Lääketiede on kohtaamislaji

Julkaistu Nuori Lääkäri -lehdessä: 05/2018
Kirjoittaja: Eino Solje

Lääketiede on kohtaamislaji

Elokuussa uutiset kertoivat, että HUS:n uudeksi toimitusjohtajaksi on valittu Terveystalon johtava ylilääkäri, NLY-taustainen sisätautien dosentti Juha Tuominen. Nuori Lääkäri –lehti kävi haastattelemassa tulevaa toimitusjohtajaa. Haastattelutilanne on tavallista jännittävämpi ja vaatimukset jutulle kovat, sillä Tuominen työskenteli aikanaan vuosia Nuori Lääkäri –lehden toimituskunnassa. Erityisvastuunaan Tuominen kokosi lehden suosituinta osiota – vitsipalstaa.

Helsinkiläisestä Juha Tuomisesta piti tulla diplomi-insinööri. Teknillisen fysiikan opintoja ehti kulua kuitenkin vain pari vuotta, kun ura lääketieteen parissa alkoi kiehtoa. ”Varsinainen kutsumus lääkärin työhön minulle tuli kuitenkin vasta opintojen edetessä.”  Lääketieteellisessä tiedekunnassa aloitettuaan hän päätti paneutua vain opintoihinsa, mutta verenperintönä tullut kiinnostus yhdistystoimintaa kohtaan ilmeni oitis ensimmäisen lukuvuoden jälkeen. ”Heti toisena vuonna järjestötehtävät alkoivat kiinnostaa. Lähdin mukaan kandiseuran toimintaan ja sittemmin päädyin kandiseuran puheenjohtajaksi. Myöhemmin toimin myös kandidaattikustannuksessa ja ylioppilaskunnassa.”

Opinnäytetyönään Tuominen selvitti etyylialkoholin vaikutuksia sukuhormonien pitoisuuksiin: ”Sain juottaa alkoholia kurssitovereilleni ja katsoa miten sukuhormoneille käy. Tuossa vaiheessa minusta tuntui kuitenkin siltä, ettei tiede ole oikein minua varten.”

Tuominen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 90-luvun laman aikaan, suurimman lääkärityöttömyyden vallitessa. Samaan aikaan Tuomisen äiti sairastui vakavasti, eikä Tuominen voinut siten kuvitella erikoistumista pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kun häntä houkuteltiin HYKSin sisätautien kakkosklinikasta tekemään tutkimusta diabeteksesta, oli väitöskirjaprojektin aloittaminen looginen valinta. Tuosta ajanjaksosta Tuomiseen tarttui into lääketieteellistä tutkimusta kohtaan.

Nuorten lääkärien yhdistys on antanut hyvät eväät työuralle

Nuoren lääkärin ura oli kiireistä ja Nuorten Lääkärien yhdistys imi Tuomisen mukaansa toimintaansa. Valtuuskunnan varapuheenjohtajana Tuominen toimi 90-luvun lopulla ja hän oli mukana myös lehden toimitusneuvostossa, jossa työskentelivät tuohon aikaan myös lääkäriliiton nykyinen toiminnanjohtaja Kati Myllymäki ja varatoiminnanjohtaja Hannu Halila. Tuominen muistelee lämmöllä näitä vuosia: ”NLY:ssä opin kokoustamisen kulttuurin ja toisaalta byrokratian rattaat tulivat tutuksi niin hyvässä kuin pahassa. Opin ymmärtämään päätöksentekojärjestelmän toimintaa.”

