Pyllynpyyhintärobotti ja muita 2020-luvun keksintöjä

Kirjoittaja: Lauri Jokipalo, LL

Pyllynpyyhintärobotti ja muita 2020-luvun keksintöjä

Kehitys kehittyy ja lääkärit kehittyvät kehityksen mukana. Vai kehittyvätkö? Terveydenhuollon teknologia on edelläkävijän asemassa, mutta jokapäiväisessä käytössä olevat terveydenhuollon tietotekniset ratkaisut eivät edusta uusinta uutta. Miksi työtämme helpottavia mobiilisovelluksia, potilastietojärjestelmiin sisäänkoodattuja tiedonkeruuautomaatteja tai etävastaanottolaitteita ei ole enempää käytössä? Eikö olisi kätevää seurata potilaan kortisonihoitoista ihottumaa laadukkaan kännykkäkamerakuvasarjan perusteella? Oi kunpa ei koskaan enää tarvitsisi sanella loppuarvioon lääkitystä tai laboratorioarvoja, kun ne tulisivat tekstiin kuin itsestään pelkällä lyhyellä äänikomennolla! Onpas hieno automaattisesti luotu graafinen esitys PEF-tuloksista, verenpaineen keskiarvoista ja verensokeriarvojen omamittaustuloksista! Potilaan perussairaudetkin tulivat teksteistä itsestään poimituiksi leikkauskelpoisuutta miettiessä!

Edeltävät satulauseet olisivat helposti teknisesti tuotavissa arkipäiväisiksi toiminnoiksi. Mikä niiden toteuttamisen sitten estää? Suuri vaikutus lienee lääkäreiden haluttomuudella osallistua kehittämiseen. Professiomme nojaa monessa muussakin asiassa jo olemassa oleviin toimintatapoihin. Tätä kaavaa vahvistaa mestari-kisälli–työskentelyn yleisyys, joka väistämättä ajaa nuoremmat tekemään asiat niin kuin vanhempi kollega ne on oppinut. Tällainen työskentely ei välttämättä ole haitaksi, kun on kyse kliinisistä taidoista, mutta opeteltaessa käyttämään esimerkiksi potilastietojärjestelmiä tai uusia teknisiä apuvälineitä, on vanhemmalta kollegalta asian oppiminen vain kehitystä hidastamassa.

Jotta päivittäin käyttämämme sovellukset kehittyisivät, lääkäreiden täytyy osallistua niiden luomiseen ja kehittämiseen. Nuorellakin lääkärillä on huomattavasti enemmän kokemusta potilaiden hoidosta kuin teknologioita kehittävillä diplomi-insinööreillä, tietojärjestelmien asiantuntijoilla ja koodareilla. Yhdessä teknisen tuotteen tekijöiden kanssa sovelluksia kehittämällä, saamme avuksemme hyödyllisiä työkaluja, jotka paitsi helpottavat työtä myös tuottavat lisää terveyttä. Meidän täytyy uskaltaa kertoa mielipiteemme käytettävistä työkaluista, mutta muistaa, ettei pelkästään huonoja puolia esiin tuomalla saada aikaan kehitystä. Valittamisen sijaan tarvitaan valistamista; tietoa siitä mitä terveydenhuolto tarvitsee toimiakseen tehokkaasti.

Kun halutaan, että kivojen ja hyvän näköisten mobiilisovellusten lisäksi saadaan aikaan myös terveyshyötyä, tulee terveysteknologiaa kehitettäessä pitää mielessä, kuka näitä uutuuksia tarvitsee. Terve, itsestään huolehtiva kaupunkilaisnuori saa harvoin lisähyötyä terveysteknologian käytöstä. Hänellä on muutoinkin tietoa käytettävissään ja elämäntavat jo siinä kunnossa, että hän miettii pitäisikö tänään lisätä luomupuuroon goji-marjoja vai chia-siemeniä. Häntä voidaan toki valinnoissaan edelleen tukea teknologisilla ratkaisuilla, mutta hänelle sovelluksen kohdentaminen ei tuota merkittävää terveyshyötyä. Sen sijaan ryhmät, jotka ovat jo valmiiksi kaukana palveluista tai eivät ole kiinnostuneita terveydestään tai ovat vaikeuksissa oikean tiedon löytämisen kanssa, ovat otollista kohderyhmää teknologisille ratkaisuille. Heidän suurempi avuntarpeensa teknologian käyttöönotossa ei saa estää heille suunnattujen palveluiden kehittämistä. Jos esimerkiksi ikäihmiset tarvitsevat apua teknologian käytössä, heidän tulisi saada sitä terveydenhuoltohenkilökunnalta tai erikseen tällaisen avun tarjoamiseen koulutetuilta.

