Hyvässä hoidossa ei ole salaisuuksia

Julkaistu Nuori Lääkäri -lehdessä: 05/2016
Kirjoittaja: Kimmo Luukkonen

Hyvässä hoidossa ei ole salaisuuksia

– Olen ollut neurokirurgina monessa maassa ja uskon vahvasti, että isoissa pohjoismaalaisissa yliopistosairaaloissa saa maailman parasta hoitoa. Tulokset ovat paremmat kuin vaikkapa Yhdysvaltojen kuuluisissa eliittisairaaloissa. Erona on, että Töölön sairaalassa samaan leikkaukseen pääsee niin koditon kuin kuningaskin. Joulupukintoiveeni joka vuodelle on, että terveydenhuolto säilyisi yhtä tasa-arvoisena kuin se on nyt, neurokirurgi ja HUS:n kehittämisylilääkäri Miikka Korja toteaa.

Miikka Korja on 44-vuotias Töölön sairaalan neurokirurgi, neurokirurgian dosentti ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kehittämisylilääkäri. Helsinkiläinen on työskennellyt tutkijana ja neurokirurgina Australiaa ja Yhdysvaltoja myöten. Hänen mukaansa Suomen julkinen terveydenhoitojärjestelmä ja HUS organisaationa ovat ainutlaatuisempia kuin kotimaassa tajutaan.

– Meille Töölön neurokirurgiassa on sama, onko sinut löydetty ojasta kodittomana vai oletko kuningas. Samaan yhteishuoneeseen pääset ja samat hoidot saat. HUS ei ole eliitille varattu. Meillä ei pelata kaverin pussiin kuten politiikassa. Työni kohdistuu koko kansaan. Se on mahtavin puoli täällä, lääkäri innostuu.

Miikka Korjalla on tarmokkaan idealistin maine. Hän on puurtanut valtaosan urastaan julkisella puolella, vaikka hänellä olisi mahdollisuus moninkertaistaa tilipussinsa ulkomaalaisissa yksityissairaaloissa. Australiassa etevät neurokirurgit saattavat ansaita lähes kymmenen kertaa enemmän kuin alan rivilääkärit Suomessa. Yli kaksi vuotta kengurumaassa tutkijana ja yksityisklinikan kirurgina viihtyneen Korjan ratkaisu oli jättää aurinkoiset surffirannat ja palata rapistuvaan Töölön sairaalaan.

– Australiassa olin yhdessä suurimmista yksityispraktiikoista. Monissa maissa tosi hyvät neurokirurgit valikoituvat privaattiklinikoihin ja tulevat multimiljonääreiksi. Suurimmalle osalle väestöä ei ole enää saatavilla parasta hoitoa. Suomessa saat parasta hoitoa, kun astut sisälle tähän sairaalaan, riippumatta siitä, kuka olet, kirurgi kertoo.

HUS-kollega kuvaileekin idealistista lääkäriä julkisen sektorin kehittämisen ihannetyöntekijäksi:

– Hyvä tyyppi julkiseen terveydenhoitoon, koska hän ei ajattele asioita vain bisneksenteon kannalta. Hän haluaa mennä innovatiivisesti eteenpäin, mutta eettisten arvojen kautta.

Kirurgi on nähnyt etuoikeutetun väestönosan klinikoita monessa maassa. Niissä sekä potilaat että lääkärit ovat valikoituneita. Itse hän kannattaa kiihkeästi tasa-arvoista terveydenhoitoa:

– Joulupukintoiveeni joka vuodelle on, että terveydenhuolto säilyisi yhtä tasa-arvoisena kuin se nyt on. Että poliitikot eivät pilaisi sitä. Märkä päiväuneni on, että näen Suomen digitaalisen ja kustannusvaikuttavan terveydenhoidon ykkösmaana kymmenen vuoden päästä.

Suuri ja kaunis

– HUS on positiivisessa mielessä aivan käsittämätön organisaatio. Olen ollut monessa maassa ja neurokirurgisessa yksikössä eikä vastaavaa ole tullut vastaan. Mahtavaa on myös se, että HUS on yhteisvastuullinen, se ei ole rikkaitten sairaala, kehittämisylilääkäri kehuu.

Kotoinen HUS on monin mitattavin suurein Euroopan laajin sairaalaorganisaatio ja myös maailman mittakaavalla mammuttimainen. Esimerkiksi Yhdysvaltojen Mayo-klinikka ja Cleveland Clinic ovat pienempiä. Maailmasta ilmeisesti vain Kiinasta löytyy merkittävästi suurempia sairaalakokonaisuuksia.