Edunvalvonnan perusteet ja neuvottelutaito tulivat myös tutuiksi NLY-vuosien aikana. ”Lääkärityöttömyyden aikaan ministeriöstä pyydettiin NLY:n arviota soveltuvasta sisäänottomäärästä lääketieteellisiin tiedekuntiin. Lähetystömme ministeriössä ilmoitti, että sopiva määrä olisi 0 uutta opiskelijaa. Ministeriössä ehdotustamme pidettiin aivan järjettömänä. Sisäänottoa supistettaessa ministeri kuitenkin sai sisäänottomäärien leikkauksen kuulostamaan vähäiseltä, koska myös koulutusmäärien ’täysimääräistä supistamista nollaan’ oli ehdotettu. Tuolloin sain hyvän opetuksen sitä, että edunvalvontatyössä ei aina kannata mennä kompromissi edellä, vaan kompromisseihin tulee päätyä vasta neuvottelujen jälkeen.”

Yhdeksi tärkeäksi tehtäväksi NLY:ssä Tuominen nostaa pilke silmäkulmassaan Nuori Lääkäri –lehden luetuimman osion, vitsipalstan kokoamisen, jota Tuominen laati tavallisesti yöaikaan päivystäessään.

Perheen ja työn yhdistäminen ei ole muuttunut helpommaksi

90-luvun lopulla Tuomisella oli kiireisen työn ja järjestötehtävien ohella huollettavinaan pienet lapset. Lapset olivat mukana niin Nuori Lääkäri –päivillä, kuin kokouksissa lääkäritalolla. Yksi lapsista on jälkeenpäin muistellut lääkäritalon reissuja kivoiksi, koska siellä sai ”limpsaa ja karkkia”.  Tuomisen mukaan suhtautuminen lapsiin oli tuolloin myönteistä: ”lapsia sai raahata mukanaan. Toisaalta ajattelen, että nykyään perheen ja työn yhdistäminen ei ole muuttunut ainakaan helpommaksi.”

Yhdeksi syyksi hän nostaa digitalisaation ja sosiaalisen median. ”Tilanne on karannut käsistä meillä kaikilla sähköisen maailman myötä. Myös vapaa-ajalla sosiaalinen media ja työsähköpostit ovat täyttä työtä jo joillekin henkilöille. Haluaisin kannustaa aivotutkimusta ja käyttäytymistutkimusta löytämään tapoja, jolla ihmiset pääsisivät tasapainoon digitaalisen median käytön kanssa. Kuitenkin tulee muistaa, että digitalisaatiokulttuuri on tullut jäädäkseen.”

Omaa sosiaalisen median käyttöään Tuominen kuvaa pragmaattiseksi: ”En ole kyennyt erottamaan sosiaalista mediaa saati työkommunikaatiota vapaa-ajastani. Olen jo koukussa, jota voi sanoa huonoksi asiaksi. Asiaa ei kuitenkaan tule ottaa liian vakavasti. Kuitenkin, jos haluan oikeasti rentoutua, pitää pystyä olemaan tavoittamattomissa. Joskus tässä havahtuu erilaisten kulttuurien törmäykseen, kun ihmisillä on kovin eroavia näkemyksiä siitä, milloin ihmisten tulee olla viestimien saavutettavissa.”

Erikoistuvan lääkärin palkka on matala työn vaativuuteen nähden

Erikoistumisalakseen Tuominen valitsi sisätaudit, erityisesti tutkimusaiheensa huomioiden. Hän koki, että erikoislääkäriksi opiskelun olisi pitänyt olla tuolloin strukturoidumpaa: ”moni asia olisi pitänyt käydä läpi opettaen.” Myös nykyisen erikoislääkärikoulutuksen Tuominen toivoisi olevan ohjatumpaa.

Erikoistuvan palkkaa Tuominen pitää matalana työhön nähden. ”Isossa mittakaavassa tulisi erikoistuvan palkkaukseen sisältyä kannustavia elementtejä. Toisaalta palkanlisä ei saa olla pelkkä kiitos vaan sen tulee perustua lisäarvoon.”

Tuominen toimi aikanaan myös lääkärilehden toimituskunnassa. ”Näiden vuosien aikana erityisesti mainosten sijoittelun eettisyyden arviointi muuttui huomattavasti. Ymmärsin, ettei eettisissä kysymyksissä ole olemassa absoluuttisia totuuksia.”

