Onko järjestäytyminen turhaa?

Julkaistu Nuori Lääkäri -lehdessä: 05/2017
Kirjoittaja: Nuori Lääkäri -lehti

Onko järjestäytyminen turhaa?

Meitä lääkäreitä on nyt enemmän kuin koskaan – niin suhteessa väestöön kuin kokonaismäärällisestikin. Ilmeisesti koulutuspolitiikan kateellisten siipi on ollut jo useamman  vuoden kilttinä, koska tämä lahja jatkaa antamistaan vielä vuosikymmenten ajan. Kun sote-uudistus vielä – jos siitä nyt mitään tulee – pilkkoo työnantajakentän kuin rosollin, huomaa ammattikuntamme helposti olevan työehtojen villissä lännessä jossa halvimpaan hintaan tai pöllöimpään sopimukseen suostuvat palveluntarjoajat putsaavat pöydän herkuista pikavoitot mielessään.  

Samaan aikaan kuuluu nurinaa ja tyytymätöntä tuhahtelua Lääkäriliiton jäsenistöstä. Jäsenmaksun maksaminen ei oikein maistu, koska siitä ei ole ”just mulle just nyt” mitään. hyötyä. Liitto on pitkään pyrkinyt häivyttämään ammattiyhdistysolemuksensa lääkäriprofession sanansaattajuuden ja ammattikilta-ajattelun alle. Viisas strategia, se on uponnut monesti niin kansaan kuin mediaankin. Paha vaan, että siinä samassa osa jäsenistöstä tuntuu unohtaneen, että heidän palkkakehityksensä, lomansa ja työaikansa ovat liiton (paljolti näkymättömien) neuvottelujen aikaansaannosta. Tämä ei tunnu oman onnensa sepiksi julistautuvia lääkäreitä koskettavan. Onko Lääkäriliiton jäsenyys siis turha? 

Viidensadan euron jäsenmaksu pidetään kovana ja koetaan ettei sille saa mitään vastinetta. Yksityisyrittäjän näkökulmasta asia voi yksisilmäisesti katsottuna ollakin näin. Olen itse todella tyytyväinen niin kauan kuin en tarvitse liitolta mitään jäsenmaksuni vastineeksi, silloin asiat ovat menneet ihan mukavasti. Maksu sitä paitsi vastaa reilua kolmeakymmentä eurosenttiä per työtunti (ja tämä vain virka-ajalla, verovähennys unohtaen). Jos siis liiton neuvotteluiden ansiosta lääkärin tuntipalkka on euron tunnissa parempi, on jäsenyys jo kannattanut. Ensi vuonna työehtosopimukset muuten todennäköisesti neuvotellaan uudestaan. Julkisen puolen työtaisteluitakin varmasti nähdään erityisesti sote-alalla.  

Monia tuntuu myös kismittävän se, ettei liitto ole puolustanut lääkärikunnalle tärkeitä asioita. Sellaista edunvalvontafakiiria en kyllä ole tavannut, joka osaisi muodostaa konsensuksen 27 000 lääkärin aivoituksista. Osaa nyppii myös se, ettei liitto ole puolustanut yksittäisiä syytetyn penkille istutettuja lääkäreitä. Tälle ärsytykselle on perusteltu syy. Vuosien aikana on syntynyt ajatus, että liitto pitää huolen omistaan. Nyt tämä imago on ottanut kolhuja. Liiton virkamiesmäinen ulosanti toimii varmasti ministeriössä, mutta viestintä jäsenistölle on viime aikoina ollut pönöttävää ja hallinnollisen harmaata.  

Kaikessa kritiikissä on totta toinen puoli. Lääkäriliiton pitää terävöittää viestiään lääkärikunnalle. Nurina on merkki siitä, etteivät lääkärit koe liiton olevan heitä varten olemassa. Oikeassa olemisella ei ole mitään väliä, mielikuvat ratkaisevat. Liiton pitää voittaa jäsenistö puolelleen tai muuten todellinen uhka on hajaannus, epäjärjestys ja liiton vaikutusvallan heikkeneminen. Kritiikin sietoa, paksua nahkaa ja avointa keskustelua kaivataan. Tulevaisuuden työmarkkinoiden myllerryksessä liiton jäsenyys on tarpeellisempi kuin koskaan. Jos jäsenistössä asiaa ei nähdä samalla tavalla, on liitossa katsottava peiliin.  

Soten aattona meillä ei ole varaa itsekkyyteen, ylpeilyyn tai ylimielisyyteen.  

 

Kirjoitus on julkaistu 5/17 Nuori Lääkäri -lehdessä Purnausta-palstalla.

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.