Lääkäriliiton puheenjohtaja Marjo Parkkila-Harju kannustaa hoitoammattilaisia taistelemaan huuhaata ja väärää terveystietoa vastaan: – Mielestäni lääkärien pitäisi olla aktiivisempia julkisuudessa, jotta esille saadaan tutkittua tietoa. Esimerkiksi netin rokotuskeskusteluista löytyy räikeitä epätotuuksia, vaikka rokotusten hyödyt ovat kiistattomat. Ja uskomushoitojen villi mainonta on saatava kuriin.
Marjo Parkkila-Harju toteaa, että lääkärin yhteiskunnallinen asema on muuttunut rajusti. Entisajan jumalankaltaista auktoriteettia valkotakilla ei enää ole. Potilas kohdataan keskustellen, samanarvoisena. Samalla tieteellisesti tutkittua tietoa haastetaan yhä enemmän. Lääkäri tarvitseekin entistä parempia vuorovaikutustaitoja.
– Potilaalla saattaa olla vastaanotolle tullessa jo vahva ennakkonäkemys siitä, mitä pitää tehdä. Hoito täytyy tällöin perustella hyvin ja kiihkottomasti. Eikä ihmistä saa tuomita, vaikka tämä tekisi jotain täysin käsittämätöntä. Ymmärrän, että lääkärit saattavat joskus sortua määrääjän rooliin, koska heillä on asiantuntemusta, kokemusta ja tieteellistä tietoa.
Parkkila-Harju puurtaa järjestötyön ohessa yhä päivän viikossa terveyskeskuslääkärinä Helsingin Pitäjänmäessä. Kaikki julkisuuden terveyskohut näkyvät välittömästi ruohonjuuritasolla:
– Kun medioissa keskusteltiin kolesterolilääkkeiden haittavaikutuksista, saimme soittojen vyöryn. Monet kertoivat luopuneensa ”myrkyllisistä” kolesterolilääkkeistään. Yksi potilas mainitsi ohimennen lopettaneensa reseptilääkkeen käytön kuukausia sitten. Siinä sitten terveyskeskuslääkärinä toteat, että teillä on sepelvaltimotauti ja näistä lääkkeistä on teille kiistattomasti hyötyä. Oliko teillä mitään sivuvaikutuksia? No ei, mutta netissä sanottiin, että näitä ei kannata syödä. Terveyskeskuksissa teemme koko ajan altavastaajana paikkaavaa työtä.
Huuhaata vastaan
Espoolainen toivoo ammattilaisten puuttuvan aktiivisemmin julkisen terveyskeskustelun räikeimpiin virheväittämiin. Huuhaata ja epätotuuksia vastaan on hyvä nousta rintamana myös sosiaalisissa medioissa – vaikka kritiikkiä sataisikin niskaan. Olisi arvokasta saada tutkimustietoa mukaan esimerkiksi rokotuskeskusteluun.
– Rokotteet ovat lääketieteen suurimpia saavutuksia ja niiden hyödyt ovat kiistattomat. Ei rivilääkärin tarvitse olla mikään alan suurin auktoriteetti voidakseen kommentoida tällaista, hän kannustaa.
Lääkäriliiton puheenjohtaja haluaa samalla kuriin uskomushoitojen villin mainonnan. Hänen mukaansa oikeiden terveyspalvelujen mainontaa säädellään todella tarkasti. Perusteettomia väittämiä ei saa esittää tai valvontaviranomaisen piilukirves heilahtaa. Se, että hoidon teho on vankasti todistettavissa, antaa lääkärikunnalle uskottavuutta ja arvovaltaa.
– Samaan aikaan kuka tahansa voi kirjoittaa ja julkistaa, että hopeavesi on turvallista kaikille. Aikuiset saavat mielestäni hoitaa itseään hyväksi katsomallaan tavalla, vaikka sitten järjettömästi. Lapset eivät itse voi päättää, miten heitä hoidetaan. Uskomushoitojen markkinointiin pitää saada pelisäännöt: lapsille, raskaana oleville ja iäkkäille ei saisi mainostaa uskomushoitoja, jotka eivät perustu tutkittuun tietoon, hän jyrähtää.
Sidonnaisuudet julki
Parkkila-Harjun mukaan lääkäreiden uskottavuuden kannalta on erittäin tärkeää, että he ovat riippumattomia asiantuntijoita. Siksi hän toivoo, että ammattiveljet ja -sisaret julkaisevat taloudelliset ja muut sidonnaisuutensa. Lääkäriliiton hallituksen ja johdon osalta nämä tiedot ovat julkisia. Avoimuus kannattaa, sillä jo perusteettomat epäilyt nakertavat ammattikunnan uskottavuutta.
– Eri medioissa toistuu esimerkiksi säännöllisesti valeuutinen, jonka mukaan lääkärit saavat provisiota määräämistään lääkkeistä. Totuus on, että ei todellakaan saada. Apteekki voi monissa tapauksissa vaihtaa lääkkeen toiseen, joten reseptiin kirjoitetun valmisteen nimellä ei ole kovin suurta merkitystä, espoolainen lisää.
Julkisuudessa ja kansalaiskeskustelussa puidaan usein lääkärien ja lääketehtaiden yhteyksiä. Netissä juoruillaan, että terveydenhoidon ammattiväki ja lääketehtaat muodostavat salaisen kansainvälisen salaliiton. Totuus on arkisempi. Puheenjohtajan mukaan lääkärit saavat lääketehtailta esimerkiksi luentopalkkioita matkakuluineen, koulutuksia ja kongressimatkoja. Hänen mukaansa ideaalimaailmassa valkotakin oma työnantaja maksaisi koulutukset matkoineen kaikkineen.
– Olisi hienoa, jos ei tarvitsisi turvautua yhtiöiden rahaan. Mutta koska lääkärien rooli on olla riippumattomia asiantuntijoita, niin miksi ei yhteisen hyvän vuoksi ilmoittaisi luentopalkkioita tai kongressimatkaa julkisesti. Tämä olisi hyvä tehdä teknisesti helpoiksi, hän lisää.
Yhdessä vahvempia
Parkkila-Harjulle kaikki lääkärit ovat me, yksin kukaan ei ole sateentekijä. Yhtenäinen ammattiryhmä on yksittäisiä jäseniään voimakkaampi. Kirurgi, patologi ja terveyskeskuslääkäri ovat saman joukkueen arvokkaita ammattilaisia, vaikkakin pelaavat kentän eri laidoilla. Entisenä Nuorten Lääkärien Yhdistyksen aktiivina hän kiittelee sitä erityisen vahvasta ammattiveljeydestä ja -sisaruudesta:
– NLY:ssä ollaan kiitettävästi yhtä joukkoa. Siellä ymmärretään hyvin, että etelässä, pohjoisessa, terveyskeskuksessa ja sairaaloissa on erilaiset haasteet, mutta kaikki olemme kollegoita.
Eräs hänet kauan tuntenut järjestötoveri mainitsee:
– Marjo ei erityisemmin arvosta oman asian ajajia, jotka eivät ajattele muita ja kokonaisuuksia.
Lääkärikunnan sisäiset ristiriidat puhkeavat satunnaisesti julkisuuteen. Muiden hoitolinjauksia, osaamista tai luotettavuutta saatetaan kyseenalaistaa. Puheenjohtajan mukaan virkaveljien julkinen teilaaminen ei usein edistä yhtään mitään, mutta syö kansalaisten luottamusta
– Avoimuus on tärkeää eikä mitään tarvitse salata, mutta repivät keskustelut kannattaa käydä sisäisesti. Voi pohtia, edistävätkö ne hoitoa millään lailla vai riitelevätkö vain ihmiset. Lähtökohtana pitää olla, että kaikki lääkärit hoitavat potilaita hyvin ja eettisesti kestävästi, hän sanoo napakasti.
Etulinjassa ihmistä tapaamassa
Parkkila-Harju on julkisen perusterveydenhuollon veteraani. Jo lääketieteelliseen mennessään hän uumoili päätyvänsä yleislääkäriksi terveyskeskukseen, koska halusi itsenäisen työn, jossa saa olla etulinjassa ja tavata erilaisia ihmisiä. Eräs pitkäaikainen ystävä kuvailee häntä näin:
– Luulen, että onnellisimmillaan hän olisi hyvin toimivan terveyskeskuksen lääkärinä omien potilaidensa kanssa: kun olisi aikaa ja mahdollisuus tarjota palvelut sujuvasti ja kerralla hyvin.
Miten voi julkinen perusterveydenhuolto nyt?
– Moni asia on parantunut oman urani aikana. Terveyskeskuksien erot ovat pienentyneet ja hoito on laadullisesti tasaisempaa. Nuorten lääkärien työhönopastuskin sujuu jo, mutta itse työ on muuttunut vaativammaksi. Tunnen, että nyt teemme näillä resursseilla asioita niin tehokkaasti kuin mahdollista. Jos työmäärä vielä kasvaa, se saattaa vaikuttaa hoidon laatuun tai vaarantaa potilasturvallisuuden. Perustasolla on osittain resurssipulaa, ja tarvitsemme paremman integraation perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille, puheenjohtaja lisää.
Kaavailtu sote-uudistus avaisi hänen mielestään monta lukkoa kerralla. Perusterveydenhuolto kaipaa leveämpiä hartioita ja sen ja erikoissairaanhoidon välinen juopa pitää saada pois. Kun yksi instanssi hoitaa kaiken, myös koulutus, tutkimus ja laadunvalvonta yhtenäistyvät. Samalla kuka hoitaa tuon ja maksaa tämän -pomputtelu vähentyy. Nyt esimerkiksi syöpä- ja astmaseurantoja tai diabeteksen hoitoa on siirretty perusterveyshoidon puolelle ilman että mikään taho huolehtii kokonaisuudesta.
– Suomen terveydenhuollon rakenne on ollut pirstaleisempi kuin missään Euroopassa: tämä on tiensä päässä. Järjestelmäuudistusta tarvitaan todella, mutta poliittisen jumin vuoksi kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Monta pienempää uudistustakin on lykätty, kun ei tiedetä, kuka niitä maksaa, espoolainen jatkaa.
Tietotekniikka lisää tuskaa
Marjo Parkkila-Harjun mukaan terveyskeskuslääkärien työtaakka on niin raskas, että ruuvia ei voi enää kiristää. Aikaa hukkaantuu samaan aikaan aivan liikaa muuhun kuin potilastyöhön. Kankea tietotekniikka ja monenkirjavat potilastietojärjestelmät ovat turhauttavia aikasyöppöjä.
– Kirjaamisvaade on nykyään älytön. Järjestelmään kirjataan paljon epäolennaista ja samaan aikaan on hidasta ja hankalaa löytää ihmisen relevantti hoitohistoria. Tarvitsemme yhteenvetonäkymän: tiivistelehden, josta saa nopeasti käsityksen potilaasta.
Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon järjestelmien erillisyys vaikeuttaa kaikkea. Erikoissairaanhoidon väen on erityisen vaikeaa löytää toivottua täsmätietoa perustason suuresta ja sekavasta datamassasta.
Yksi tiedonhaun kipupiste on potilaan ajantasainen lääkelista. Hoidon kannalta lääkitystieto on kriittinen, mutta sitä ei useinkaan löydy kootusti yhdestä paikasta. Tämä työvaihe vaatii usein varmistuksia ja salapoliisityötä.
Terveyskeskusveteraanin mielestä on tehotonta käyttää lääkärin työaikaa arkisiin askareisiin, kuten työhuoneen siivoamiseen ja kertakäyttökäsineiden noutamiseen varastosta:
– En ole prinsessa, joka odottaa palvelua, mutta lääketieteen ammattilaisen on järkevämpää hoitaa potilaita kuin hakea kopiopaperia tai naputella lausuntoa kankeasti kaksisormijärjestelmällä. Jos terveysasemalla joku tekisi keskitetysti varustetäydennykset lääkäreille ja joku osaava kirjaisi sanelusta lausunnot, niin potilaiden tapaamiseen säästyisi paljon aikaa.
Resursseja vapautuu myös, jos rutiiniterveystarkastuksia saadaan vähennettyä. Oireettomille hyväkuntoisille kansalaisille ei juuri koidu terveyshyötyä, jos he käyvät säännöllisissä tarkastuksissa. Säästetyt pelimerkit kannattaa sijoittaa riskiryhmille ja ennaltaehkäisyyn. Onnistunut ennaltaehkäisy säästää myös valtavasti rahaa.
– Pitäisi oikeasti tutkia, millainen ennaltaehkäisy tuottaa parhaan terveyshyödyn – ja myydä päättäjille tieto, mihin kannattaa satsata, hän sanoo.
Valkotakki ei saa sairastaa
Lääkärintyö on hyvin kuormittavaa. Sairaudet, onnettomat kohtalot ja kuolema ovat jokapäiväisiä ystäviä. Vastuu ja virheen pelko painavat. Ammattietiikan vuoksi töitä paiskitaan sairaanakin ja työmäärä on usein valtava. Esimerkiksi sairaaloissa päivystävät puurtavat usein 60 – 80 tunnin työviikkoa lähes vuoden ympäri.