Tuominen valmistui vuonna 1999 sisätautien erikoislääkäriksi. Samoihin aikoihin hänelle myönnettiin myös dosentuuri.  2000-luvulle tultaessa yhtenä uravaihtoehtoina oli sisätautien suppean erikoisalan suorittaminen, mutta Tuominen päätyi kliinisestä potilastyöstä lääketeollisuuteen. ”Organon –lääkeyhtiön lääketieteellisenä johtajana työ oli mielenkiintoista ja opettavaa. Suuntaviivat työlle tulivat maailmalta, mutta kotimaassa piti huolehtia lääkerekisteröintien prosessit ja yrityksen lääketieteellisen osaamisen tason valvonta, kuten esimerkiksi lääke-edustajien koulutus. Työssä oli paljon kommunikaatiota muiden lääkäreiden kanssa. Minulla oli myös veto-oikeus lääkeyhtiön markkinoinnissa virheiden ehkäisemiseksi.”

Erikoissairaanhoidon tulee ottaa suurempi vastuu kansansairauksien hoidossa

Lääketeollisuudesta Tuominen palasi HUS medisiinisen tulosyksikön varajohtajaksi, hallintoylilääkäriksi, medisiinisen tulosyksikön johtajaksi ja viimeisin pesti oli HUS:n johtajaylilääkärinä toimiminen. Vuonna 2010 Tuominen siirtyi Terveystalon lääketieteelliseksi johtajaksi. Kysyttäessä miksi Tuominen haki HUS:n toimitusjohtajan virkaa, kuvaa hän syyksi mielekkään ”duunin”. ”HUS:n toimitusjohtajana saan vaikuttaa yhteiskunnallisesti tärkeissä asioissa, koko suomalaisen terveydenhuollon kentän näkökulmasta. Luotan siihen, että pystyn tekemään hyvää toimitusjohtajana. Erityisesti kansansairauksien hoidon tulisi olla kokonaisvaltaisempaa. Tällä hetkellä tilanne ei ole niin hyvä, kuin sen pitäisi olla. Erikoissairaanhoidon ainakin nykyjärjestelmärakenteessa tulisi jatkossa ottaa suurempi, fasilitaattorin rooli kansansairauksien hoidon ja ehkäisyn järjestämisessä.”

 

Yliopistojen ja sairaaloiden tulee rakentaa kumppanuusvirkoja, joissa voi yhdistää kliinisen työn ja tutkimuksen

Tulevaisuuden erikoislääkärikoulutusta visioidessaan Tuominen näkee tärkeänä yksityisen palvelusektorin. ”Mikäli sote tuo julkista roolia yksityiselle palveluntuottajalle, tulee yksityissektorin tuottaman koulutuksen olla velvoittavaa ja tämä tulee huomioida lainsäädännössä. Yksityisen sektorin tulisi tehdä jatkossa myös enemmän tieteellistä tutkimusta. Tällä hetkellä rajoitteena on erityisesti byrokraattisia tekijöitä ja toisaalta yksityissektorille ei ole tarjolla soveltuvia tutkimuksen rahoitusinstrumentteja.”

Tuominen näkee lääkäreiden tutkijakoulutuksen tärkeänä osana erikoislääkärikoulutusta ja toisaalta tutkimus takaa hänen mukaansa korkean hoidon laadun. ”Naapurimaissa on esimerkkejä siitä, kuinka tutkimustyöstä on laistettu ja sen seurauksena lääketieteellisen asiantuntemuksen taso on heikentynyt”. Yhdeksi keinoksi yhdistää tutkimusta ja erikoislääkärikoulutusta Tuominen näkee sairaaloiden ja yliopistojen yhdistelmävirat: ”Järjestelmän tulisi kannustaa yliopistoiden ja yliopistosairaaloiden väliseen kumppanuuteen.”

