Kuten kaikki tutkimus, tämäkin alkoi hakukoneen ja hakusanojen valinnalla tohtoriohjelmien nettisivuja metsästäen. Helposti ja kompaktisti informaatiota löytyi Helsingin ja Turun yliopistojen tohtoriohjelmista ja pienten mutkien kautta myös Tampereen ja Kuopion ohjelmista. Oulun yliopiston tohtoriohjelmien vuonna 2017 uudistuneiden nettisivujen löytäminen vaati jo sinnikkyyttä etsijältään. Lieneekö taustalla puutteelliset tiedonlouhintataidot vaiko valiokuntalaisten sidonnaisuudet Helsingin ja Turun tohtoriohjelmiin? Nettisivukatsauksen perusteella löysimme taulukossa yliopistoittain luokitellut tohtoriohjelmat, joiden koordinaattoreille lähetimme kyselyn loppuvuodesta 2017. Saamamme vastaukset on soveltuvin osin koottu oheiseen taulukkoon ja/tai raportoitu alla.
Monet tohtoriohjelmista ovat melko nuoria useiden yliopistojen muokattua tohtorikoulurakenteitaan hiljattain. Helsingissä rakenteita uudistettiin 2014, mutta löytyypä ohjelmien joukosta vielä samaa nimeä jo MM-vuodesta 1995 kantanut Brain and Mind -ohjelma. Tampereella ja Oulussa on tehty viime vuonna uudistukset, joiden lopputuloksena laajemmat katto-ohjelmat sisältävät medisiinan lisäksi bio- ja terveystieteitä. Helsingissä, Turussa ja Kuopiossa sen sijaan noudatellaan jakoa, jossa molekyyleihin, lääkeaineisiin ja potilaihin pohjautuvat tutkimukset on keskitetty omiin kouluihinsa. Yhteinen nimittäjä näille yliopistoille ovat farmasian koulutusohjelmat, joista suurin osa Drug Research -ohjelmien tohtoriopiskelijoista lienee kotoisin.
Lääketieteen tohtorin (LT) tutkinnon lisäksi muut yleisimmin suoritettavat tutkinnot ovat Filosofian ja Terveystieteiden tohtorin tutkinto, sekä muutamissa ohjelmissa Psykologian, Farmasian ja Hammaslääketieteen tohtorien tutkinnot.
LT-opiskelijan kliiniset piirteet
Selvästi suurin kaikista ohjelmista on Helsingin Kliininen tohtoriohjelma 507 opiskelijallaan. Toisella sijalla on Turun Kliininen Tohtoriohjelma (324) ja kolmanneksi yltää Tampereen tohtorikoulujen fuusio (296). Vain melko pieni osa molekyylilääketieteen (esimerkiksi Turussa 15%) tai lääketutkimuksen (0-19%) tohtoriohjelmien opiskelijoista on LT-tutkinnon suorittajia. Näiden lukujen pohjalta vaikuttaa siltä, että valtaosa LT-tutkinnoista suoritetaan kliinisissä tohtoriohjelmissa ja vain murto-osa muissa ohjelmissa.
Tutkintoa suorittavien keski-ikä vaihteli välillä 33-41. Nuorimmat tutkijat löytyivät Turun Molekyylilääketieteen ohjelmasta ja vanhimmat Helsingin Väestön Terveyden ohjelmasta. Sukupuolijakauma oli tohtoriohjelmissa varsin vaihteleva siten, että Turun Molekyylilääketieteen ohjelman LT-opiskelijoista 74% oli miehiä, kun taas Helsingin Kliinisen tohtoriohjelman opiskelijoista ainoastaan 34% oli miehiä. Ylipäätään valtaosa LT-tutkinnon suorittajista on naisia – myös suhteutettuna naisten 60% osuuteen lääkärityövoimasta (SLL, 2016).
Vain harvoilta ohjelmilta saimme tiedon, ovatko LT-opiskelijat jo lisensiaatteja. Lähestulkoon kaikkien LT-opiskelijoiden ilmoitettiin olevan lisensiaatteja Tampereella (287/296), Turun Molekyylilääketieteen (13/15) ja Lääketutkimuksen (7/9) ohjelmissa, sekä Helsingin Lääketutkimuksen (6/6) ja Brain & Mind -ohjelmissa (10/10). Vain muutamilta ohjelmilta saimme tietoa tutkinnon keskimääräisistä suoritusajoista, jotka vaihtelivat Tampereen kolmesta vuodesta Turun Molekyylilääketieteen kahdeksaan vuoteen. Tähän voinee vaikuttaa tohtorin opinto-oikeuden hakuajankohta (ennen väitöskirjatyön aloittamista vai vasta lähellä valmistumista) ja toisaalta tutkimuksen teko mahdollisten perusopintojen tai töiden ohella. Täysipäiväinen LT-tutkinnon suorittaja on koko massaa todellinen harvinaisuus. Heitä kyselymme paikallisti 18 Helsingistä ja yhden muista yliopistoista – Helsingin Väestön Terveyden tohtoriohjelmasta peräti 11.
