Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > Miljardi kiinalaista ei voi olla väärässä – vai voiko?
Etusivu > Miljardi kiinalaista ei voi olla väärässä – vai voiko?

Miljardi kiinalaista ei voi olla väärässä – vai voiko?

Vietin lokakuun 2017 Taiwanin pääkaupungissa Taipeissa sairaalaharjoittelussa perinteisen kiinalaisen lääketieteen osastolla. Ennen reissua tietoni tästä länsimaisen lääketieteen ulkopuolisesta tieteenalasta olivat varsin olemattomat. Pääasiassa suhtautumiseni oli varsin kriittinen, kuten vaihtoehtohoitoihin yleisesti. Päätin kuitenkin mennä kohti tuntematonta avoimin mielin ja antaa klinikalle mahdollisuuden.

Heti ensimmäisen tunnin aikana pääsin seuraamaan akupunktiohoitoja, joita paikalliset perinteisen kiinalaisen lääketieteen lääkärit antoivat meridiaanien eli kehon energiakanavien mukaan. Sain myös itse kaksi neulaa niskaani tervetuliaisseremoniassa. 

Tavoitteena TCM:ssä (traditional chinese medicine) on kehon saaminen tasapainotilaan qi-elämänenergian ja ying- ja yang-voimien suhteen. Apuna käytetään myös viittä elementtiä: vesi, tuli, maa, puu ja henkilökohtainen suosikkini metalli. Fokus on enemmän kehon toiminnassa kuin anatomiassa. Elimiä on vain kuusi kappaletta, mutta ne ymmärretään laajempina kokonaisuuksina kuin länsimaisessa lääketieteessä. Esimerkiksi sydämeen kuuluvat verenkierto ja aivot. Yleisdiagnostiikkana käytetään ranteen pulssin laatua ja voimakkuutta sekä kielen väriä. Hoidot, kuten akupunktio, kasvirohdokset ja lämpöhoito, pyrkivät esimerkiksi vähentämään keuhkojen ying-energian määrää.  

Kokemukseni Taiwanista palasi mieleeni, kun sain luettavakseni auktoriteettisen WHO:n 2014-2023 strategian vaihtoehtohoidoista, sekä WHO:n uusimman ICD-11-sairausluokituksen (2018). ICD-11:sta löytyy uutena muutama yllättävä sairausdiagnoosikoodi, kuten ”SF57 Liver qi stagnation pattern (TM)” ja mm. ”SG26 Bladder meridian pattern (TM)”, jota kuvaillaan seuraavasti: 

”A pattern characterized by clashing headache and sensation that the eyes are being torn out. The nape of the neck is tight, there is pain in the spine, the waist arches backwards, the thigh cannot flex, the back of the knee has lumps and there is a sensation that the calf is being split apart. Symptoms and signs also include excess lacrimation, nasal congestion, pain in the head, neck, back, waist, sacrum, back of the knee, calf and foot, and impaired use of the little toe. It may be explained by Bladder meridian dysfunction.” 

Pidän erityisesti pikkuvarpaan käyttövaikeudesta pitkän listan päätteeksi. Nytkö nämä diagnoosit rinnastetaan yhtäläisinä muihin sairauksiin? 

Lyhyesti sanottuna Traditional Medicine strategiassaan WHO julistaa, että perinteiset- ja vaihtoehtohoidot ovat osa terveydenhuoltojärjestelmää, etenkin, kun (länsimaisen) lääketieteen hoitoja ei ole tarjota. Se myös kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan vaihtoehtohoitojen hyödyllisyyden, selvittämään sen integroimista omiin terveydenhuoltojärjestelmiinsä ja osoittamaan rahaa alan tutkimukselle. 

Tämä nostaa esille mielestäni useita ongelmia:  
1. Onko oikein tarjota köyhille tutkitusti tehottomia hoitoja, jos länsimaista lääketiedettä ei ole tarjota rahan puutteen vuoksi? 
2. Vaihtoehtoisten/integratiivisten/perinteisten/huuhaa- hoitojen tunnustaminen käyväksi hoidoksi vie pohjaa tieteelliseltä tutkimukselta ja vähentää luottamusta tieteeseen. 
3. Monet ihmiset luulevat, että vaihtoehtolääketiede on turvallista, koska sitä mainostetaan ”luonnollisena.” Se ei voisi olla kauempana totuudesta.  

Miten organisaatio, jonka tehtävä on parantaa maailman ihmisten terveyttä, voi 2010-luvulla sivuuttaa tieteellisen tutkimuksen tulokset? Monen vuosikymmenen tutkimuksen ja lähes kahden miljardin dollarin tutkimusrahoituksen jälkeen Yhdysvaltain National Center for Complementary and Alternative Medicine ei ole löytänyt todisteita vaihtoehtolääketieteiden, kuten TCM:n menetelmien toimivuudesta (1).  Ainoastaan muutaman kasviperäisen tuotteen vaikuttavuus on todettu, jonka takia ne onkin oikeudenmukaisesti otettu käyttöön lääketieteessä.  

