Laura Räty - lääkäri, virkamies, ministeri, äiti: "Olen tehnyt koko ajan kaikkea"

Julkaistu Nuori Lääkäri -lehdessä: 05/2014
Kirjoittaja: Heikki Kuutti Uusitalo, kuvat Heli Hirvelä

Laura Räty - lääkäri, virkamies, ministeri, äiti: "Olen tehnyt koko ajan kaikkea"

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty on keitetty monissa liemissä. Kahden lääkärin lapsesta tuli itsekin lääkäri. Kunnallispoliitikosta tuli melkein kansanedustaja, mutta tulikin virkamies. Yllättäen virkamiehestä ja kahden lapsen äidistä tulikin sosiaali- ja terveysministeri.

Alakoulusta kaikki alkoi, muistelee sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty.

– Muistan ihan tarkasti, mistä aloitin vaikuttamisen. Se oli neljännellä luokalla, kun menin uuteen kouluun. Sen rehtori oli tosi innostunut innostunut oppilaskuntatoiminnasta. Menin siihen mukaan, ja sen jälkeen olen tehnyt koko ajan kaikkea.

Sanat “koko ajan kaikkea” tulevat 37-vuotiaan lääketieteen lisensiaatin suusta muun puheen lomassa. Mutta saattaa olla, että tuo ilmaisu kuvaa pähkinänkuoressa helsinkiläisen vaikuttajan elämää viimeisen 20 vuoden ajalta. 18-vuotiaana hyvinkääläinen kahden lääkärin tytär muutti Helsinkiin. Syynä oli opiskelu Ressun lukiossa. Opiskelun ohessa oppilaskuntatoiminta ja Suomen Lukiolaisten Liiton vastuutehtävät täyttivät nuoren Lauran kalenterin.

– Minulla oli niihin aikoihin identiteettikriisi, ja mietin tosi paljon, mitä työtä haluan tehdä. Olin aina ajatellut, haluavani lääkäriksi, mutta sitten tulikin semmoinen ajatus, että tahdonkin tehdä politiikkaa työkseni ja pitäisikin itse asiassa opiskella jotain muuta.

Mitä se muu sitten voisi olla? Räty aloitteli muun muassa yhteiskuntatieteellisiä opintoja, joiden hän ajatteli avaavan politiikan tai virkamiesuran ovet, mutta opinnot eivät tuntuneet oikeilta. Itsensä etsimiseen meni tovi.

– Lopulta tajusin, että juuri lääkärin työssä yhdistyvät ne asiat, joita pidän tärkeinä. Paitsi että se on minusta alana tosi kiinnostava, se on todellakin työtä jolla on tarkoitus. Ja se on ollut minulle aina hirveän tärkeä asia! Tämän tajuaminen oli minulle suuri helpotus. Hain ja pääsin lääkikseen 23-vuotiaana. Nyt olen vakuuttunut, että lääkäri on maailman paras ammatti.

 “Ei ihan helppo koulu”

– Vaikeinta lääkiksessä oli sisäänpääsy. Sen jälkeen haastavinta oli ajankäyttö, sillä olin jo opiskelun aikana mukana kunnallispolitiikassa ja loppupuolella vaativissakin tehtävissä. Kun opiskellaan potilaiden sänkyjen vierellä, pitää olla paikalla. Siitä syntyi aikamoisia ajankäytön haasteita. Ei se ihan helppo koulu ollut.

Rätyä mietityttää lääkärin työssä eniten se, miten yhdistää akateeminen lääketieteellinen tieto ja ihmissuhdetaidot, joita tarvitaan vaikeassa elämäntilanteessa olevan potilaan kohtaamiseen. Hän toivoo vanhempien kollegoiden näyttävän nuoremmille esimerkkiä.

– Nuoret lääkärit aloittavat tyypillisesti terveyskeskustyössä, ja ihmisten kohtaaminen on siellä tosi keskeistä. Mutta tästä ei silloin koulussa paljon puhuttu, kun mentiin vain Meilahden potilastorniin sänkyjen viereen pällistelemään.

– Viestinä kaikille, jotka ovat nuorten lääkärien koulutuksen kanssa tekemisissä: tästä asiasta pitää puhua. On ollut tilanteita, joissa olen itse epäonnistunut potilaan luottamuksen kanssa, ja niitä tapauksia jää miettimään jälkikäteen.

“Ala opetti, kun sai tehdä”

Kesällä 2004 lääketieteen kandidaatti Laura Räty aloitti työt Kymenlaakson keskussairaalassa Kotkassa. 

– Siellä oli aivan mahtava työporukka, mielettömän hyvä esimies ja työkaverit! Sain tehdä töitä hematologian parissa, ja se ala meinasi imeä mukaansa. Uskon tällaiseen ajopuuteoriaan, että kun pääsee hyvässä porukassa oppimaan ja tekemään asioita, ne vievät mennessään.

