Lihominen, kalja ja tupakka syövät terveydenhuollon perusteet

Julkaistu Nuori Lääkäri -lehdessä: 01/2017
Kirjoittaja: Kimmo Luukkonen

Lihominen, kalja ja tupakka syövät terveydenhuollon perusteet

– Terveydestä vain ehkä kymmenen tai kaksikymmentä prosenttia on terveydenhuoltojärjestelmän tulosta. Suurimmat terveyshyödyt syntyvät siitä, että ihmiset eivät tupakoi, juo liikaa viinaa tai syö liikaa ja liikkuvat sopivasti. Jos taas haetaan potilastyöhön kustannustehokkuutta, kannattaa sijoittaa paukkuja moniongelmaisten asiakkaiden hoitoon, terveydenhuollon hallinnon professori Minna Kaila toteaa.

Eräs Minna Kailan tunteva kuvaa tätä ”sairaanhoitojärjestelmän lääkäriksi”. Terveydenhoidon hallinnon professori on tehnyt erittäin monipuolisesti terveysalan töitä lastenlääkärinä, tutkijana, Käypä hoito -suositusten laatijana ja lukuisten projektien johtajana. Hänet tunnetaan analyyttisenä ihmisenä, joka ajattelee asioita laajasti ja osaa hahmottaa metsän heti ensimmäiset puut nähtyään.

Tiedenaisen mukaan Suomen sotienjälkeinen terveydenhoitojärjestelmä on ollut sekä toimiva että kustannustehokas. Käytettävissä olleella rahalla ja osaamisella on saatu aikaan paljon terveyttä. Vaikkapa imeväis- ja äitiyskuolleisuudella mitattuna Suomi on ollut tilastoissa erittäin vahvoilla. Tuoreessa eurooppalaisen terveyspolitiikan arviointikatsauksessa kotimaamme pärjäsi vertailussa mainiosti. Menneisyydessä on tehty oikeita asioita.

Hän muistuttaa, että muut yhteiskunnan alat tuottavat selkeästi enemmän terveyshyvää kuin pelkkä terveydenhoito. Politiikka vaikuttaa kansanterveyteen väkevämmin kuin lääkärien tekemiset tai tekemättä jättämiset. Jo kansantalouden hyvä kunto kohentaa suoraan kansalaisten terveyttä.

– Terveydestä ehkä kymmenen tai kaksikymmentä prosenttia on terveydenhuollon tuottamaa, Kaila pohtii.

Klassinen esimerkki on 1970-luvun turvavyöpakko. Yksinkertaisella poliittisella päätöksellä on pelastettu valtava määrä ihmishenkiä, vältetty vammautumisia ja säästetty erittäin paljon rahaa ja terveydenhuollon resursseja. Samalla tavoin saatetaan tulevaisuudessa lisätä hyvinvointia vaikkapa rajoittamalla eri keinoin ympäristön haitallisten pienhiukkasten määriä.

Viinaa ja tupakkaa

Politiikalla voi ohjailla myös sitä, miten katajainen kansa sauhuttelee ja ryyppää. Kailan mielestä tupakka on jäänyt julkisuudessa alakynteen koko Euroopassa. Sen käyttöä rajoitetaan yhä enemmän eikä sauhuttelun puolestapuhujia juuri ole. Maanosamme tupakkateollisuuskin on heikkoa.

Paremmin pintansa on pitänyt alkoholi, jolle riittää yhä paljon lobbaajia. Alkoholipolitiikassa vastakkain ovat terveys ja talous. Tiedenäytöt vahvistavat kiistatta, että päihdyttävä nautintoaine on pahaksi sekä ihmiselle että kansakunnalle. Silti sen säätelyä halutaan taloussyistä vapauttaa. Professori itse asettuu terveyden puolelle. Hänen mukaansa viini ruokakauppoihin -aate ei ole järkevä. 

– Älkää ihmeessä ajatelko, että alkoholissa olisi terveyshyötyjä tai että se olisi jotenkin hyödyksi yhteiskunnalle, hän sanoo.

