Päivystysuudistuksen vaikutus erikoistuvan arkeen

Julkaistu Nuori Lääkäri -lehdessä: 02/2017
Kirjoittaja: Pauli Vähämurto

Päivystysuudistuksen vaikutus erikoistuvan arkeen

Vaasan sairaanhoitopiiri on viime aikoina ollut paljon julkisuudessa esimerkkinä keskussairaalasta, jolle ei laajan päivystyksen velvoitetta suotu. Halusimme lähteä selvittämään, mitä päivystyksen supistuminen käytännössä tarkoittaa ja mikä vaikutus sillä on erikoistuvan arkeen. 

Sakari Pietiläinen suorittaa kirurgian runkokoulutusta Vaasan keskussairaalassa. Päivystysjärjestelyt tuskin tulevat hirveästi hänen erikoistumisaikanaan muuttumaan ja hän suhtautuukin tilanteeseen rauhallisesti: ”Aika näyttää, nyt ei ole ollut mitään muutoksia.” Pietiläisen erikoistumista Vaasassa on vuosi jäljellä, joten hän ei osaa sanoa mitä odottaa uudistukselta. ”Toki jos erikoistuminen olisi nyt vasta alkamassa, olisi varmasti enemmän epävarma fiilis”, hän kuvailee.  

Pietiläinen pohdiskelee, että jos ympärivuorokautinen leikkausvalmius poistuisi, potentiaalisesti leikattavat potilaat saatettaisiin lähettää muualle. Potilasvirtojen uudelleenohjaaminen valtion mahtikäskyllä vaikuttaisi näin ollen myös työnkuvaan.

Tällä hetkellä työ Vaasassa on antoisaa ja seniorit koulutusmyönteisiä, Pietiläinen kehuu. Uudet päivystystilatkin ovat hyvin toimivia. ” Avosydänleikkaukset  lopetettiin Vaasassa viime vuoden lopussa, mutta Vaasa olikin ainoa keskussairaala jossa niitä tehtiin”, hän pohdiskelee. Potilaat ovat kehuneet Vaasan sairaalaa ja harmitelleet päivystyksen mahdollista supistumista. Etenkin ruotsinkielinen väestö kokee tärkeäksi palvelun omalla kielellään.

”Kaiken kaikkiaan Sote-soppa sisältää paljon spekulointia. Vaikea sanoa mikä vaikutus varsinaisesti on kun niin paljon avoimia kysymyksiä”, Pietiläinen jatkaa.

Päivystyksessä erikoislääkärinä työskentelevä Jari Nyrhilä ei usko, että Sote-uudistus vaikuttaisi erikoistuvan arkeen mitenkään. Hän kertoo, että raskaampaa hoitoa tarvitsevia potilaita, joiden hoitoa uusi päivystysasetus koskisi, on vain muutama kymmenen vuodessa. Tällaisia olisivat esimerkiksi graavit monivammapotilaat. Näidenkin potilaiden alkustabiolointi saatettaisiin hoitaa jatkossakin Vaasassa ennen siirtoa yliopistosairaalaan tai Seinäjoelle, jonne hallitus on kaavaillut laajan päivystyksen pistettä. ”Näissä kaavailussa tuntuu unohtuneen, että päivystyspoliklinikalle saapuva potilas täytyy tutkia ensin, ennen kuin tiedetään mitä hoitoa potilas vaatii”, Nyrhilä pohtii.

Kaiken kaikkiaan Nyrhilä uskoo, että Vaasan sairaala säilyisi aiemman kaltaisena. Lääkärien työnkuvaankaan uudistus tuskin suuremmin vaikuttaisi. Päivystysvuorojakin olisi yhtä paljon kuin tällä hetkellä, sillä päivystys jatkuisi pitkälti nykyisenkaltaisena.

Nyrhilä jatkaa, että laajan päivystyksen sairaaloissa resursseja voidaan joutua taas lisäämään, sillä laajan päivystyksen pisteessä pitää olla sekä kovan että pehmytpuolen kirurgi. Nyt toinen voi olla etupäivystäjä ja toinen kotona.

Erikoistuvan urapolusta puhuttaessa kysyn Nyrhilältä, pitääkö jatkossa erikoistuvan työskennellä myös laajan päivystyksen keskussairaalassa ennen yliopistokiertoon siirtymistä, mutta hän ei näe tätä tarpeellisena. Hän ei usko uudistuksen vaikuttavan erikoistuvan keskussairaalakokemukseen: massatuotteet säilyisivät ennallaan ja näiden oppimiseenhan keskussairaalavaihe keskittyy. Yliopistosairaalassa on laajempi repertuaari ja siellä jatketaan erikoistumista.

Päivystysjärjestelyt muutenkin hakevat uutta muotoaan ja Nyrhilä uskoo, että päivystyksessä on jatkossa enemmän akuuttilääkäreitä, jolloin eri erikoisalojen erikoistuvat tekisivät vain jonkin pätkän päivystyksessä, reunapalvelun omaisesti.

Puhe kääntyy potilaiden reaktioihin ja Nyrhilä toteaa: ”Moni potilas kokee, että on hyvä että sai tulla lähelle.” Lisäksi hän pohdiskelee, että laajan päivystyksen sairaaloilla ei välttämättä edes ole mahdollisuutta ottaa enempää potilaita – potilasvirtojen laajempi uudelleenohjaus vaatisi investointeja laajan päivystyksen sairaaloiksi valituissa yksiköissä.

Nyrhilä kertoo, että seniorikunnassa osa kollegoista on ollut huolissaan, muuttuuko työ – leikataanko sairaalan ”siipiä” uudistuksen myötä. Tämä epävarmuus ja huoli on laskenut yleistä työviihtyvyyttä. Nyrhilä ei kuitenkaan ole kuullut, että kukaan erikoislääkäreistä olisi lähtenyt pois odotettavissa olevan uudistuksen vuoksi.

Kaiken kaikkiaan Nyrhilä uskoo, että kun aikaa kuluu ja poliittiset puheet rauhoittuvat, huomataan että nykyinen systeemi on hyvä eikä radikaaleille muutoksille oikeastaan ole tarvetta.

Nyrhilä referoi tilastoja ja kertoo, että 2015-2035 suuret ikäluokat ovat palveluiden tarpeessa, joten akuuttihoitoa ei ole mahdollisuutta vähentää ennen 2030-luvun loppua.

”Kansainvälisissä vertailuissa Suomi tuottaa julkisen terveydenhuoltonsa tehokkaasti: leikkaamalla peittoa toisesta päästä ja siirtämällä pala toiseen päähän ei saavuteta tuloksia”, Nyrhilä heittää. Hänen mielestään säästöjä voitaisiin saavuttaa tekemällä linjavetoja, esimerkiksi suonikohjujen operointi julkisella puolella ja verorahoilla voitaisiin hänen puolestaan lopettaa.

Summaten voimme todeta, ettei tuloillaan oleva päivystysuudistus vaikuta suurestikaan erikoistumisvaiheeseen. Huolta uudistus sen sijaan on aiheuttanut sitäkin enemmän niin potilaiden kuin henkilökunnan parissa. Jäämme odottamaan uudistuksen toteutustapaa. 

 

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.