Miksi viha kerää klikkauksia?

Kirjoittaja: Matias Rantanen

Miksi viha kerää klikkauksia?

Jos olet tähän saakka onnistunut olemaan kuulematta nettisivusta nimeltä mitavittua.fi tai mvlehti.net, suosittelen lopettamaan lukemisen tähän. Kyseiseen ilmiöön tutustuminen ei ole mieltä ylentävä kokemus. Päivässä on rajallinen määrä minuutteja, ja ne kannattaa käyttää jollakin muulla tavalla, esimerkiksi lukemalla David Foster Wallacen esseen This is Water.

Useiden muiden sosiaalisen median käyttäjien tavoin olet kuitenkin luultavasti jo törmännyt huutomerkeillä varustettuihin otsikoihin maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Sävy on peittelemättömän rasistinen ja lynkkausmielialaa lietsova. Epäiltyjen nimet ja valokuvat julkaistaan. Myös EU- ja viranomaisaiheiset salaliittoteoriat ovat hyvin edustettuina, ja Antti Heikkilänkin teksti on löytänyt paikkansa. Erona jo aikaisemmin ilmaantuneeseen Magneettimediaan näyttäisi olevan viholliseksi valittu uskonto: MV kohdistaa vihansa islamiin, kun taas Magneettimedia keskittyy antisemitismiin.

Klikkauksien määrän tuottaessa suoraan mainostuloja ei tietenkään ole yllättävää, että kaikki keinot niiden metsästämiseen käytetään. Faktantarkistusta tärkeämpää on otsikko, jota mahdollisimman moni klikkaa nähdessään. Tämä periaate on tuttu monien oikeidenkin lehtien nettisivuilta. On vain odotettavaa, että joku ryhtyy rahastamaan muukalaisvihalla, onhan se vuosituhansia vanha ilmiö.

MV-lehdestä ja sen taustoista ovat kirjoittaneet mm. Yle ja Lännen Media. Mielenkiintoiseksi asian tekee vastareaktio. Juttujen kommenttipalstat sekä MV:n omat sivut ovat täynnä kirjoituksia, joissa MV:tä koskevat jutut julistetaan ”valtamedian sensuuriksi”.  Julkaisu esitetään totuuden puolustajana, joka kertoo kansalle ne asiat, joista valtamedia vaikenee. Todisteeksi esitellään mm. suurta vierailujen määrää nettisivuilla. Vaatimukset edes alkeellisen journalistisen tavan noudattamisesta kuitataan median yrityksenä sensuroida keskustelua ja pönkittää omaa asemaansa.

Uusi uljas vaihtoehtojournalismi näkee itsensä totuuden puolustajana, jonka ilkeä viranomaisten ja median salaliitto yrittää vaientaa. Tietoa ei ole välttämättä mukana siteeksikään, mutta nettiyhteisö rohkaisee oikealla asialla olevia kyseenalaistamaan ”virallisen totuuden”. Keulakuvaksi itsensä nostanut henkilö käärii rahat taskuunsa.

Tämä asetelma on tuttu myös vaihtoehtolääketieteen parista. Rokotukset ovat lääkeyritysten ja/tai THL:n juoni, joilta nettipalstojen totuudentorvet pyyteettömällä työllään haluavat kansan pelastaa. Lääkärit on tietysti lahjottu mukaan, muutamaa suoraselkäistä poikkeusyksilöä lukuun ottamatta. Sama koskee ravitsemussuosituksia, psyykenlääkkeitä tai vaikkapa hypotyreoosin lääkehoitoa.

Sosiaalinen media tarjoaa uudenlaisen mahdollisuuden eri asioiden ympärille ryhmittymiseen. Samanmielisten kuplassa keskusteltaessa oma näkemys vahvistuu ja ulkopuoliset, väärät ajatukset on helpompi torjua. Asiallinenkin tieto tulkitaan hyökkäykseksi, jos se poikkeaa ryhmän hyväksymästä. Yhteiset mielipiteet ja jaetut viholliset vahvistavat ryhmään kuulumisen tunnetta, yhtä alkukantaisimmista perustarpeistamme. Ihminen ei olekaan niin rationaalinen olento kuin haluaisimme ajatella. 

 

Matias Rantanen

hallituksen jäsen
NLY:n edunvalvontavaliokunnan puheenjohtaja

David Foster Wallacen essee This is Water löytyy täältä (toimii ainakin Google Chromella).

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.