Vastaus WHO:n toimintaan on monisyinen ja siihen liittyy mm. poliittinen, kulttuurillinen ja taloudellinen puolensa. Esimerkiksi perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä ja intialaisessa Ayurvedassa on kyse monen tuhannen vuoden takaisesta kulttuuriperinnöstä ja kansallisesta identiteetistä. Kiinalle kyse on myös taloudellisesta hyödystä, sillä esim. vuonna 2013 alan viennin arvo Kiinalle oli 3,14 miljardia dollaria (2). Kasviperäisten lääkkeiden maailman markkina-arvon odotetaan nousevan jopa 111 miljardiin dollariin vuoden 2023 loppuun mennessä. 

Täytyy muistaa, että WHO ei ole täysin puolueeton järjestö, vaan myös poliittinen järjestö. Sen vahvat jäsenmaat, kuten Kiina (joka rahoitti kyseisen vaihtoehtostrategian tekemisen) haluavat käyttää sitä myös omien sisäisten asioidensa, kuten kulttuuriperinnön, edistämiseensä. Kuitenkin, vaikka vaihtoehtolääketieteitä voi kunnioittaa niiden kulttuurillisen tärkeytensä vuoksi, kun kyse on ihmisten terveydestä, tulee hoidon perustua tutkittuun tietoon.  

Valitettavasti WHO:n ymmärrettävä halu auttaa köyhimpien alueiden ihmisiä lääketieteen hoitojen pariin ei toteudu, jos hoidot eivät tehoa. Köyhille ihmisillekin tulisi taata toimivat hoidot eikä tyytyä alempiin standardeihin heidän kohdallaan. Kyse on tuplastandardeista ja ihmisten altistamista hoitojen haittavaikutuksille. Onko vaihtoehtohoito parempi hoito kuin ei mikään lääketieteellinen hoito syrjäseuduilla? Mielestäni ei, vaan köyhilläkin alueilla pitäisi panostaa tutkittujen terveydenhuollon palveluiden saatavuuteen. Ongelma on todellinen, sillä joillain Aasian köyhimmillä alueilla pahimmillaan jopa 40% malariatapauksista hoidetaan perinteisin (tehottomin) keinoin (3). Jokainen potilas ansaitsee parhaan mahdollisen hoidon.  

Vaihtoehtohoidot eivät aina ole myöskään harmittomia. Parhaimmillaankin ne vain viivästyttävät vaikuttavan hoidon piirin hakeutumista ja jättävät potilaalle absurdin kuvan sairauden patofysiologiasta. Raportti väittää, mutta ei esitä todisteita, että vaihtoehtolääketieteistä on hyötyä mm. sairauksien ehkäisyssä. Joidenkin homeopaattien, kansanparantajien ja kiropraktikkojen rokotekielteinen näkemys osoittaa toiseen suuntaan (4)

Huolestuttavimpia uskomuslääketieteen muotoja ovat yrttivalmisteet, jotka voivat itsessään sairastuttaa ihmisiä. Niitä ei useinkaan kunnolla testata vaikutusten kannalta ja niillä on usein arvaamattomia yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Tulokset USA:n maksalääkäreiden tutkimuksesta 2004-2013 kertovat, että kyseisellä ajanjaksolla yrtti- ja lisävalmisteiden aiheuttamat maksavauriot yleistyivät 7 prosentista 20 prosenttiin maksapotilaista (5).  EU-tason valvonta ja vaatimus lääkkeiden toimivuudesta on johtanut tuhansien perinnelääketieteen rohdosten katoamiseen markkinoilta. Tulisiko niiden jälleen ilmestyä hyllyille tämän strategian seurauksena? 

Voi olla, että uskomuslääketieteen edustajille löytyy oma roolinsa toiminnallisten sairauksien, kuten kroonisten kipujen hoidossa esimerkiksi vyöhyketerapialla, jossa on kyse myös kiireettömyydestä ja potilaan huomioimisesta. Potilaan kohtaamisessa meillä lääketieteen edustajilla on kiistämättä vielä opittavaa. Uskolla ja placebolla on suuri rooli lääketieteessä, ja mielestäni sitä ei vielä hyödynnetä täysin. Terveyskeskuksen vastaanotolla voi olla mahdollisuus hoitaa pitkittynyttä yskää kahdella tavalla: ei mitenkään, jolloin potilas ei saa mitään hyötyä oireisiinsa tai tutkimusten mukaan tehoamattomilla yskänlääkkeillä, jolloin potilas saa ainakin placebon vaihtelevan tehon oireisiinsa. Mutta ongelmana on vakavampien sairauksien hoito, jonka tulisi perustua tietoon, sekä vaihtoehtolääketieteen aiheuttamat kustannukset potilaille ilman takuuta tehosta.  