Neurokirurgi vakuuttaa, että HUS erottuu koon lisäksi myös laadulla:

– Uskon itse erittäin vahvasti, että isoissa pohjoismaalaisissa yliopistosairaaloissa saadaan maailman parasta hoitoa. Suuri syy on, että potilaita hoidetaan kollektiivisesti. Kukaan lääkäri ei omista potilasta. Kun leikkasin viime yönä potilaan, muut kertovat omaisille, mitä on tapahtunut. Jenkeissä, Australiassa, Briteissä tai tietyssä paikoissa Sveitsissä tai Hollannissa kukaan muu kuin hoitava lääkäri ei keskustele omaisten kanssa. Jos toisen leikkaama potilas Suomessa kysyy, mikä on vikana, kun vaiva jatkuu, voin kertoa hänelle, että leikkaus ei ole mennyt hyvin.

– Kollektiivisessa hoidossa mitään ei piilotella, tulokset ovat luotettavia ja hoitoa voidaan kehittää. On turha vertailla tuloksiamme johonkin jenkkiyksikköön, niiden tilastot ovat täyttä kuraa. Jokainen, joka on ollut töissä siellä tai Australiassa, tietää, että esimerkiksi komplikaatiofrekvenssit eivät pidä yhtään paikkaansa, niitä yritetään piilottaa. Vaikka meillä luvut ovat paljon lähempänä totuutta, siitä huolimatta pärjätään muiden ei-niin-totuudenmukaisille luvuille.

Salaisuuksien kammio

– Suomessa ollaan avoimia ja rehellisiä: potilaat saavat tietää aivan kaiken. Muualla on valtavasti salaisuuksia: aina potilas ei saa tietää, kuka hänet on leikannut. Koskaan ei kerrota, jos joku on mennyt pieleen. Täällä saatetaan ruoskia itseään tarpeettomastikin. Leikkaus on mennyt potilaan kannalta tosi hyvin, mutta kirurgin mielestä leikkaus ei ollutkaan hieno taidonnäyte. On hienoa, että sanotaan rehellisesti, menikö hyvin vai huonosti, neurokirurgi kertoo.

Avoimuuden ohella tieteellinen ajattelu tekee pohjoismaisesta hoidosta niin tehokasta. Pohjoismaalaiset väitöskirjat ovat erittäin korkealaatuisia ja terveydenhoidossa ajatellaan kollektiivisesti, että perustana pitää olla tiede.

– Monessa muussa paikassa ajatellaan tunteella. Päätöksenteossa tunne täytyy siirtää syrjään. Päätöksen pitää auttaa potilasta oikeasti, mies sanoo.

Kirurgien suoritukset nettiin

Miikka Korja tunnetaan kirurgina, joka haluaa leikkaushoitojen tulokset julki ja vertailtaviksi. Hän on puhunut sen puolesta, että komplikaatioprosentit pitäisi julkistaa – jokaisen leikkauksen ja jokaisen valkotakin osalta. Ajatus on kauhistus monelle.

– Erityisesti toimenpidealoilla tarvitaan selkeät mittarit siitä, miten hoito onnistuu. Tämä on ainoa tapa saada kustannukset kuriin ja laatu paremmaksi. Tarvitaan objektiivinen mittari, kuka on paras. Ei niin, että kirurgit keskenään päättävät, kuka on ykkönen, koska arviot eivät perustu todellisiin leikkaustuloksiin. Näen sataprosenttisen transparenssin terveydenhuollon tulevaisuutena. Se on mielestäni ainoa tie, minun idealismiani.

Helsinkiläisdosentti ennustaa, että objektiivisesti punnittuina Suomen ykköskirurgit löytyvät julkiselta puolelta. Yksityisen puolen toimenpidekirurgiassa jokainen leikkaus tuottaa rahaa. Leikkaushoidon kynnys madaltuu, jos se tuottaa taloudellista hyötyä tekijälleen. Julkisella puolella veitsi ei viillä niin usein turhaan.

Hyville enemmän nallekarkkeja

Korja toivoo lisää porkkanoita julkisen puolen eteville lääkäreille. Ahkeruudesta ja laadusta pitää saada hyvitystä. Työmyyrä voisi ansaita kannusteekseen esimerkiksi taloudellisia etuja, uralla etenemistä tai vapaa-aikaa.

– Jos silmäklinikalla teet tuplasti muita enemmän kaihitoimenpiteitä samana aikana ja vielä erinomaisin tuloksin, voisit saada vaikka lisää vapaa-aikaa, hän pohtii.

