Me emme ole AKT, mutta menivätkö rekkakuskit meistä ohi?

Kirjoittaja: Iiro Karhiaho

Me emme ole AKT, mutta menivätkö rekkakuskit meistä ohi?

Lääkäriliiton jäsenenä moni ei oikein halua tunnustaa kuuluvansa ammattiyhdistykseen. Se on niin kurja ja riitaisa sana. Kollegat kiroilevat AKT:n vaatimusten kohtuuttomuutta, veturimiesten poliittinen työnseisaus oli epäreilu laiton lakko. Emmehän me lääkäritkään kiukuttele lakkoilemalla SOTE:n epäjohdonmukaisuuksia vastustaaksemme. Mutta pitäisikö?

Me lääkärit olemme sopuisaa ja ymmärtäväistä sakkia. Kun jostain kiristetään tai palkka ei nouse, moni kertoo ymmärtävänsä: onhan valtiolla ja kunnilla vaikeaa ja taloutta on sopeutettava. Tehdään hyvää yhteistyötä kuntatyönantajan kanssa. Lisätään paikallista sopimista, koska työnantajat ovat oikeasti hyväntahtoisia, niillä on vaan rahat loppu. 

Yhteiskunnallinen konsensus ja maltillinen keskitie syntyy usein siitä, että järjestöt ja muut toimijat ajavat kukin vimmaisesti omaa asiaansa. Laittavat todella kovan kovaa vastaan. Sitten neuvotellaan, taistellaan ja lopulta löydetään se kultainen keskitie. Sovitetaan yhteen eri tahojen vaateita yhteiskunnallisesti kestävällä tavalla. Sitä on poliittinen johtaminen. Meidän lääkäreiden on turha jättää sanomatta, kun huomaamme puutteita työpaikallamme, omissa työehdoissamme tai palkassamme. On poliitikkojen tehtävä kantaa huolta yhteisestä rahapussista. 

Tämä ei tarkoita, että tulisi esittää röyhkeitä  tai poskettomia vaateita, vaan pyytää se mikä kohtuudella meille ja järjestelmälle kuuluu. Kotimaan politiikan painopiste on siinä mihin haluamme olemassa olevia rahoja laittaa. Siksi lääkäreiden sopimusneuvottelut, mielipiteet ja vaateet sekä järjestelmäkritiikki kytkeytyvät suuren jatkumon kautta maataloustukiin, väylähankkeisiin, homekouluihin ja yritystukiin. Ostammeko kalliit ja kenties laadukkaammat F-35 hävittäjät vai halvemmat eurooppalaiset? Jos emme pyydä, joku muu kyllä pyytää. 

Eikä pyytäminen ole useimmiten pelkkää itselle pyytämistä. Me olemme terveydenhuollon asiantuntijoita ja siksi meidän on pidettävä puolemme, kaikkien suomalaisten puolesta. On oikein vastustaa huonoja uudistuksia, vaikka joutuisi vähän riitelemäänkin. 

Yhteiskunnallisessa keskustelussa meitä edustaa suurelta osin Lääkäriliitto. On tärkeää, että liitto käyttää jäsentensä ääntä ja jos tilanne niin vaatii, nostaa äläkän. Lääkäriliiton jäsenet päättävät viime kädessä missä asioissa liitto on aktiivinen. Lääkäriliiton valtuuskunta valitaan ensi vuonna. Sinä päätät minkä suunnan liitto ottaa seuraavina tärkeinä vuosina. 

Voin kertoa, että NLY ajaa Liitossa aktiivista edunvalvontalinjaa. 

Nopeasti katsottuna meillä on todella tärkeitä valppauden paikkoja. Sellaisia joiden vuoksi olisi oltava valmiita vaikka rähisemään. Tällaisia ovat vaikkapa: 

  • Virkaehtosopimuksen sairaalaliitteen uudistaminen. Päivystykset keskittyvät aina vain harvempiin sairaaloihin ja aina vaan harvemmille lääkäreille. Silloin ei voi olla niin, että lähes puolet tuloista ajatellaan tienattavan päivystyksistä. Tämä järjestelmä on jo nyt epäreilu ei-päivystäville erikoisaloille, jotka ovat säännöllisen työajan ansioissa 1000-1500 euron palkkakuopassa avoterveydenhuoltoon nähden. 

  • Lisäksi erikoislääkäreiden palkkakehitys on turvattava, nykyisellään se on lohduton: peruspalkka ei vaihdu valmistumisen jälkeen lähes koskaan. 

  • Hoitajareseptin laajentaminen. Vain lääkärit saavat koulutuksen diagnoosin tekoon. Diagnoosi on hoidon määräämisen edellytys. Mikään erillinen kurssi hoitajille ei tätä lääkärin laaja-alaista osaamista korvaa. 

On vielä paljon muutakin, mutta palstatila ei anna myöten. Oleellista on se, että näihin kaikkiin voi vaikuttaa ja sinä päätät ensi vuonna miten. Lähde ehdolle, äänestä tai kerro meille mikä juuri sinulle on tärkeää. Vain se mahdollistaa järkevän muutoksen ja sen tavoittelu on aina ollut NLY:n tärkein tehtävä. 

Iiro Karhiaho

NLY:n puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Nuori Lääkäri -lehdessä 4/17 puheenjohtajan palstalla. 

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.