoidon tason laskuun. Jokainen kliinikko tietää, että asiat eivät ole aina sitä, miltä ensisilmäyksellä näyttävät. Toivon, että päättäjillä on viisautta tarkastella tätäkin uudistusta kaipaavaa terveydenhuollon sektoria muillakin periaatteilla kuin, mikä kuulostaa äänestäjille hyvältä.

Kansanterveyden tason määrittää lopulta aivan muut kuin lääketieteelliset päätökset. Lääkäreillä on usein muodostunut terveyden edistämisestä kokonaisvaltainen näkemys, ja toivotan kaikille kollegoille keskustelurikasta vaalien alusaikaa. Eikä vaikuttaminen lopu vain keskusteluun – muistakaa äänestää!

 

Iivo Hetemäki
NLY:n terveyspoliittisen valiokunnan jäsen

1. https://www.nly.fi/artikkeli/valinnavapaus-uhkaa-sote-uudistuksen-alkuperaisia-tavoitteita-osa-2
2. http://www.soininvaara.fi/2019/02/07/miksi-hoitajamitoitus-kannattaa-maaritella-vanhuksen-kunnon-ei-keskiarvon-perusteella/

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.