Paperittomat.

Julkaistu Nuori Lääkäri -lehdessä: 02/2014
Kirjoittaja: Petja Orre

Paperittomat.

Helsingissä toimivan Global Clinicin lääkäripalveluille on kysyntää. Klinikka ei valitse potilaitaan eikä kysy henkilöllisyystodistusta tai kansalaisuutta. Sadoille pääkaupunkiseudulla oleskeleville ulkomaalaisille ilmaisklinikka on ainut keino päästä lääkärin vastaanotolle.

Ahtailla kivikäytävillä kaikuu äänekäs puheensorina.  Suomen kieltä vilahtelee seassa vain yksittäisinä sanoina. Oleskelutilasta vastaanotolle vievää oviaukkoa tukkii siilitukkainen mies, joka toppuuttelee innokkaimpia. Sairaanhoitaja ja tulkki kiertävät monikymmenpäisessä joukossa yrittäen löytää akuutisti sairaimmat väenpaljoudesta.

Pyhäpukuun pukeutunut vanhempi herrasmies puskee ovelle. jolla päivystävä Borislav, tai Bobi, kuten häntä kutsutaan, toimii klinikalla tulkkina. Nopea keskustelu vanhan herran kanssa huvittaa häntä.

"Kysyin, onko hän menossa häihin kun on pukeutunut parhaimpiinsa? Mies kertoi, että pukeutui näin lääkäriä varten”, Bobi hymähtää. Hän haastattaa miestä tämän vaivoista ja arvelee hänen tarvitsevan lääkärin vastaanottoa. Mies päästetään vastaanottokäytävän puolelle.

Global Clinicin – joka paremmin tunnetaan paperittomien klinikkana – palvelut ovat käyttäjilleen maksuttomia. Diakonissalaitos on järjestänyt klinikalle tilat ja niin lääkärit kuin muukin henkilökunta työskentelevät palkattomina vapaaehtoisina. Klinikan pieni budjetti pyörii lahjoitusvaroilla, jotka tulevat pääasiassa erilaisilta yhdistyksiltä.

”Yksi helsinkiläinen apteekki lahjoittaa meille perustarpeita, mutta haluaa, ettei apteekin nimeä mainita missään”,  kertoo klinikan toiminnasta vastaava lääkäri Pekka Tuomola. Yrityksiäkin on lähtenyt mukaan, mutta niukasti. Eräs eläkeläisrouva lähetti viisikymmentä euroa kirjekuoressa kertoen että hän saa vain pientä kansaneläkettä, mutta haluaa auttaa. ”Kaikilta Suomessa toimivilta lääkeyrityksiltä on pyydetty apua. Kaikki ovat kieltäytyneet”, Tuomola toteaa lakonisesti.
 

Toimintaa maan alla

Helsingin Global Clinic on toiminut pääkaupungin keskusta-alueella jo vuodesta 2011. Tarkempi sijainti on salainen.
”Kaikki eivät tätä toimintaa hyväksy. Ajatellaan, että itsehän ovat tänne tulleet, kärsikööt” kertoo Tuomola. Hän muistuttaa, että lääkärin eettisiin periaatteisiin ei kuulu potilaiden valitseminen vaan kaikkia pitää hoitaa.

Osoitetietojen salaisuus ei ole estänyt avun tarvitsijoita saapumasta paikalle. Tieto kerran viikossa auki olevasta klinikasta leviää puskaradion ja vapaaehtoisjärjestöjen kautta. Myös sähköpostilla ja puhelimella saa yhteyden ja tarkemmat saapumisohjeet. Salailuun on syynsä. Oulussa toimivan paperittomien klinikan asiakkaat kaikkosivat, kun kansallisosialistista maailmankatsomusta julistava Suomen vastarintaliike julkaisi klinikan osoitteen uhkaavansävyisissä julisteissaan. Muissakin kaupungeissa toimivia klinkoita on paneteltu rikollisten hyysäämisestä. Pahinta vihanlietsonta on ollut sosiaalisessa mediassa.

Rajaton EU, rajallinen terveydenhoito

Tällä kertaa vastaanotolle pyrkivistä suurin osa on Itä-Euroopasta – pääasiassa Romaniasta ja Bulgariasta – Suomeen saapuneita romanivähemmistön edustajia.
”Romanien kohdalla puhutaan liikkuvasta kansanosasta. He eivät ole maassa laittomasti, mutta heillä ei ole oikeutta terveydenhuoltoon” Tuomola selventää.

Kysymys on ennen kaikkea rahasta ja unionin sisäisestä politiikasta. Bulgariasta ja Romaniasta saapuvat romanit tulevat maahan turisti-statuksella, jolloin he eivät kuulu kunnallisen terveydenhuollon piiriin. Kotimaastaan he eivät ole saaneet eurooppalaista sairaanhoitokorttia, eikä EU edellytä jäsenmaitaan tarjoamaan terveydenhuollon palveluita kortittomille.