Tulevaisuudessa on kuitenkin tilaa myös lääkäreille, jotka eivät tee tutkimusta. Tuomisen mukaan kuitenkin myös heidän tekemänsä kliininen työ kirjauksineen tulisi saattaa tutkijoiden käytettäväksi. Lääketieteellisen tutkimustyön hän näkee erityisesti kilpailuvalttina keskussairaaloille: ”Tutkimus tuo henkistä suolaa työntekoon ja toisaalta potilaat hyötyvät.”

Kysyttäessä opettajuudesta Tuominen nostaa esiin jokaisen kollegan velvollisuuden opettaa: ”Tämä on mestari-kisälliammatti. Suhtaudun huonosti niihin, jotka kokevat, ettei omiin työtehtäviin kuulu opettaminen. Olen sitä mieltä, että jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen tehtävä on opettaa.”

Isoimman tulee ottaa entistä suurempi rooli

SOTE:n menemistä läpi tällä vaalikaudella ei Tuominen pidä kiveen hakattuna. ”Ensi keväänä lienee valmiina jonkinlainen aihio, josta on jatkotie eteenpäin. Tulevassa SOTE:ssa on tärkeää, että terveydenhuollon järjestämisen hartiat tulevat kasvamaan.”

HUS:n roolin tulevassa SOTE-järjestelmässä Tuominen kokee keskeisenä. ”Isoimman tulee ottaa enemmän kansainvälistä roolia, mutta sen ei pidä olla pois muilta. Myös kansallisesti HUS:n pitää ottaa suurempi rooli, mutta hyvässä yhteistyössä muiden yliopistosairaaloiden kanssa. Lastensairaala on tästä hyvä esimerkki; yhteinen ponnistus koko Suomen hyväksi.”

Tuominen visioi HUS:sta niin kovan osaamisen yliopistosairaalaa, että potilaat hakeutuisivat korkean laadun vuoksi sairaalaan myös ulkomailta. ”Tästä olisi hyötyä myös suomalaisille potilaille, koska suuremmat volyymit takaava parempaa osaamista. Tämä tavoite on realistinen, muttei varmastikaan mikään kultakaivos sairaalalle.”

Hyvää johtamisjärjestelmää Tuominen pitää tärkeänä hyvin toimivassa sairaalassa. Vertailukohtana hän pitää osin puolustusvoimia. ”Johtamisessa tarvitaan substanssiosaamista ja lääkärijohtajuus on äärettömän tärkeää. Toisaalta kaikessa johtamisessa ei tarvita lääkärikoulutusta ja pitää huomioida, että lääkäritkin tarvitsevat johtamistaidon oppeja ollakseen hyviä työssään.”

Lääketiede on kohtaamislaji

Loppuun tuominen lähettää vielä terveiset nuorille lääkäreille: ”Pitäkää lippu korkealla. Tuokaa uutta kulttuuria, sillä te olette vastuussa sen muuttamisesta. Pitäkää osaaminen kunniassa ja nojatkaa työssänne tieteelliseen näyttöön. Opetelkaa asiakas/potilaskeskeinen kohtaamisen kulttuuri, sillä hyvä lääketiede edellyttää ennen kaikkea kohtaamista: lääketiede on kohtaamislaji.”

 

 

    

Juha Tuominen

  • S. 1963
  • Sisätautien erikoislääkäri
  •  Kokeellisen sisätautiopin dosentti
  • 3 aikuista lasta, kollegapuoliso
  • Entinen NLY –aktiivi, valtuuskunnan varapuheenjohtaja ja vitsipalstan toimittaja
  •  Harrastaa kesähuvilan pitoa, veneilyä ja golfia, käy kirjallisuuspiirissä ja hoitaa omaa metsäpalstaa
  •  Terveystalon johtava ylilääkäri
  •  Aloittaa HUS:n toimitusjohtajana vuonna 2019

     

    Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.