Tekniikan kehitys tulee muokkaa työnkuvaamme, halusimme sitä tai emme. Nykyvauhdilla tietokoneet kehittyvät väistämättä niin laskentatehoisiksi, että ne pystyvät suoriutumaan osasta tehtäviä, joita tällä hetkellä ihmiset hoitavat terveydenhuollossa ja sairaanhoidossa. Näin tulee käymään myös osalle lääkärin tehtävistä. Ihmistä tarvitaan kuitenkin aina, kun hoidetaan ihmisiä. Vaikka esimerkiksi otsikonmukaisella hygieniarobotilla voitaisiin siivota vessakäynnin jäljet palvelutalossa ja kävelyttäjärobotti ohjaisi asukkaan rollaattorin turvin takaisin huoneeseensa, täytyy tällä 100 vuotta täyttäneellä leskirouvalla olla joku, jonka kanssa jutella. Joku joka halaa surun hetkellä. Joku, joka nukkumaan mennessä sanoo hyvää yötä. Ihmiskontakti on kaikille ihmisille välttämätön hyvinvoinnin lähde. Teknologia tuleekin aina nähdä apuvälineenä, ei ihmisen korvaajana. Terveydenhuollon työntekijät eivät jää työttömiksi teknologian vuoksi, mutta uudet ratkaisut muuttavat ihmistyön painopistettä ihmisläheisemmäksi.

Jo nyt on arkipäivää, että älypuhelin mittaa päivän aikana otettuja askelia, sydämen sykettä ja unenlaatua. Lisäksi on mahdollista mitata älypuhelimella, ainakin jonkinlaisella virhemarginaalilla, ruumiinlämpöä, hengitystaajuutta ja happisaturaatiota. Puhumattakaan kaikesta tiedosta, joka erilaisiin seurantaohjelmiin voidaan käsin syöttää ja myöhemmin analysoida. Sen sijaan näiden tietojen hyödyllisestä käytöstä on vähemmän tietoa saatavilla. Vaikka syke ajoittain päivän mittaan olisi yli 100 ilman mitään oireita, ruumiinlämpö olisi illalla yli 37 astetta tai hengitystaajuus yöllä laskisi ”vaarallisen alas”, eivät nämä terveydenhuollon henkilöstössä aiheuta huolta. Älypuhelin sen sijaan kertoo, että arvot ovat poikkeavia. Niinpä jatkuvasti lisääntyvä itseseuranta tarvitsee tuekseen tietoa ja opastusta ollakseen hyödyllistä. Tätä tietoa lääkärit voivat teknologioita tuottaville tuottaa.

Vaikka teknologia kehittyy vauhdilla ja monenlaista on jo tarjolla, ei vielä ole liian myöhäistä vaikuttaa kehityksen suuntaan. Lääkäreiden, ja etenkin nuorten lääkäreiden, täytyy osallistua terveysteknologian kehittämiseen, jotta lopputuotoksena syntyy terveyshyötyä. Pelkkä tiedon jakaminen internetsivuille ladattuna tekstinä ei nopeatempoisen median aikana enää riitä. Tarvitaan uusia tiedonvälityksen kanavia ja interaktiivista sisältöä. Kirkkaimpana kuitenkin tulee pitää mielessä, mitä varten tekniikka ja terveyssovellukset ovat olemassa; terveydenhuollon ammattilaisella pitää olla enemmän aikaa potilaalle.

 

Lauri Jokipalo, geriatriaan erikoistuva lääkäri

NLY:n hallituksen varapuheenjohtaja

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.