– Toivottavasti objektiivisten laatumittareiden myötä myös HUS ja Lääkäriliitto ymmärtävät, että kaikilla lääkäreillä ei voi olla sama palkka. Jos instituutiot eivät ymmärrä elämän raadollisuutta, vaan hurskastelevat vanhoilla ideologioilla, niin toimenpidealan lääkärit katoavat privaattiin.  Aiemmin tasa-arvo oli sitä, että kaikki lähtivät juoksukilpailuun samalta viivalta. Nyt moni määrittelee tasa-arvon niin, että kaikki tulevat maaliin samaan aikaan. Silloin on turha haikailla kilpailutulosten parantamista. Mutta tämä muuttuu, ja HUS on jo ymmärtänyt, että hyviä lääkäreitä tulee palkita, mies lisää.

Koulutuksen järjetön helppous

Helsinkiläiskirurgi kertoo, että maamme lääkärikoulutus on poikkeuksellisen helppoa niin lääketieteellisessä kuin erikoistumisvaiheessakin. Lepsu järjestelmä tuottaa oudon päteviä ammattilaisia, jotka osaavat hoitaa potilaita ja tehdä päätöksiä.

– Suomessa valmistuvien tietomäärä on ihan minimaalinen verrattuna australialaisiin, britteihin tai jenkkeihin. Nämä osaavat oppikirjat ulkoa, mutta eivät osaa tehdä päätöksiä eivätkä hoitaa potilaita samalla lailla kun kuin me. He ovat käyneet todella kovan koulutuksen ja ovat nippelitiedon mestareita, mutta se ei heijastu päätöksentekoon.

Muun muassa Yhdysvalloissa oppilasainesta karsitaan pois rajusti lääketieteellisten koulutusten eri vaiheissa. Tavoitteena on kuoria oppilasaineksen kerma, kurri saa valua maahan. Dosentin mukaan ei ole mitään näyttöä siitä, että tehokarsinta parantaa hoidon laatua.

– Suomessa lääkiksessä vaikeinta on olla valmistumatta. Sama on ollut erikoistumiskoulutuksessa. Meillä neurokirurgiassa on ohjattu ihmisiä paremmin soveltuville aloille, mutta monella alalla on aivan sama miten suhaat, silti valmistut. Vaikka ajateltaisiin, että tämän kaverin ei tulisi olla puikoissa missään, niin hoitomme on korkealaatuista varsinkin yliopistosairaaloissa. Jännä juttu.

Miikka Korja ei pidä kaavaillusta uudesta lääkärien erikoistumiskoulutuksesta. Kun koulutukseen pääsy ja erikoisalan vaihto saattavat vaikeutua, niin väärää valintaa on vaikeampi korjata.

– Moni lääkäri on käynyt usealla erikoistumisalalla, niin itsekin. Olisin katkera ja alkoholisoitunut lääkäri, jos olisin jäänyt neurologiaan. Hieno ala, mutta ei lopultakaan minun alani.

Kun suoni ratkeaa päästä

Tiedemiehenä helsinkiläinen tunnetaan parhaiten tutkimuksesta, jossa selviteltiin aivoverisuonipullistuman puhkeamisriskiä. Hän sai siitä vuonna 2011 Euroopan neurokirurgisen yhdistyksen EANS:n kliinisen tutkimuspalkinnon. Entinen jääkiekkoilija on tutkijanakin joukkuepelaaja, joka vähättelee omaa rooliaan ja kehuu tutkimusryhmää ja kollegoita.

– Oli inspiroivaa olla itseään paljon älykkäämpien ihmisten parissa, hän kommentoi.

Dosentti kertoo, että aivoverisuonen pullistuman puhkeaminen on ”vähän tutkittu, mutta kauhea tauti”, koska puolet potilaista kuolee siihen. Takavuosina julistettiin, että tauti on perinnöllinen ja suomalaisten kansallissairaus. Kumpikaan luulo ei pidä paikkansa, mutta harhaluulo haittasi suomalaisten tutkimustulosten julkistamista ulkomailla:

– Meikäläisten tutkimuksia ei saatu maailmalla kovatasoisiin lehtiin, kun muualla luultiin, että tämä on aivan outo uniikki härmäläisten maa, jossa jokaisella on periytyvä aivoverisuonipullistuma ja jokainen saa aivoverenvuodon. Ajateltiin, että Suomi on punainen Mars-planeetta, jossa tehdyt tutkimukset eivät vastaa muuta maailmaa.

Ennen palkittua tutkimustaan Korja oli jo tehnyt perustutkimusta kymmenkunta vuotta. Vasta uusi aihe toi sitkeälle puurtajalle nostetta.

