Parhaiden rinnalla maataan palvelemassa
Jälkihikeä varmasti pukkaa, kun turkulaistunut Helsingin kasvatti Leo Lehto aloittaa haastattelun kanssani – hän on juuri tullut jääkiekkotreeneistä. Kyseessä on harrastus, joka on ollut osa elämää jo pikkupojasta. Hetki menee jutellessa jääkiekosta, yritän olla paljastamatta Leolle, että en ymmärrä siitä mitään, joten käännän puheen Leon speksihistoriaan. Siirrymme kuitenkin pian asiaan; minua kiinnostaa, miten Leo päätyi valintaansa suorittaa asevelvollisuus siviilipalveluksena. Osa syystä näkynee uravalinnassa. Huolimatta vahvasta lentäjäisän ja lentäjäisoisän mukanaan tuomasta sukurasitteesta valitsi Leo lääketieteelliset opinnot aloittaen opinnot Turussa vuonna 2011. ”Siinä oli sellaisia idealistipiirteitä, mulla oli aito halu auttaa ihmisiä ja olin huomannut, että koulun lisäksi pärjäsin hyvin ihmisten kanssa.”
Leon altruismiin sekoittuu myös terve egoismi – hän ei ole erityisesti koskaan välittänyt muiden mielipiteiden seuraamisesta, vaan miettii myös omaa parastaan. Leo piti tärkeänä asevelvollisuuden suorittamista, mutta samalla siitä tulisi olla hyötyä sekä Suomen valtiolle että Leo Lehdolle. ”Kummassa olen enemmän hyödyksi – valtiolle, itselleni, muille ihmisille?” kertoo Leo kysyneen itseltään. Ennen lääketieteellistä oli suuntana Utti ja laskuvarjojääkärikoulutus, mutta tarkempi pohdinta vei toiseen suuntaan.
Käytännölliset syyt painoivat puntarissa, ja Leolla ei ole vahvoja aattellisia sitoumuksia ”En usko, mutta toivoisin, että ihmiset voisivat elellä rauhassa. Tunnistan, että se on idealismia, ja puolustusvoimille on tarve.”
Siviilipalveluspaikkaansa kirurgialla Turun yliopistollisessa sairaalassa Leo luonnehtii unelmaksi ”Teen töitä joka päivä Suomen parhaiden kirurgien rinnalla.” Leo on saavuttanut oman tavoitteensa suorituspaikan suhteen: ”Halusin tehdä ja oppia kirurgiaa, siviilipalvelus tarjosi arvokkaan koulutusmahdollisuuden.”
Leon työpäivä on tavallinen kirurgiaan erikoistuvan lääkärin työpäivä: aamulla meeting, sitten kierrot ja mahdollisuuksien mukaan avustetaan leikkauksissa. Kirjoitushetkellä Leon sijoitus on gastrokirurgialla, mutta jos työaikaa riittää, voi valita myös muita leikkauksia joihin mennä avustamaan – unohtamatta erikoistuvan rooliin oleellisena osana kuuluvia paperitöitä. Ylilääkärien suhtautuminen oli jo alusta alkaen positiivista – työpaikalla ei aiemmin ole ollut siviilipalvelusmiestä, mutta asia selvitettiin nopeasti eikä palveluksen suorittamiselle Turun yliopistollisen keskussairaalan kirurgian klinikassa löytynyt estettä.
Oman polkunsa valinnut Leo toteaa, että ei hänellä ole tapana tehdä asioita muiden mielipiteiden takia ja suosittelee samaa myös muille asevelvollisuuden ratkaisuja pohtiville nuorille lääkäreille ”Unohda muiden mielipiteet, tärkeät ihmiset kyllä ymmärtävät ja hyväksyvät ratkaisusi, jos oikeasti haluat tehdä jotain, ja se on sinulle tärkeää.”
”Mä meen joka aamu tyytyväisenä palveluspaikalleni – mieti missä sinulla olisi sellainen paikka, johon haluat mennä aamuisin?”