Jotta tätä kestää, työntekijöiden itsensä pitää aktiivisesti huolehtia hyvinvoinnistaan ja työolojen on oltava kunnossa. Esimerkiksi jo terveyskeskusten lyhyet yhteispalaverit saattavat auttaa jaksamaan.
– Kollegoilta olen kuullut, että tällaisia pieniä tapaamisia on tehokkuussyistä napsaistu pois, hän harmittelee.
Lääkärit viihtyvät työpaikoissa, joita johdetaan hyvin. Ihannetilanteessa pomolla on sekä aikaa esimiestyöhön että johtamiskoulutusta. Terveyskeskuksen esimies saattaa olla puun ja kuoren välissä: ylhäältä riittää vaatimuksia, mutta resursseja on vähänlaisesti.
Pitäjänmäen terveyskeskuksen apulaisylilääkärinä toiminut Parkkila-Harju tunnettiin erinomaisena esinaisena. Entinen alainen kuvailee:
– Marjo on aina ollut hyvä hengenluoja, positiivinen, reipas ja hyväntuulinen. Hän osaa organisoida ja luoda tunnelmaa ilman ponnistelua. Terveyskeskuksessa hän tietää, mihin paukut kannattaa sijoittaa.
Arvokkaasti kohti kuolemaa
Espoolainen on pohtinut paljon saattohoitoa ja ihmisen viimeistä taivalta. Hänen oma isoäitinsä menehtyi viime vuoden lopulla 104-vuotiaana. Vanhuksen oma tahto oli, että hoitoa ei tarpeettomasti pitkitetä.
Naisesta on tärkeää, että yhteiskunnassa ja perheissä keskustellaan ennalta siitä, mitä tehdään ja millaista hoitoa halutaan, kun läheisen elämä on päättymässä:
– Kuoleman lähestyessä pitää miettiä, milloin hoidosta on hyötyä ja milloin se vain aiheuttaa kärsimystä potilaalle. Viimeisillään oleva vanha ihminen nesteytyshoidossa on ääriesimerkki: yritetään löytää suonta ja pistellä tippaa, vaikka neste ei enää pysy elimistössä. Joskus on parempi luopua hoidon pitkittämisestä, hoitaa vain oireita ja huolehtia, että ihmisen on hyvä olla. Vaatii lääkäriltä paljon, että tällaisen keskustelun voi käydä ajoissa potilaan ja omaisten kanssa.
Elämää ilman harrastuksia
Marjo Parkkila-Harju on ollut opiskeluajoistaan lähtien ahkera järjestömyyrä, yhdessä tekijä. Takana on lukuisia terveysalan luottamustoimia, muun muassa Nuorten Lääkärien Yhdistyksessä. Lääkäriliiton puheenjohtajaksi nelikymppinen aktiivi valittiin joulukuussa 2015. Häntä on luonnehdittu muun muassa sitoutuneeksi, ahkeraksi, luotettavaksi ja sosiaaliseksi.
– Marjo ei jätä asioita puolitiehen, yksi tuttu kuvailee.
– Kova luu, toinen mainitsee.
Puheenjohtajan läheiset ovat pohtineet, miten kahden lapsen äidin aika riittää kaikkeen. Itse hän kommentoi:
– Lääkäriliiton lisäksi tärkeä on oma perhe. Muun eli oman vapaa-ajan ja harrastukset olen tietoisesti jättänyt minimiin, niiden aika on sitten myöhemmin. Silti päivät ovat väliin olleet tosi pitkiä, kiitos siitä että puoliso ymmärtää. Oma keinoni päästä irti tästä kaikesta on lähteä mökillä viikonlopuksi perheen kanssa. Yhteinen aika ystävien kanssa jää vähäiseksi, mutta sosiaalisessa mediassa voi onneksi pitää yhteyttä.
Kuka
Marjo Parkkila-Harju, s. 1976
Lääkäriliiton puheenjohtaja
Lääketieteen lisensiaatti, yleislääketieteen erikoislääkäri
Terveyskeskuslääkäri, Pitäjänmäen terveysasema
Naimisissa, kaksi lasta
Asuinpaikka Espoo
Harrastukset mökkeily, lukeminen, sukellus