Kun erikoistumisalan valinta tuli ajankohtaiseksi, se kuitenkin osui anestesiologiaan – ja siihenkin mutkan kautta.

– Anestesiologian harjoittelu Töölön sairaalassa oli valtava pettymys. En osannut mitään, en oppinut mitään, olin surkein kaikista. Kun tulin ulos sieltä, sanoin opiskelukaverille, että en enää ikinä tee tätä. En varmaan oppinut edes laittamaan tippaa koko aikana!

– Siitä jäi kumminkin semmoinen olo, että täytyyhän tämäkin ihmisen oppia, eihän tämä voi mitään salatiedettä olla. Ja sitten myöhemmin ajauduin kesätöihin anestesialle. Taas tuli tämä imu: ala opetti, kun sai tehdä. Huomasin selviytyväni – ja oppivani!

Räty huomasi nopeatempoisen alan käyvän hyvin yksin oman luonteensa kanssa.

– Olen tosi hyvä kestämään stressiä, ja minulle sopii sellainen työ, jossa välillä ei tapahdu mitään ja välillä tapahtuu ihan hirveästi.

Virkamieheksi ja ministeriksi

Myös tuoreen lääketieteen lisensiaatti Laura Rädyn elämässä tapahtui ihan hirveästi. Valmistuttuaan tammikuussa 2006 Räty työskenteli anestesiologiaan ja tehohoitoon erikoistuvana lääkärinä Hyvinkään sairaalassa sekä piti yleislääkärin vastaanottoa Helsingissä.

Seuraavina vuosina hän sai ensimmäisen lapsensa ja pääsi toistamiseen läpi Helsingin kunnallisvaaleissa lisäten äänimääräänsä tuhannella. Räty valittiin valtuustoryhmänsä puheenjohtajaksi, Helsingin kaupunginhallitukseen ja kokoomuksen puoluevaltuuston johtoon.

Räty ja hänen puolisonsa saivat toisen lapsensa vuonna 2010. Tahti ei hidastunut, sillä maaliskuun 2011 eduskuntavaaleissa Laura Räty kampanjoi iskulauseenaan “lääkäri, helsinkiläinen, äiti” saaden liki viisi tuhatta ääntä. Arkadianmäen portit jäivät kuitenkin kiinni, kun tarkistuslaskennassa viimeisen paikan saikin Lasse Männistö vain 27 äänen erolla.

Kolme kuukautta vaalien jälkeen Räty nimitettiin Helsingin sosiaali- ja terveystoimesta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi. Potilaiden hoitaminen jäi nyt alaisten tehtäväksi, kun lääkäristä tuli johtava virkamies 33-vuotiaana. Samalla erikoistumisopinnot jäivät kesken.

– Olen varmaan aina puolivalmis erikoislääkäri. Olen ihminen, joka ei halua jättää asioita kesken vaan aina tehdä loppuun mitä olen aloittanut, joten tämä kyllä harmittaa! Ehkä jonain päivänä teen erikoistumisen loppuun, en tiedä.

Apulaiskaupunginjohtajan virassa Räty ehti olla kolme vuotta, kun juhannuksena 2014 tuore pääministeri Alexander Stubb kutsui hänet hallituksensa sosiaali- ja terveysministeriksi. Virkamiehestä tuli nyt ammattipoliitikko.

Vaikka lääkärin työt olivat nyt Rädyn uralla jääneet taakse, kaksi asiaa pysyi ennallaan: edelleenkin työ oli tekijälleen mielekästä ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa, ja edelleenkin aihepiirinä oli terveysala. Uusi sosiaali- ja terveysministeri joutui suoraa päätä jo hyvän aikaa käynnissä olleen sosiaali- ja terveydenhuollon lakiuudistuksen puikkoihin.

Sote-uudistus tuo muutoksia

Vaikka sosiaali- ja terveyslainsäädännön uudistuksesta on uutisoitu harva se päivä, sen käytännön vaikutukset ovat vielä useimmille hämärän peitossa. Miten lääkärin työ muuttuu, kun sosiaali- ja terveydenhuollon vastuu siirretään kunnilta sote-alueille?

– Jos Suomessa alettaisiin lainsäädännöllä muuttamaan ammattilaisen työn sisältöä, olisin aika huolissani! Pikemminkin sanoisin näin, että uudistus antaa hallinnolliset raamit, joihin meidän ammattilaisten tulee kyetä mukauttamaan oma työmme muuttuneista tarpeista lähtien.

Yksi varma muutos on kuitenkin tulossa.

