Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > Medisiinari – vaikuttaja silloin ja nyt
Etusivu > Medisiinari – vaikuttaja silloin ja nyt

Medisiinari – vaikuttaja silloin ja nyt

Mikä puhuttaa medisiinaria nykypäivänä? Klinikkaryhmät ovat kookkaita ja toimenpiteiden toistokertoja toivottaisiin lisää. Toisinaan turhautumisen kohteena ovat arjen käytännöt, kuten tentti-ilmoittautumiset. Erikoistumis- ja sote-uudistus mietityttävät myös. Toimintaympäristömme onkin murroksessa. Muutoksia olemme kuitenkin kokeneet ennenkin.

Suomen Medisiinariliiton (SML) aloittaessa 50. toimintavuotensa on hyvä tarkastella, millaista oli medisiinarina 60-luvulla, ennen liiton toiminnan alkua. Sari Aalto on väitöskirjassaan ”Medisiinarit, ammattiin kasvaminen ja hiljainen tieto: Suomalaisen lääkärikoulutuksen murroksen vuodet 1933 – 1969” tutkinut muun muassa tätä. Vuonna 1964 tuli lakisääteinen sairausvakuutusjärjestelmä, joka oli suurimpia sen lääkärisukupolven kokemia muutoksia, eikä uudistusta mielletty aina hyväksi. Yksityisyrittäjyydestä oltiin siirtymässä suuriin organisaatioihin.  
Koulutuksen saralla samalla aikakaudella oltiin huomattavasti kiinnostuneempia ehkäisevästä ja sosiaalilääketieteestä sekä pohdittiin tiedekuntatasolla opintojen yhtenäistämistä.

On myös merkille pantavaa, miten monet keskustelun aiheet ovat samoja vielä tänä päivänä. Kunnanlääkärin viran houkuttelevuus oli 60-luvulla alamäessä modernien sairaaloiden ja erikoistumisen yleistymisen myötä. Puhuttiin lääkäripulasta. Kiinnitettiin huomiota kunnanlääkärin työn mielekkyyden lisäämiseen. On kiinnostavaa verrata tätä nykypäivän paikoin esiintyvään vaikeuteen täyttää terveyskeskusvakansseja. Työolosuhteisiin on ensiarvoisen tärkeä kiinnittää huomiota.

Sisäänottomäärät puhuttivat myös 60-luvulla, ja Medisiinari-lehdessä 8/1960 mietittiinkin ”koskahan aletaan huolehtia siitä, että uusia taajoja opiskelijajoukkoja odottavat sitten myös valmiina a.o. laitokset, vai onko opetus sivuasia, kunhan saadaan vain lisää lääkäreitä”. Koulutuksen laatu on ollut tärkeimpiä kysymyksiä jo silloin.

Koulutettavien määrän kasvu kuitenkin lisäsi nuorien lääkärien osuutta ammattikunnassa, mikä johti kasvaviin vaatimuksiin vaikutusvallasta. Opintouudistuksessa vuonna 1961 opiskelijoilla oli jo olennainen rooli. Medisiinarien palaute pidettiin yleisesti asiantuntevana ja rakentavana. Hiljalleen kasvoi myös vaikuttamisen kulttuuri ja osaaminen. SML:n perustamisvuonna 1969 liitto esitti, että tiedekuntien kokouksissa tulisi olla 10% opiskelijoita. Opiskelijoiden edustajat pääsivät 1970-luvun alussa Lääkäriliiton valtuuskuntaan tarkkailijoiksi ja pian tämän jälkeen pääsivät loppuvaiheen kandidaatit myös jäseniksi liittoon.

Kuten 60-luvulla oli ajankohtaista tiedekuntatasoinen opetuksen yhtenäistäminen, nykypäivänä on vireillä oppimistavoitteiden yhtenäistäminen kansallisella tasolla. KARVI:n raportissa nostettiin kehityskohteeksi suomalaisen lääkärin määritteleminen ja SML on linjannut peräänkuuluttavansa yhteisiä oppimistavoitteita.

Mielenkiintoista on todeta, miten monia ilmiöitä voidaankin pitää aina ajankohtaisina kysymyksinä, joiden taustat juontavat alamme luonteesta ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Edes 50 vuoden aikana tapahtuneet muutokset eivät ole olennaisesti muuttaneet näitä. Näistä lähtökohdista on helppo katsoa eteenpäin. Tekoäly, tuo 2000-luvun stetoskooppi, ja muut megatrendit vaikuttavat todennäköisesti tämän päivän lääkärin arkeen tulevina vuosina. Osassa ennusteista suuri osa rutiinityöstämme hoituu taustalla modernien järjestelmien toimesta. Ihmisten kohtaaminen ja eettinen pohdinta pysynee kuitenkin edelleen keskiössä.

Myös 50 vuoden päästä meitä puhuttanevat ainakin osa 60-luvulla ajankohtaisia olleista teemoista. Tuolloinkin nuoret kollegat tuovat asiantuntemustaan mukaan keskusteluun.

 

Fredrik Ahlström
Suomen Medisiinariliiton puheenjohtaja