Palkatta paras

Julkaistu Nuori Lääkäri -lehdessä: 03/2018

Palkatta paras

Koska olet viimeksi pyytänyt palkankorotusta? Niinpä, eipä moni muukaan lääkäri. Lääkäri on siitä kummallinen laji, ettei sitä kiinnosta saada rahallista korvausta työstään, ainakaan kunnollista. Juristiystäväni pudotti leukansa, kun kerroin oman kuukausipalkkani. Mandibula löytyi sohvan alta tärisevänä ja kalpeana. Säikähti kai, kuinka niin pitkän ja vaativan koulutuksen hankkinut voi myydä osaamistaan niin pahaan alihintaan. Ei millään muulla alalla... Juristin mandibulaan jouduttiin istuttamaan rivi kalliita posliinilegoja, kun 1,7m pudotus teki selvää syömähampaista. Onneksi juristin palkoilla kustantaisi uuden kaluston maxillarikseenkin. Sääliksi kävisi leukansa pudottavaa lääkäriä.

Sillä lääkärin palkka vasta onkin tippunut. KIKY-sopimuksessa haukattiin lomarahoista aimo osa, työaikaa on pidennetty ilman rahallista kompensaatiota (juristiystäväni suomensi tämän tarkoittavan de facto palkanalennusta). Perusterveydenhuollon ulkoistettuissa päivystyspisteissä palkat laskevat kuin luonnostaan, kun toinen toistaan seuraavat kandisukupolvet voi houkutella töihin aina vain pienemmällä ja pienemmällä korvauksella tai sitoa reppufirmaan entistäkin huonommilla takuridiileillä. Ja virolaiset kahdithan vasta halvalla saakin – lahden toisella puolella kun ei tunnu olevan tietoa suomalaisesta palkka- tai hintatasosta. Virossa keskipalkka on vasta noussut tuhannen euron paremmalle puolelle, joten eipä virolaisille lisensiaateillekaan ihmeempiä tarvitse maksella, edes Suomen komennuksella.  

Hiljan Attendon liiketoimintajohtaja valitteli, ettei lääkäreitä tahdo saada päivystyksiin (Taloussanomat 10.3.). Kylä mää puolestani hämmästelen kuin niin moni kollega suostuu tekemään töitä alle työehtosopimuksen minimitason. Päiväsaikaisesta vastaanottotyöstä saa nykyisin parempaa palkkaa kuin reppufirmoilta paljon raskaammasta tk-päivystyksestä iltaisin ja viikonloppuisin. Tarvitse ihmetellä miksei työntekijöitä riitä.

Ikäväkseni olen huomannut, etteivät kollegat usein kysele palkkaa edes työhaastattelussa. Kai ne jotain palkkaa maksaa, jos jaksaa. Välillä eivät jaksakaan. Eräs reppufirma oli päättänyt jättää puolen kuun palkan maksamatta, jos lääkäri suvaitsee irtisanoutua. Tapa sekin tuottaa omistajilleen voittoa.

Mutta tutkimustyötähän vasta ilmaiseksi ja palkatta tehdäänkin! Yliopisto ja tiedekunta kuittaavat väitöskirjoista sievo summia, mutta tuoreelle tohtorille ei tästä riitä pennin hyrrää.  Miksi lääkäri edes vaivautuu hankkimaan akateemisia meriittejä? Suomen suurin yliopistollinen keskussairaala ei maksa euroakaan lisää tohtorille, eikä kaiken maailman dosentuuritkaan palkkapussissa näy. Ministerin lupaamat kesä-, heinä- ja elokuun kattavat lomatkin antavat odotuttaa itseään.

Muilla toimialoilla lisääntynyt vastuu ja osaaminen kompensoidaan palkankorotuksina. Toisaalta myös terveydenhuollossa tätä ajoittain sovelletaan; rajatun reseptinkirjoitusoikeuden hankkineet ”reseptihoitajat” saavat muita hoitajia korkeampaa palkkaa. Mutta kuinka ollakaan, kun päivystyksiä keskitetään ja yksittäisen lääkärin harteille kasataan aina vain suurempi päivystyskuorma ja vastuu suuremmasta väestöstä, ei palkka nousekaan. Loogista, eikö?

Erään suuren sairaanhoitopiirin johtohahmo on todennut, että lääkärien palkat alkavat nousta vasta kun huippuammattilaiset siirtyvät joukoin muiden sairaanhoitopiirien palvelukseen. Jokohan olisi aika lähteä?

Eikä välttämättä tarvitse edes lähteä toiselle puolelle maata. Jos viereisestä sairaanhoitopiiristä saa selkeästi paremman palkan (tai edes ylimääräisen korvauksen tieteellisisistä ansioista ja muusta erityisosaamisesta), voisi työmatkat huomioidenkin päästä paremmille tuntipalkoille. On yllättävää, kuinka Itä-Helsingin lähiöidenkin moniongelmaisia potilaita hoitamaan löytyy jonoksi asti lääkäreitä, kun puolen tunnin automatkan päässä saisi huomattavasti parempaa palkkaa ja yhteistyökykyisemmän potilasaineksen. Kukin valitsee itse oman ristinsä. 

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.