– Todella monen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen työnantaja muuttuu. Kaikki tietävät, että työnantajan vaihtuessa jotain muutoksia aina tulee. Mutta toivon kyllä, että me ammattilaiset uudistamme myös näitä työmme sisältöjä, sillä uudistuksen tarkoituksena on vahvistaa perusterveydenhuollon palveluja.

– Viime vuosina on käynyt niin, että erikoissairaanhoidon palvelut ovat laajentuneet ja siihen käytettävä rahamäärä ja henkilöstö ovat kasvaneet. Perustasolla tätä ei ole tapahtunut, pikemminkin päinvastoin.

Miksi perus- ja erikoissairaanhoidon suhdetta pitäisi muuttaa?

– On tietysti ihan selvä, että jos sairastuu vaikka leukemiaan, tarvitsee erikoissairaanhoitoa – piste. Mutta monia asioita olisi edullisempaa, helpompaa ja kevyempää hoitaa aikaisessa vaiheessa. Jos otetaan esimerkiksi kansansairauksista diabetes, niin mieluummin hoidetaan sitä hyvissä ajoin perusterveydenhuollossa – ennemmin kuin hoidetaan erikoissairaanhoidossa sen komplikaatioita, kuten munuais- tai silmävaurioita.

“Ei mikään helppo hiihto”

Suomen Lääkäriliitto on suhtautunut sote-uudistukseen pitkin hampain. Liitto arvelee, että sote-alueet jäävät liian heikoiksi, ja että syntyy alueellisia terveyspalvelumonopoleja. Laura Räty on tietoinen kritiikistä.

– Tämän uudistuksen tekeminen ei ollut mikään helppo hiihto. Sen ovat varmaan kaikki huomanneet. Ensinnäkin tämä on Suomen suurin hallintouudistus. Tässä lähtee kunnilta pois puolet niiden tehtävistä. Koska meidän perustuslakimme on kirjoitettu siitä näkökulmasta, että kunta on hallinnon perusyksikkö, uudistusta on täytynyt sovitella siihen.

– Toinen asia on se, että tämä uudistus on valmistelu parlamentaarisesti. Se tarkoittaa, että ihan kaikki puolueet oikealta vasemmalle ovat olleet sitä tekemässä.

Parlamentaarisessa valmistelussa uudistus on joutunut poliittisten intohimojen tantereelle, sosiaali- ja terveysministeri arvioi. Rädyn mukaan hankaluudet ovat ymmärrettäviä.

– Tässä on kysymys meidän hyvinvointiyhteiskuntamme keskeisimmistä palveluista. Jos sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa ei ole ideologisia eroja, missä sitten on? En keksi mitään poliittista näkökohtaa, joka ei jollain tavalla olisi pelissä tässä uudistuksessa.

Onko nyt käsillä oleva uudistusmalli siis kompromissi?

– Kyllähän tämä uudistus on sen näköinen, että ei se kenenkään omasta kynästä ole. Pitäisin kuitenkin aika merkittävänä, että näinkin suuresta asiasta on päästy yhteisymmärrykseen näin lyhyessä ajassa. Mutta onhan se kompromissi, kyllä – toki ihan hyvä kompromissi.

“Tasa-arvo ei toteudu”

Kun puheeksi tulee terveydenhoitojärjestelmän kokonaisuus hallintouudistuksen jälkeen, ministeri latelee tiukkaa tekstiä.

– Tällä hetkellä on ihan selvä, että tasa-arvo ei toteudu suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä.

– Valitettavasti meidän järjestelmämme on perustasolla aika jakautunut. On työterveyshuollon palvelut, jotka yleisesti ottaen toimivat hyvin – niille, jotka ovat niiden piirissä. On julkisen terveydenhuollon palvelut, ja ne taas jossain päin Suomea toimivat tosi hyvin ja toisaalla taas eivät. Sitten on tämä yksityinen mutta subventoitu järjestelmä, jossa käyttäjä maksaa suurimman osan palveluistaan itse tai vakuutuksen kautta.

Rädyn mukaan jakautuneen järjestelmän haittapuolia ovat muun muassa lääkäreiden huonompi sitoutuminen työnantajaan, potilaiden ohjauksen ongelmat ja ennen kaikkea tasa-arvon puute. Mutta myös hyviä puolia on.

– Lääketieteen näkökulmasta järjestelmämme ei ole jakautunut, vaikka potilaille onkin monta eri putkea. Monet lääkärit ovat nimittäin töissä samaan aikaan molemmilla sektoreilla, ja se ylläpitää järjestelmän tasalaatuisuutta. Julkisen ja yksityisen puolen lääkärit tietävät ihan yhtä paljon ja tekevät ihan yhtä hyvää työtä.

Lääkäreiden sivutoimien tai työnantajien rajoittaminen voisi johtaa sektorien eriytymiseen ja vaarantaa siten tasalaatuisuuden. Laura Rädyn mukaan tasa-arvon puute näkyy valinnanvapauden puutteena.

