Kevät 2020 on takuulla aika, jonka muistamme vielä vuosikymmenien päästä. Elämä on muuttunut kuin elokuvaksi, jossa arki heittää kuperkeikkaa ja kauppamatka muuttuu välttelypeliksi aiemmin tuntemattoman viruksen aiheuttaessa tuhojaan ympäri maailmaa, elokuvaksi, jossa me kaikki olemme pääosassa. Tilanne elää päivittäin ja informaatiotulvassa on hengästyttävää pysyä mukana. Monet meistä löytävät itsensä iltamyöhään kahlaamassa läpi tutkimuksia, kirjoituksia ja vinkkejä varautumisesta. Ennusteet vaihtelevat, mutta kuka on oikeassa? Huomaan ajattelevani, että pitäisikö alkaa kertaamaan tehohoidon periaatteita. Olo on odottava ja jännittynyt. Pelottaa. Tiedän, että tämä on meidän taistelumme ja etulinja rytisee pian sairaaloissamme.
Sairaalajärjestelmä tulee olemaan poikkeavan kuormituksen kohteena. Tilanne tulee vaikuttamaan laaja-alaisesti myös työntekijöihin, työstressiin ja mm. työturvallisuuden tunteeseen sekä toteutumiseen. Olemme menettäneet maailmalla kollegoja ja moni on vakavasti sairaana. Tarvitsemme sairaaloissa nyt vahvaa johtamista ja työntekijöistä huolehtimista. Kohortoinnista, suojaimista, turvaetäisyyksistä, talon sisäisten tartuntaketjujen katkaisemisesta ja henkilökunnan riskien minimoimisesta tulee huolehtia.
Maailmalta kantautuu tärkeää informaatiota mm. endoskooppisten toimenpiteiden riskeistä ja suojautumistarpeista, otetaan ne vakavasti. Huolehditaan riskiryhmistä niin potilaiden kuin henkilökunnan osalta. Turhia riskejä ei pidä ottaa. Myös päivystäjät tulee suojata, korona voi oireilla moninaisesti muutoinkin kuin hengitystieoireina.
Toiminnanmuutoksen tarpeista huolimatta kiireinen hoito tulee yhä turvata kaikille tarvitsijoille. Pelko ei saa ohjata siihen, että jätämme potilaita, joilla on esimerkiksi hengenahdistusoireita, arvioimatta. Sairaudet tulee hoitaa kuten ennenkin. Asiallinen suojaus henkilökunnalle vähentää myös riskiä siitä, että ohjaamme potilaita liian herkästi sinnittelemään vielä kotona.
Terveydenhuollon henkilöstö tulee olemaan tiukkojen tilanteiden edessä. Riittämättömyyden tunne on kalvava olotila. Puhumme jo tavallisessa lääkärityön arjessa kyynistymisen riskistä ja itsensä kovettamisesta, kuitenkin nyt jos koskaan tarvitsemme empatiaa, inhimillisyyttä ja avoimuutta. Myös huumorilla lienee sijansa tästä kaikesta selviämisessä. Emme ole onneksi tilanteessa yksin. Työnohjaus on ollut melko vierasta toistaiseksi sairaalamaailmassa, mutta nyt sen tarpeeseen tulisi viimeistään herätä. Sairaanhoitopiireissä tulee luoda tukijärjestelmiä henkilökunnalle vaikeiden tilanteiden purkamiseen ja henkisen hyvinvoinnin tukemiseen. Kriisipuhelin terveydenhuollon henkilökunnalle ei liene liioiteltua.
Tulevina kuukausina olemme eräänlaisessa sodassa. Silloin kun sotilas ei taistele hän huoltaa. Pitäkäämme siis itsestämme ja läheisistämme huolta tässä poikkeavassa tilanteessa. Levätkää, syökää hyvin ja antakaa ajatusten seikkailla välillä ihan muualla. Etäyhteydet mahdollistavat tiiviin yhteydenpidon ystävien ja perheiden kanssa, kevätaurinkokin hellii jo ja luonnossa liikkuminen tuo turvallisuuden ja rauhan tunnetta. Viisasta presidenttiämme lainaten; pidetään fyysistä etäisyyttä, mutta henkistä läheisyyttä.
Voimia kaikille!
Lotta Oksanen,
Varapuheenjohtaja, NLY
Pidä Huolta – HUS Foniatria
Laulamassa Maaria Ansaranta, Annika Laaksonen, Lotta Oksanen, HUS Foniatria, kappale Pave Maijanen, sovitus Hanna Järveläinen.