Tieteentekijän mukaan terveet elintavat poistaisivat valtaosan terveydenhuollon tarpeesta.

– Jos koko kansakunta tekisi viisaita päätöksiä tavallisissa elämänhallinta-asioissa, niin estettäisiin paljon sairauksia kokonaan. Tällöin ihmiset eivät tupakoi, juo liikaa viinaa, käytä huumeita ja edelleen riippuvuuksissa pysyäksemme syö liikaa. Ja liikkuvat riittävästi. Jos lihominen saadaan estettyä, niin kakkostyypin diabetes poistuu lähes kokonaan. Ylipaino rasittaa elimistöä, niveliä, rasittaa selkää, rasittaa kaikkea. Ennaltaehkäisyllä harvinaistettaisiin valtavasti sairauksia. Tosin en näe, miten kaikki tämä olisi mahdollista, professori kertoo.

Kailan mukaan monenlainen ennaltaehkäisevä hoito on hyväksi. Vaikkapa neuvolat ja kouluterveydenhuolto ohjaavat ihmistä hyviin vaihtoehtoihin. Hänen mukaansa olisi arvokasta saada terveysnäkökulma mukaan myös kunnallispoliittiseen päätöksentekoon. 

Professori muistelee olleensa kerran kokouksessa, jossa suunniteltiin terveyskeskusta. Samaan taloon oli tulossa sekä kauppakeskus että terveyskeskus. Lääkärinä hän ehdotti rakennukseen vain tavallisia portaita ja hissiä, ei lainkaan liukuportaita. Näin saataisiin kävijöille merkittävästi lisää arkiliikuntaa. Muiden alojen edustajat katsoivat Kailaa järkyttyneinä – ja sivuuttivat sitten ehdotuksen täysin.

– Kunnassa pitäisi rakentaa ympäristö niin, että se tukee viisaita valintoja. Miten kouluissa ja päiväkodeissa toimitaan? Esimerkiksi Seinäjoella on tehty toimivia ratkaisuja, joilla on saatu ylipainoisuutta vähennettyä, tutkija kertoo.

Moniongelmaisille apua

Kaila on pohtinut paljon terveydenhuoltojärjestelmän tehokkuutta. Miten saada parempia tuloksia vähillä pelimerkeillä? 

Hänen mukaansa hoidon avainryhmä ovat moniongelmaiset asiakkaat eli ruotsalaistermein yhteiskunnan ongelmalapset.

– Resursseista iso osa menee kansalaisiin, joilla on monta ongelmaa. Heillä saattaa olla useita sairauksia, ehkä sosiaalisia vaikeuksia, ja näistä tulee vyyhtejä. On tärkeää tukea näiden ihmisten elämänhallintaa. Heille tulisi pistää lisää paukkuja. Jos tämän ryhmän asiat saadaan paremmalle tolalle, resursseja riittää enemmän muualle. Mikäli tämä joukko jää hoitamatta tulevassa uudistuksessa, niin rahaa ei ainakaan säästy.

Terveydenhuollon vaikuttavuuden mittaus on hankalaa. Tiedenainen pohtii, että jonkinlaisen vaikuttavuuden perustason määrittely olisi hyväksi. Tällöin tiedetään, pyöriikö uudistusten pyörä oikeaan suuntaan. Yksi tapa punnita vaikuttavuutta on potilaitten elämänlaadun mittaaminen. 

– Elämänlaadun ja hoidon vaikuttavuuden mittaaminen on ei ole helppoa. On vaikea nähdä, mikä olisi se yksittäinen mittari tai kymmenen sarja. Ehkäpä moniongelmaisten elämänlaatu? Voisiko löytyä indikaattorijoukko, jolla seurataan heidän menestymistään ja terveyttään? Vähentyvätkö mielenterveysongelmat, tupakointi ja alkoholinkäyttö? Välillisistä mittareista voisi pohtia vaikkapa vähempää päivystyksellistä sairaalaan joutumista, hän hahmottelee.

Tunnistatko hyvän johtajan?