Klinikka on hoitanut liki kolmivuotisen historiansa aikana yli viittäsataa eri potilasta. Viime aikoina avun tarvitsijoista noin 60 prosenttia on ollut romanitaustaisia, loput ovat eri puolilta maailmaa.
”Eräs potilas oli Japanista saakka”, Tuomola muistelee. Juuri nämä potilaat ovat oikeasti paperittomia. Heillä ei ole laillista maassaolostatusta eivätkä he ole oikeutettuja minkäänlaiseen terveydenhuoltoon.
 

Ahtautta ja tungosta

Pari vuotta sitten valmistunut Reetta Leinonen on työskennellyt vapaaehtoisena lääkärinä klinikalla valmistumisestaan lähtien. ”Tärkeä potilasryhmä on raskaana olevat naiset, joiden koko raskauden seuranta toteutuu täällä klinikalla”, Leinonen kertoo.

Ultraäänilaitetta klinikalla ei ole. Kuluneen kevään aikana työvälineisiin on kuitenkin saatu parannuksia. On CRP-laitetta ja hemoglobiinimittaria. Potilaista otettuja näytteitä on mahdollista lähettää yksityiseen laboratorioon analysoitavaksi, mutta vain huolellisen harkinnan jälkeen.
”Mitään sellaisia tutkimuksia, joiden mahdollisia löydöksi ei ole resursseja hoitaa, ei kannata tilata”, Leinonen muistuttaa.

Työtiloissakaan ei ole hurraamista. Vanhan kivitalon kellarissa on klinikan käytössä muutama kymmentä neliötä, joissa sijaitsee kaksi pientä tutkimushuonetta, pari wc-tilaa, toimistotila ja potilaita varten erillinen oleskelu- ja odotusaula. Paikalla on joka kerta kaksi lääkäriä, sairaanhoitaja, kaksi tulkkia ja avustamassa on myös FiMSICin – Medisiinariliiton ulkoasianvaliokunnan – kautta vapaaehtoinen lääketieteen opiskelija.  Toisinaan paikalla on myös kätilöitä. Myös hammaslääkäri käy viikoittain. Oman tutkimushuoneen puuttuessa hammashoidot tehdään otsalampun valossa suihkutilan eteisessä.
 

Raha ei ratkaise

Vastaanotolle on tunkua. Suomalaisilla päivystyspoliklinikoilla olisi ihmettelemistä klinikan triagen kanssa. Hoitoa ei pystytä tarjoamaan kaikille, joten potilaiksi yritetään valikoida ne, joiden vaiva kaipaa pikaista lääkärin arviota. Kaikkein kiireisimmät tapaukset joudutaan lähettämään Haartmanin sairaalaan, jonka kanssa on sovittu myös paperittomien potilaiden hoitamisesta vakavissa sairauksissa.

”Erään potilaan jalasta alkanut infektio on johtanut useisiin leikkauksiin ja hoitoihin. Kirurgi sanoi, että kuluja on syntynyt jo toistakymmentä tuhatta euroa”, Tuomola ja jatkaa: ”Sairaalan lääkäreiden mielestä hoitoja ei nyt kannata lopettaa, kun tilanne on viimein saatu haltuun.”
Osoitteekseen potilailla ei yleensä ole ilmoittaa muita tietoja kuin klinikan käyntiosoite. Laskutkin kolahtavat klinikalle. Niitä ei lahjoitusvaroista pystyä maksamaan, joten lopulta ne jäävät HUS:n alueen kuntien maksettavaksi.

Leinonen kehuu kollegoiden suhtautumista alueen sairaaloissa. ”Potilaiden kohtelu ja hoito on ollut aina asiallista ja asianmukaista.” Lähtökohtaisesti lääkärikunnan asenteet ovat olleet positiivisia. Tuomola on kuitenkin saanut kuitenkin myös voimakkaan negatiivista palautetta yksittäisiltä kollegoilta. ”Eräs kollega lähetti terveiset, että niiden lääkäreiden, joilla on aikaa hyysätä rikollisia pitäisi palauttaa opiskelurahat takaisin valtiolle.”

Kohti parempaa

Paperittomien, laittomasta maassa oleskelevien ja liikkuvan väestönosan palvelut ovat puhuttaneet Helsingissä parin vuoden ajan. Katukuvaan Itä-Euroopasta ilmestyneiden kerjäläisten aiheuttama närkästys on lietsonut varsin kärkkäitä puheenvuoroja. Terveyspalveluiden avaamista paperittomille pelätään, sillä sen epäillään johtavan terveysturismiin köyhemmistä maista.

”Helsingin kaupunki teki odotetun päätöksen alle 18-vuotiaiden ja raskaana olevien palveluiden järjestämisestä kaupungin kustannuksella”, kertoo Leinonen. Päätöksen jälkeen tilanne ei kuitenkaan ole parantunut, sillä soveltamisohjeita odotetaan edelleen. Leinonen on silti toiveikas.

”Toivon, että paperittomien klinikka muuttuu lopulta tarpeettomaksi.” Lopulta kysymys on siitä, mikä on sivistysvaltion vastuu maassa oleskelevista – olivatpa he täällä mistä syystä tahansa. 

Teksti ja kuvat: Petja Orre

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.