– Tasa-arvo on ongelma. Meillähän on Suomessa tällä hetkellä valinnanvapaus – niille, joilla on varaa. Eli ne, joilla on rahaa, voivat käyttää ihan mitä vain palveluja haluavat. Kun taas niille, joilla ei ole rahaa, ei ole vaihtoehtoja.

– Kokoomuksen ajama malli valinnanvapaudesta, jota vasemmisto on voimakkaasti ampunut alas, tarkoittaa sitä että kaikilla suomalaisilla tuloihin katsomatta olisi vapaus valita.

Seuraavaksi uudistetaan terveydenhuollon rahoitus

Räty peräänkuuluttaa uudistusta terveydenhuollon rahoitukseen. Se voisi toteutua ensi vuonna vaalien jälkeen, kun asiaa pohtiva työryhmä jättää raporttinsa.

– Kun Säätytalolla istutaan hallitusneuvotteluissa, täytyy valita eri rahoitusmallien välillä. Ne ovat tosi isoja päätöksiä.

Työterveyshuollon, julkisten terveyspalvelujen ja YTHS:n rahoitus, Kela-korvaukset ja koko järjestelmän ohjaus ovat joitakin ensi keväänä ratkaistavia kysymyksiä. Laura Rädyn oma näkemys asiasta on selvä.

– Kannatan mallia, jossa raha seuraa potilasta. Tällöin ihminen itse valitsee omat palvelunsa – eikä niin, että byrokratia tai hallintohenkilöstö valitsee, kuka kenenkäkin palvelut tuottaa. Se edellyttää merkittävää muutosta meidän rahoitusjärjestelmäämme,

– Jos joku sitten haluaa valita julkisesti tuotetut palvelut, se on aivan mahtava asia. Olen johtanut julkisia palveluja kolme vuotta Helsingissä, ja ne ovat erittäin hyvälaatuisia, ja toivoisin että niitä valittaisiin jatkossakin. Mutta minusta olisi kummallista, että yksityiset palvelut eivät voisi kilpailla niiden kanssa. Pidän kilpailua lähtökohtaisesti hyvänä asiana, sekä kilpailua välillä julkinen–julkinen että välillä julkinen–yksityinen.

“Riittävän hyvä riittää”

Miten työn ja perhe-elämän yhdistäminen on onnistunut lääkärin, virkamiehen ja poliitikon uralla? Kun Laura Räty valittiin Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi kesällä 2011, hänen nuorin lapsensa oli yksivuotias.

– On rehellisesti sanottava, että silloin oli tosi raskasta. Nythän 4- ja 6-vuotiaat lapseni ovat jo sen verran isoja, että ei tämä työn ja perhe-elämän yhdistäminen ole enää ihan mahdotonta. Silti huono omatunto on joka päivä vieraanamme!

Yli-ihmisyyteen ei tarvitse pyrkiä, ja turhasta täydellisyyden tavoittelusta pitäisi päästä irti, Räty arvelee.

– Riittävän hyvä riittää. Se on periaate, jota noudatan elämässäni. Jos ajatellaan meidän ikäpolvemme ihmisiä, joilla on vaativia töitä ja perheitä ja kaikkea, tästä nykyajan elämästä on tullut ihan valtavaa suorittamista. Siis sellaista, että vanhemmuus pitää hoitaa ja työt tehdä ja pitää hankkia miljoona eri tutkintoa ja päästä sinne, tänne ja tuonne.

– Riittävän hyvä riittää myös vanhemmuudessa. En halua antaa kuvaa mistään pullantuoksuisesta ja pyykkejä silittävästä kotiäidistä. Lapset ovat tottuneet siihen, että äiti on aika paljon poissa kotoa.

Isovanhemmat ovat Rädyn perheelle korvaamaton apu. Myös siivoojan palveluita ja ruokakaupan nettitoimituksia hyödynnetään arjen hallitsemiseksi. Silti riittämättömyyden tunteesta on vaikea päästä irti.

– Aika usein lohdutan lääkärikollegoita, jotka pähkäilevät näiden samojen työn ja perhe-elämän kysymysten kanssa, kertomalla oman kokemukseni: Olen kahden lääkärin lapsi, kahden uravanhemman lapsi, ja olen elänyt tosi hyvän ja onnellisen lapsuuden. Joten mekin pystymme antamaan sen meidän lapsillemme. Ei tarvita mitään erikoisuuksia, ei mitään isompia laatuaikoja. Vaan hyvää arkea, perusarkea. Siitä on kysymys.

 

Teksti: Heikki Kuutti Uusitalo
Kuvat: Heli Hirvelä

--------------------------

Tätä artikkelia varten on haastateltu myös politiikkajohtaja Heikki Pärnästä Suomen Lääkäriliitosta.

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.