TCM:ssä ‘wasting thirst syndrome’-diagnoosissa (laihtumis- ja janosyndrooma) potilas kärsii nälästä ja lisääntyneistä virtsamääristä. Se selitetään tekijöillä, jotka vähentävät ying-nesteitä keuhkoissa, pernassa tai munuaisissa ja lisäävät tulienergiaa ja lämpöä kehossa. Potilas, joka diagnosoitaisiin tyypin 1 diabeetikoksi länsimaisessa lääketieteessä, saisi todennäköisesti hoidokseen TCM:ssä akupunktiota, yrttejä ja mahdollisesti lämpöhoitoa, jossa potilaan ihon yllä poltetaan yrttejä.  Kyseessä on kuitenkin vaarallinen ja akuutti sairaus, joka voi hoitamattomana johtaa kuolemaan. Nykylääketieteelle hoito on kuitenkin varsin yksinkertaista; nesteytys ja verensokerin alentaminen lääkkeillä.  

Paheksun myös näkemääni TCM:n masennuksen hoitotapaa: senkin pitäisi auttaa, kun otsaan isketään viisi akupunktioneulaa. Muutaman potilaan kohdalla oli nihkeää seurata masentuneen potilaan itkuisuutta akupunktion aikana. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen tulkinta ei perustu tieteelliseen tietoon vaan taikauskoiseen hölynpölyyn, jolla ei ole mitään yhteyttä todellisuuteen ja jonka hoidot ovat tehottomia. 

Ongelmana perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä on, että qi-energiaa ei ole olemassa. Sitä ei ole olemassa sen enempää kuin miasmaa, yksisarvisia tai muinaista suomalaisten sään, sadon sekä ukkosen ylijumalaa Ukkoa. Star Wars -fanien harmiksi myöskään elämän Voimaa (the Force) ei ole (vielä) löydetty. Modernilla luonnontieteiden ymmärryksellä ne ovat mahdottomia, ja siksi qi-energiaan ja meridiaaneihin perustuvilla akupunktiopisteilläkään ei ole mitään fysiologista tai anatomista perustetta. Nämä teoriat on kehitetty ennen tieteellisiä menetelmiä ja ennen kuin ymmärsimme sairauksista juuri mitään. 

Tulee muistaa, että vaikka WHO tekee lähes poikkeuksetta hyvää ja tärkeää työtä maailman ihmisten terveyden eteen, senkin julkaisuihin tulee suhtautua kriittisesti. Vaikka WHO kannattaa myös vaihtoehtolääketieteen valvontaa, tämä ainoastaan onnistuu luomaan pohjaa pseudotieteille. Mielestäni WHO:n vaihtoehtolääketieteen strategia on SOTE-uudistuksen kanssa häpeällinen esimerkki poliittisista valinnoista aihealueilla, joiden tulisi tukeutua tieteeseen.  

 

Konsta Nylander

 

Lähteitä: https://www.csicop.org/si/show/whos_strategy_on_traditional_and_complementary_medicine 

https://sciencebasedmedicine.org/world-health-organization-endorses-quackery/  

https://slate.com/technology/2016/09/the-world-health-organization-promotes-traditional-medicine-without-knowing-whether-its-safe.html 

https://www.medgadget.com/2018/07/herbal-medicine-market-2018-global-industry-analysis-size-application-analysis-regional-outlook-competitive-strategies-and-forecasts-2023.html 

– – – – – – – – – – – – – – 

1 Mielczarek & Engler, 2012. Measuring mythology : Startling concepts in NCCAM grants. Skeptical
Inquirer 36(1) (January/February): 35–43.
2 Ying ym, 2014. Pharmaceutical industry needs shot of innovation. China Daily (February 11).
http://www.chinadaily.com.cn/business/2014-02/11/content_17276108.htm.
3 Suswardany ym, 2015: A critical review of traditional medicine and traditional healer use for malaria
and among people in malaria-endemic areas: contemporary research in low to middle-income Asia-
Pacific countries. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4350610/
4 Carillo-Santisteve and Lopalco, 2012: Measles still spreads in Europe: Who is responsible for the failure
to vaccinate? Clinical Microbiology and Infection 18 (Suppl 5): 50–6.
5 Navarro ym, 2014. Liver injury from herbals and dietary supplements in the U.S. Drug‐Induced Liver Injury
Network. https://aasldpubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/hep.27317