Minna Kaila on terveydenhuoltoalan tunnetuimpia johtajakouluttajia. Hän on miettinyt ja opettanut paljon, millainen on hyvä lääkärijohtaja ja miten tämä voi kehittää taitojaan. Selvää on ainakin, että pelkkä  käskeminen ei enää toimi.

– Pitäisi olla enemmän valmentaja, joka tekee asioita joukkueensa kanssa. Täytyy olla käsitys, mitä ollaan tekemässä ja minne ollaan menossa, mutta perinteinen käskemällä johtaminen ei pelitä – enää. Se liittyy varmasti muuhun yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Asiantuntijan mukaan useimmat meistä eivät tunnista hyvää johtajaa:

– Harvard Business Reviewissä brittiläinen psykologian professori mietti, millaiset luonteet päätyvät johtajiksi. Hänen mukaansa hierarkiassa ylös päätyvät usein ihmiset, joilla on ylikehittynyt itseluottamus, mutta ei välttämättä osaamista. Miellämme itseluottamusta uhkuvat ekstrovertit hyviksi johtajiksi, koska emme osaa arvioida osaamista. Suomen terveydenhuollossa tilanne ei tässä suhteessa ole huono.

Kaila nostaa esiin myös saman amerikkalaislehden mielipiteen, jossa kaivattiin hierarkian ylätasoille diversiteettiä. Johtaminen toimii, kun pomoina on erityyppisiä, -taustaisia ja -luonteisia ihmisiä. Tässä suhteessa terveysala ei loista.
Miten sitten valita hyviä johtajia? Esimieheltä vaaditaan motivaatiota, mutta pelkkä raudanluja tahtotila ei tee autuaaksi. Motivoitunut henkilö saattaa esimerkiksi vain nauttia pomottamisesta. Paljon parempi on löytää ammatti-ihminen, joka aidosti haluaa parantaa järjestelmää ja jolla on näkemys siitä, miten se tehdään.

Paremmaksi pomoksi

– Johtamisen oppii samalla lailla kuin muutkin asiat eli reflektoimalla. Kun jotain tapahtuu elämässä, voi miettiä, mitä nyt tapahtuu ja mitä tästä opin. Tarinassa vanha kirurgi opettaa nuoremmalleen, että aina kun tulet salista ulos, pysähdyt ja mietit, menikö hyvin vai ei-niin-hyvin. Seuraavalla kerralla yrität uusintaa sen, joka meni hyvin ja välttää sitä, joka ei mennyt hyvin, professori kuvailee.
Hänen mukaansa johtajan pitää tuntea itsensä hyvin ja siinäkin reflektointi auttaa. Miksi suhtaudun tähän ihmiseen näin ja miksi tuo asia saa minut kiihtymään? Moni asia helpottuu, kun oppii tuntemaan vahvuutensa ja heikkoutensa.

Erittäin tärkeää on osata antaa ja ottaa vastaan palautetta. Paras palaute on jatkuvaa, arkista ja vahvistavaa. Kehityskeskustelu kerran vuodessa ei riitä. Kun tottuu taajasti toistuvaan ja pääosin myönteiseen palautetteeseen, niin vuoropuhelu rullaa. Silloin suu avautuu myös hankalien kysymysten äärellä.

– Tykästyin, kun Kirsti Lonka puhui siitä, että palaute ei ole katsomista taakse, vaan eteen. Nyt teet näin, mutta jatkossa toisin. Siinä oli mukava oppimisen ajatus, hän pohtii. 

Professorin mielestä useimmat lääkärit oppivat arkityössään yhtä johtajuuden perustaitoa – neuvottelutaitoa. Kliinistä työtä tekevät puhuvat ammattimaisesti ihmisten kanssa päivittäin vaikeistakin asioista. Vuorovaikutustaitoja kannattaa kehittää, mutta tässä suhteessa valkotakit saattavat olla useimpia ammattiryhmiä etevämpiä. Esimiestyössä tarvitaan myös juridiikan ja etenkin talousasioitten tuntemusta, mutta lääkärijohtajan ei ole tarkoitus olla juristi tai ekonomi. 

Esimiehille tai sellaisiksi aikoville Kaila suosittelee johtamiskoulutuksia. Arkityössä on vaikea nähdä metsää puilta, opiskellessa viisastuu.

– Koulutuksissa katsoo asioita etäämmältä ja teoreettisemmin. Samalla saa hyvää teoriaa ja toimintamalleja ja etenkin vertaistukea. Löytyy hyviä kirjoja eli lukemallakin oppii ja kehittyy, mutta kyllä Ihmisten kanssa oleminen on koulutusten suola.

Kaila tunnetaan ihmisenä, joka viihtyy mainiosti, kun pääsee pohtimaan asioita muiden viisaiden kanssa. Hän sparrailee ajatuksiaan muiden kanssa ja kuuntelee mielellään montaa näkökulmaa.

Tutkijan mukaan pidetään yleisesti pahana sitä, että lääkärit tekevät paljon kliinistä työtä ollessaan johtajia. Kolikossa on kaksi puolta:

– Hierarkian ylätason pitäisi olla perillä, mitä etulinjassa tapahtuu. Jos kliininen työ on tietoinen valinta eikä sinne paeta johtamisen vaikeita hetkiä, niin se voi olla hyväkin asia. Koska aikaa on rajallisesti, niin potilastyötä ei voi tehdä paljon.

Johtajaksi toivovan kannattaa näyttää kiinnostuksensa. Kun esittää kysymyksiä ja kehittämisajatuksia ja menee mukaan hankkeisiin, niin ovia alkaa avautua. Luottamusmieheksi hakeutuminen on usein urapolun ensimmäinen askel. Koulutuskin auttaa. Omien valintojen lisäksi pelin jokerina on sattuma: 

– Sattuma ja valinnat ohjaavat tätäkin asiaa. Jonain hetkenä on mahdollista valita johtamisura. Aikaikkuna voi mennä kiinni seuraavana päivänä, elämä on sillä lailla kiinnostavaa. Silloin aukeaa joku muu ikkuna.

Tieteen kapeneva rooli

Eräs lääkärikollega kuvaa Kailaa ”äärimmäisen älykkääksi naiseksi, jolla on kova tiedetausta”. Professori perusteleekin asioita usein tieteen näkökulmasta. Mielipiteen tueksi hän etsii usein todennettua näyttöä, tunteet tai tuntuma ei riitä. Tutkija tunnustaa, että akateemisen tiedon asema ei ole nyt yhtä vankka kuin joskus aiemmin. Kun joka toinen bloggaaja uskoo tietävänsä asiat paremmin kuin akatemiatutkijat ja äärilaidankin mielipiteille löytyy loputtomasti tukea internetistä, niin asiallinen fakta hälvenee massaan:

–  Muuallakin kuin lääketieteessä pohditaan samaa kysymystä - mikä tässä ajassa tukee populismia ja vastustaa tieteen asiantuntemusta?
Professorin mielestä internet-tietoon käsiksi pääsy on melkeinpä liian helppoa. Verkosta löytyy sekä tietoa että ”tietoa” . Jos ei ole koulutusta ja osaamista arvioida lähteiden luotettavuutta, niin valjakko karauttaa metsään. 

– Emme ole niin rationaalisia olentoja kuin haluamme uskotella. Miehet kuin naisetkin tekevät päätöksiään myös tunteiden perusteella. Ihmisten on helppoa uskoa tietoa, joka tukee entisiä näkemyksiä ja uskomuksia.

Minna Kaila tunnetaan rationaalisena, järjestelmällisenä ja analyyttisena ajattelijana, joka osaa poikkeuksellisen hyvin hahmottaa pienistä sirpaleista suuren kokonaisuuden. Hiukan yllättäen tiedenainen toivoo rippusen anarkiaa terveysalan tutkimuksen rahoitukseen:

– Lääketieteen tutkimusrahoja pitäisi ajatella riskirahoituksena. Täytyy antaa ihmisten riittävän vapaasti tehdä tutkimuksia ja seurata uusia löydöksiänsä. Maailmassa ei ole yhtään heeboa, joka voi sanoa, että tuohon koriin kun kaadat tutkimusrahan, niin sieltä tulee terveyshyötyä. Vasta kymmenen vuoden kuluttua tiedämme, mikä monista tutkimuslinjoista tuottaa tulosta.

Ajassa mukana

Minna Kaila tunnetaan yksityiselämässään Facebook-aktiivina, joka kukkuu pystyssä vielä keskiyön aikaan ja kaivaa maailmalta tuoreimmat uutiset. Työssäänkin hän on pohtinut paljon uusinta uutta. Miten digitalisaatio muuttaa terveydenhuoltoa? Huimimmat tulevaisuudentutkijat väittävät, että tekoäly tekee lääkärit tarpeettomaksi muutamassa vuosikymmenessä. Tähän tutkija ei usko, mutta vakuuttaa, että moni asia muuttuu. Tekniikka saadaan nykyistä enemmän tukemaan hoitoammattilaisten päätöksentekoa. 

Eräs naisen tuttu on aprikoinut, onko Minna Kailalla enemmän tunteja vuorokaudessa kuin muilla. Tämä tekee asioita monen edestä – eikä kuulemma anna koskaan kiireen vaikutelmaa.

– Olemme puolisoni kanssa sellaisia, että teemme paljon töitä. Se on kiinnostavaa, se on antoisaa ja kun lapset ovat kaikki aikuisia, se on entistä mahdollisempaa. Jos tulee liikaa työtä, niin entistä tietoisemmin  irrottaudun pienille lomasille puolison kanssa, professori kertoo.

– En ota elämää siten, että katsoisin peruutuspeiliin. Olen mielestäni elänyt hyvän elämän tähän mennessä. En osaa jossitella tai muistella miksi ei, Minna Kaila päättää. 

TIETOLAATIKKO

Minna Kaila, 56
Asuinpaikat Tampere ja Helsinki
Lääketieteen tohtori
Terveydenhuollon hallinnon professori, Helsingin yliopisto.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin valtuuskunnan puheenjohtaja. 
Lääketieteen koulutuksen yhdistyksen puheenjohtaja.
Yli sata tieteellistä alkuperäisjulkaisua.
Naimisissa, neljä aikuista lasta.

”Sote-uudistuksen tavoite ei ole ihmisen hyvinvointi”

Minna Kaila tunnetaan terveydenhuoltojärjestelmien kehittäjänä, joka ei viihdy seisovissa lammikoissa. Mitä hän miettii sote-uudistuksesta?

– Alunperin lähdettiin tekemään oikeansuuntaisia asioita. Tunnustettiin moniongelmaisten vaikeudet ja integraation puute. Ohessa haluttiin puuttua kasvaviin terveyseroihin.  Itse en ole vakuuttunut siitä, pystytäänkö terveydenhoitojärjestelmää korjaamalla kaventamaan terveyseroja. Ne liittyvät yhteiskunnalliseen kehitykseen, tieteentekijä kertoo.

Hänen mukaansa uudistuksessa on nyt painotettu valinnanvapautta –  joka ei tuota säästöjä eikä terveyshyötyä.

– Ajatusmalli on, että terveys on teollisuudenala, jolta haetaan parempaa tuottoa. Tavoite ei ole ensisijaisesti ihmisen ja väestön terveys ja hyvinvointi, vaan halutaan tuottaa voittoa. Terveyden edistämisen kannalta malli ei toimi. 

Professori on ollut uudistuksessa huolissaan opetuksen, tutkimuksen ja kansanterveystyön tulevaisuudesta. Opetus ja tutkimus on hänen mukaansa sivuutettu valmistelussa. Terveysala vaatii kehittyäkseen uutta, tutkittua tietoa. Ja opetus tuottaa ne osaavat uudet ammattilaiset, jotka pitävät tulevaisuuden pyörät pyörimässä.

 

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.