Useimmissa tohtoriohjelmissa raportoitiin aloittavia opiskelijoita olevan enemmän, kuin valmistuvia tohtoreita. Poikkeuksena tästä Helsingin yliopiston DocPop-ohjelma (vuosittain 20 aloittavaa ja 30 valmistuvaa), Turun Drug Research –ohjelma (6 – 7) ja Oulun yliopiston ohjelma (96 – 91). Tohtoriohjelmat kuitenkin raportoivat näitä lukemia erilaisilta aikaväleiltä, joten tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina, muttei täysin vertailukelpoisina.
Tukea ja työkaluja
Kaikilla listatuilla tohtoriohjelmilla on palkattua henkilökuntaa käsittäen tavallisimmin 1-2 täysipäiväistä koordinaattoria, jotka kuitenkin saattavat hoitaa useamman tohtoriohjelman asioita. Pakollinen lähestulkoon kaikille LT-opiskelijoille oli seurantaryhmä (1-3 jäsentä), joka ainoastaan Brain&Mind -ohjelmassa on alusta alkaen korvattu tutkimussuunnitelman puolustuksella ja tohtoriohjelman alkukuulustelulla. Kaikissa tiedekunnissa LT-opiskelijat raportoivat vuosittain edistymisestään joko tohtoriohjelmalle tai suoraan tutkijakoululle.
Palkallisia tohtorikoulutettavan paikkoja on haettavana kaikissa tohtoriohjelmissa, joskin vaihdellen hieman vuosittain. Oulussa ilmoitettiin olevan 40-50 nelivuotista, Turussa 49 ja Helsingissä 65 palkallista paikkaa. Kuopiossa rahoitusta on tarjolla noin seitsemän henkilötyövuoden verran ja Tampereella rahoitetaan lähinnä lyhyempiä työjaksoja. Joka tapauksessa palkallisia paikkoja on siis murto-osalle LT-opiskelijoista.
Käytännön tueksi kaikki tohtoriohjelmat järjestävät kursseja, joita on tavallisimmin tarjolla statistiikasta (75% tohtoriohjelmista), akateemisesta kirjoittamisesta sekä laboratoriomenetelmistä (66.7%). Sen sijaan esitelmän pitämisestä ja apurahahakemusten tekemisestä kursseja järjestää ainoastaan kolmannes vastanneista tohtoriohjelmista: Turussa ja Helsingissä molemmista ja Kuopiossa esitelmän pitämisestä. Tutkimusaiheiden esittelemiseksi tapahtumia järjestetään kaikilla kampuksilla.
Lisäksi valtaosa tohtoriohjelmista järjestää tapahtumia tohtoriopiskelijoiden tutustuttamiseksi toisiinsa (66,7%) ja muiden tutkijoiden tapaamiseksi (50%). Uraohjausta ilmoittaa tarjoavansa puolet vastanneista tohtoriohjelmista sijoittuen Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin.
Yleisimmin tohtoriohjelmille raportoituja ongelmia tutkimustyössä ovat kliinisen työn ja tutkimuksen yhteensovittaminen, kursseille osallistumisen vaikeus, puutteet ohjauksessa sekä vaikeudet rahoituksen saamisessa. Ongelmat ohjaajan kanssa ja tuen puute johtavat herkästi väitöskirjatyön edistymisen hidastumiseen. Verkkokursseja toivotaan jatkuvasti lisää opintojen suorittamista helpottamaan.
Kokosimme tutkijakoulutuksen keskeisimmät tiedot oheiseen taulukkoon
Viitteet
Linkkien takaa löydät tietoa eri yliopistojen tutkijakoulutuksista:
Suomen Lääkäriliitto: Lääkärit Suomessa Tilastotietoja lääkäreistä ja terveydenhuollosta 2016.
Kiitokset
Ulla Tuomainen (DocPop), Katri Wegelius(Brain&Mind), Ilkka Reenilä(DPDR) ja Anita Tienhaara (KLTO), Helsingin yliopisto
Kristiina Nuutila (TKT) ja Eeva Valve (TuDMM, DRPR), Turun yliopisto
Henna Mattila, Tampereen yliopisto
Saara Happo (Doctoral Programme of Clinical Research), Kuopio University Hospital
Paavo Honkakoski (Doctoral Programme in Drug Research), Itä-Suomen yliopisto
Ritva Saastamoinen (HBS-DP), Oulun yliopisto
