Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > Pillerit ja kierukka – molemmat…
Etusivu > Pillerit ja kierukka – molemmat…

Pillerit ja kierukka – molemmat…

Torpan Pojan ollessa vastavalmistunut lääkäri ”silloin ennen sotia” ( ei siitä ihan niin kauan ole…),  oli puolittain vitsinä ainakin omalla erikoisalallani, että saadakseen erikoistumisviran, piti naiskollegan todistaa pitävä ehkäisy: sekä pillerit että kierukka… Tuskin ihan näin, mutta totta toinen puoli. Ja kuvaa asennetta äitiyslomaan erikoistumisen aikana.

NLY:n ryhmän puolesta valtuuskunnan jäsen Tiia Mönttinen toi esille Lääkäriliiton valtuuskunnan kokoukseen viime joulukuussa aloitteen raskaussyrjinnästä.  Aloitteessa esitettiin ilmiön selvittämistä ja niitä toimia, mitä tilanteen parantamiseksi voitaisiin tehdä.  

Erinomainen aloite. Ja tärkeä asia. Aloitteen yhteydessä tuotiin esille eräitä konkreettisia erimerkkejä nuorten lääkärien kokemasta suhtautumisesta raskauteen ja perhevapaisiin erikoistumisen aikana.  

Lääkärikunta on naisistunut. Koko lääkärikunnasta jo oli puolet on naisia ja fertiili-iässä olevissa ryhmissä osuus on lähes kaksi kolmasosaa. Aika ymmärrettävää, luonnollista ja ihanaa, että heille ja heidän puolisoilleen syntyy erikoistumisen aikana lapsia. Kun aika lääkäriksi valmistumisesta erikoistumiseen kestää keskimäärin noin yhdeksän vuotta. Ja valmistuvien erikoislääkärien keski-ikä on peräti noin 38 vuotta.  

Pitäisikö lasten ”hankkiminen” lykätä erikoistumisen jälkeen? Sitten alkaa kyllä tulla pian biologia vastaan.  Kai lääkäreilläkin on oikeus hankkia lapsia silloin, kun se on järkevää eikä lykätä siihen vaiheeseen, kun erikoislääkärin paperit on plakkarissa.  

Äitiyslomat, vanhempainvapaat ja hoitovapaat totta kai aiheuttavat tiettyä hankaluutta työpaikan sijaisjärjestelyihin. Mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Ja kun jatkossa ja jo nytkin useimmille erikoisaloille on yllin kyllin tulossa erikoistuvia, saadaan tätä kautta mahdollisuus isommalle joukolle päästä mukaan erikoistumaan. Mikä sitten tuleva mekanismi erikoistumiseen valintaan tuleekaan olemaan.  

Asiassa on aiemmin liikaakin korostettu äitiyslomaa. Mutta valtuuskunnan keskustelussa korostettiin sitä, että syrjintää voi kohdistua ja valitettavasti kohdistuukin myös mieskollegoihin. ”Ei meillä ole ollut tapana pitää vanhempainvapaita…” Toivottavasti ja luultavasti asenneilmapiiri myös mieskollegojen kohdalla on muuttumassa. 

Ongelmien esille tuomisen ohella nyt on hyvä tuoda esille myös myönteisiä esimerkkejä niistä monista työpaikoista, joissa raskauteen ja sen aiheuttamiin tilanteisiin on suhtauduttu rakentavasti ja positiivisesti. 

Kyse on loppujen lopuksi sittenkin kollegiaalisuudesta. Ylilääkärit ja muut kollegat ovat keskeisesti päättämässä siitä, miten tilanne saadaan paranemaan. Sitä on todellinen kollegiaalisuus! 

Avainsanat: