Uusi vuosi, vanha ongelma. Monen työnkuva muuttuu ja vastuutehtävissä tekijät vaihtuvat. Myös vanhoille tekijöille aukeaa tai valuu uusia rooleja. Vuodenvaihteessa onkin usein ajankohtaista pohtia, mikä on roolini töissä, opiskeluissa, kotona tai järjestöissä?
Usein ihmisten vaihtuessa on pyritty myös jättämään vanhoja konkareita mukaan remmiin, jotta he voivat opastaa uusia jäseniä talon tavoille. Asioiden valmistelua helpottaa suunnattomasti se, kun @joku tietää mitä @kaikkien tulee tehdä. Tällöin ohjeiden kysyminen on luontaista ja @jonkun työpanos kultaakin kalliimpi. Tilanteessa, jossa @kukaan ei tiedä, miten tulisi menetellä, haaskautuu usein aikaa tai tulee tehtyä liian pikaisia päätöksiä. Valmistelu, neuvon kysyminen ja perehtyminen ovat ainoa vaihtoehto.
Vanha organisaatio on uusille tekijöille petollinen. Halu kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi on meille hyvin tärkeää ja omien mielipiteiden esiintuominen on ajoittain varsin haastavaa. Kollegakuntamme ei tunnetusti aina ole parhaasta päästä ottamaan vastaan uusia ideoita ja tapoja tehdä. Jotkin organisaatioiden toimintatavat ovat jääneet nykyajasta jälkeen, mutta silti niitä usein toistetaan uusienkin tekijöiden toimesta puolihuolimatta. Organisaatioiden muuttuminen on elinehto niiden olemassaololle.
Erityisesti nuorten lääkärien keskuudessa roolit vaihtuvat tiuhaan ja juniorista voi tulla nopeasti seniori niin työpaikalla kuin vapaa-ajalla. Kyky antaa tilaa ja vastuuta on taito. Kyky hahmottaa oma rooli organisaatiossa vaatii myös säännöllisesti pohdintaa. Virka, titteli, oppiarvo, suhteet perheeseen ja ystäviin voivat pysyä muuttumattomina, mutta varsinainen tekeminen ja esimerkkinä toimiminen näissä kaikissa muuttuvat joka päivä. Muistutan siitä, että lääketieteen ylioppilaat ja kandit peilaavat omaa asennoitumista teihin vastikään valmistuneisiin huipputyyppeihin! Te toimitte meille nuoremmille mentoreina, vaikka varmasti myös itse koette ajoittain epävarmuutta ja kiireen tuomaa painetta.
Täysin sama pätee myös kandeihin. Aina on nuorempia, jotka peilaavat itseään opinnoissa pidemmällä oleviin. Lukiosta tutut henkilöt kysyvät neuvoa juuri sisään pääseiltä. Preklinikkalaiset utelevat tietoa klinikasta. Päivystystarinat ovat kuumaa kamaa, vaikka kertojalle päivystäminen voi olla jo tavallinen arkinen ansaintakeino opintolainojen takaisinmaksua varten.
Oma roolini on muuttunut lyhyessä ajassa lähes jokaisella elämän osa-alueella. Kandina sairaalassa pyöriessäni päädyn joka päivä tilanteeseen, jossa joku muu on paremmin perillä siitä, missä ja milloin pitäisi olla. En koe olevani suuri innovaattori uusine ideoineni, jotka usein keskeyttävät osastonlääkärin arkisen työnteon. Kysymykset medisiinasta ja käytännön kommervenkeista laittavat varmasti monen hermot koetukselle. Järjestäen saan kuitenkin ammattitaitoisia vastauksia kärsivällisellä äänellä. Minut kohdataan yhteisön jäsenenä, kollegana.
Toisaalta monissa järjestötehtävissä olen todennut olevani kehäraakki ja jopa vastustavani muutosta. Asiat ovat suhteessa kovin pieniä työelämään verrattuna, mutta asenne on tässäkin ratkaiseva. Kokemus tuonee varmuutta, mutta lisääntyykö muutoksen vastustaminen samassa suhteessa? Pyörää ei ole syytä keksiä uudelleen ja tämä on tärkeää tuoda esiin uusille toimijoille. Onko kuitenkin mahdollista, että aika olisi kypsä tietyille muutoksille? Voiko jokin, joka ei toiminut viisi vuotta sitten, kuitenkin osoittautua toimivaksi nyt? Ovatko yhteiskunnan arvot muuttuneet, oma lapsi kasvanut tai työpaikan ilmapiirissä tapahtunut muutos, jonka ansiosta muutos on mahdollinen? Onneksi fiksujen ihmisten kanssa on mahtavaa olla rakentamassa tulevaisuutta.
Jatkuvuus on tuttu termi matematiikassa ja toimii ihmisten kesken samoin. Funktion kuvaaja ei katkea kesken muutoksen. Harppaukset ovat myös organisaatioissa harvassa. Pitää malttaa tehdä omaa hyvää työtä ja hahmottaa funktion tavoin jatkuva nousu.
Kohdalleni on osunut paljon ymmärtäviä ihmisiä. Ideoiden torppaaminen ennen perustelujen kuulemista on poikkeuksellista. Koen kohtaamiset luonnollisina ja kommentit rakentavina, vaikka idea olisi uusi ja vieras. Toivon samaa jokaiselle nuorelle lääkärille.
Riku Metsälä
Pääsihteeri, Suomen Medisiinariliitto ry
Neljännen vuoden lääketieteen kandi Tampereelta