Eräs tutkijakollega nostaa esille yhden syyn, miksi juuri helsinkiläiskirurgi on saanut tuloksia aikaan:

– Miikka ei selittele, ei valita, hän tekee.

Ajopuuteorialla kirurgiksi

Miikka Korja ajautui omien puheittensa mukaan sattumalta lääkäriksi ja neurokirurgiksi:

– Elämässäni kaikki on mennyt ajopuuteorialla. Pelasin nuorempana jääkiekkoa Jyväskylässä tosissani ja aloin miettiä, jos loukkaantuu tai ei pärjää. Ajattelin, että olisi siisteintä olla joukkueen lääkäri. Voisi olla loppuelämänsä lätkäporukoitten mukana. Niin naivista ajatuksesta ura lähti.

– Osa ihmisistä on tiennyt jo syntyessään, että heistä tulee neurokirurgeja. Kun he vauvoina saavat ekan lelun käteensä, niin hienomotoriikka kertoo heti, että täältä tulee neurokirurgi. Minä en ollut sellainen.

Korja kiinnostui aivoista jo varhain lääketieteellisessä. Hän teki pitkään tutkimusta neurologian alalla, mutta löysi kutsumuksensa neurokirurgiasta:

– Minulle sopii enemmän tällainen halonhakkuuhomma kuin teoria. Monessa Euroopan maassa neurokirurgi on rokkistara ja maailmalla arvostetaan neurokirurgeja tavattomasti. Tavallisia kuolevaisia neurokirurgit ovat, ei alalla mitään supermutantteja ole.

Suomi on digitaalinen malliyhteiskunta

Miikka Korja on ollut vuoden alusta osa-aikaisesti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kehittämisylilääkärinä. Persoonaltaan mies on virkaansa ilmeisen sovelias, sillä hän on ”luontaisesti puhelias ja positiivinen ihminen, joka ei näe ongelmia, vaan ratkaisuja”, kuten eräs tuttu kuvailee.

– Vikkelä liikkeissään, mutta ei ole taivaanrannanmaalari, toinen miehen tunteva kuvailee.

Lääkärin itsensä mukaan HUS-yhteisön kehittäminen muistuttaa neurokirurgiaa. Molemmissa haetaan muutosta ja arki on täynnä yllättäviä tilanteita.

– Molemmilla aloilla pitää olla aikamoinen barbapapa, pitää pystyä muuntautumaan ja sietämään epävarmuutta.

Korja on työskennellyt digitaalisten palveluiden ja startup-yritysten parissa:

– Startup-puoli on minulle kuin nenä päähän. Olen saanut olla mukana digitalisaatiopuolen innovaatioissa. Se on kuin Disneylandissa, on hirveä määrä erilaisia vekottimia. Osassa menee raha hukkaan ja tulee paha olo, mutta osasta oma elämänlaatu voi parantua. Suomi on täydellinen alusta kaikenlaiselle digitaaliselle kehitystyölle. Väestöstä 93 prosenttia käyttää digitaalisia pankkipalveluita, on ollut Nokia-buumi ja kansalle on syötetty digitalisaatiota jo vuosikymmenet. Olemme digitaalinen yhteiskunta.

Nokian romahdus loi uuden yrittäjyyskulttuurin ja vapautti digitaalisia huippuosaajia. Lääkärin mukaan jo koodauksen valtava suosio on hyvä merkki siitä, että suomalaiset kroolaavat sujuvasti digitaalisuuden meressä. 

Yrittäjän hymy loistaa pimeässä

Kirurgi kohtaa kliinisessä työssään dramatiikkaa ja äärimmäistä epäonnea. Sairaalaan saatetaan tuoda ihminen, jonka elämä päättyy siihen, että jäälohkare putoaa kadulla päähän. Kirurgi elää jatkuvasti kuoleman varjon alla. Lääkärin mielestä sairaalayhteisön kehittämistyö toimiikin hyvin kliinisen arjen vastapainona. Etenkin startup-yrittäjien tukeminen innostaa terveydenhoidon veteraania:

– Startupeissa on nuoria ja itseä älykkäämpiä ihmisiä. He ovat täynnä intoa ja pimeässä hymy loistaa jo kaukaa. On upeaa saada oppia näiltä. Toivon, että voimme HUSissa luoda stanfordmaista teknologiaa, kasvattaa terveysteknologiaan isoja yrityksiä.

– Kuulostaa utopialta ja siinä on hypeä, mutta startup-yrityksissä hype ei ole negatiivinen sana. Mitä enemmän henkselit paukkuvat ja hypetetään, sitä enemmän ja innovatiivisemmin nuoret tekevät. Vaikka startup epäonnistuisikin, niin seuraava tai sitä seuraava menestyy. Itselleni tämä on tosi antoisaa, saan olla ihan terällä ja seurata mitä terveydenhuollon digitalisaatiossa tapahtuu.

– Esimerkiksi Noona on parissa vuodessa levittäytynyt ympäri maailmaa. Näitten ihmisten säteily vie eteenpäin, vaikka jurot jullikat alta kulmain katselevat. Mutta me opimme ja pahamaineisessa hallinnossakin alkavat vanhat sedät ja tädit aukaisemaan silmiään, hän sanoo.

Lääkäri, ole tarpeeton

Töölöläislääkäri kannattaa lämpimästi digitaalista omahoitoa:

– Digitaalinen terveydenhoito skaalautuu kaikille, antaa peräkylän torpan Jussillekin mahdollisuuden hoitaa itseään paremmin. Tämä tieto on objektiivista, ei perustu lääkärin vuorovaikutustaitoihin. Ihmiset piirtelevät omahoidosta uhkakuvia: ei se Jussi osaa. Jos ei osaa, niin Jussille jäävät vanhat rakenteet. Niitä ei ole kukaan viemässä pois, paitsi poliitikot.

– Utopiatasolla täydellinen tilannehan on se, että me lääkärit olemme tehneet itsemme tarpeettomiksi. Osalle se on kauhukuva, mutta minulle se narnia, jota tavoitellaan.

Digitaalinen hurmos

Valtaosassa maapalloa hoitotapahtumat naputellaan yhä paperille – usein käsin. Suomi ja Pohjoismaat ovat edelläkävijöitä terveydenhoidon tietotekniikassa. Paperittomuus on ollut arkea useamman vuosikymmenen.

  – Tietotekniikassa on ollut sekä oikeita että tehtyjä ongelmia. Kun ohjelman avautuminen kestää aamulla minuutin, osa ihmisistä hyppii ikkunoista, kirurgi kertoo.

Yksi Korjan oma aloite on korvata neurokirurgien Töölössä käyttämä tietokoneella varustettu kiertokärry iPadeilla.

– Kärryn rahtaaminen ahtaissa käytävissä täällä rapistuvassa ja romahtavassa sairaalassa ei toimi. Lääkäri voi pitää iPadia taskussa ja näyttää potilaalle helposti esimerkiksi leikkauksenjälkeiset kuvat. Kärrykin on sinänsä hieno. Jos näytät sellaista muualla maailmassa, niin ne kaikki haluaisivat sen. Valtavassa digitaalisessa hurmoksessa se vain tuntuu keppihevoselta, kun meidän pitäisi mennä robottikeppihevosella.

Menestyjä haluaa lisää töitä

Helsinkiläiskirurgi ei ymmärrä uraihmisiä, jotka valittavat kiirettä. Hänen mukaansa eteville ja määrätietoisille ihmisille avataan enemmän ovia ja annetaan enemmän mahdollisuuksia ja töitä:

– Siihenhän pyrit. On paradoksi, jos menestyvä ihminen alkaa valittaa kiireestä. Jääkiekossa harvemmin näet huippuja itkemässä, miten on kiire ja lätkä on tuhonnut heidän elämänsä, kun ei voi opiskella ranskaa eikä käydä pikkujouluissa vetämässä kännejä. Minulla itselläni on paljon tehtävää ja deadlinet tulevat joskus nopeasti. Olen aina myöhässä, en aina hallitse aikaa. Mutta minulla ei ole kiire, lääkäri pohtii.

– Minulla on ollut ihan kymppipluselämä tähän asti. Olen ollut järjettömän onnekas. Jos nyt loppuisi, niin ei jäisi mitään valittamista, Miikka Korja päättää.

 

TIETOLAATIKKO

Miikka Korja, 44

Asuinpaikka Helsinki

Lääketieteen tohtori

Neurokirurgi, Töölön sairaala

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kehittämisylilääkäri

Helsingin yliopiston dosentti (neurokirurgia), Turun yliopiston dosentti (lääketieteellinen biokemia ja molekyylibiologia), australialaisen Macquarie-yliopiston master (master of advanced surgery in cerebrovascular surgery)

Saanut 2011 Euroopan neurokirurgisen yhdistyksen EANS:n kliinisen tutkimuspalkinnon, nykyisin EANS:n tutkimuskomitean jäsen

Naimisissa, kolme lasta.

 

Teksti Kimmo Luukkonen

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.