Mitähän sitä iltaisin tekisi – pitäisinkö iltavastaanottoa? Olisiko minusta ammatinharjoittajaksi? Melkoisen suuri osa lääkäreistä työskentelee joko sivu- tai päätoimisesti myös yksityislääkäreinä, varsinkin ammatinharjoittajina. Uran alkutaipaleella ammatinharjoittaminen on usein sivutoimista, joskaan mikään ei estä päätoimistakaan työskentelyä. Ammatinharjoittajana työskentelyn aloittamista pidetään joskus monimutkaisena, mutta todellisuudessa ohjeviidakko ja paperisota ovat jokaisen selätettävissä. Yrittäjänä toimiminen eroaa tietysti työsuhteessa työskentelystä, mutta antaa myös paljon.
Ammatinharjoittajana toimiminen lienee se perinteisin tapa aloittaa yksityisvastaanoton pitäminen. Ammatinharjoittaja, joka tarkoittaa samaa kuin toiminimi, merkitsee että olet siis yksityisyrittäjä. Yksityisyrittäjä määrittää itse palkkionsa ja toisaalta vastaa itse myös mm. verotuksen suorittamisesta. Ammatinharjoittamisen aloittaminen edellyttää jonkin verran paperitöitä, mutta temppu ei ole ylivoimaisen monimutkainen. Myös mm. kirjanpitoon ja yrityksen perustamiseen liittyvät kuviot ovat ammatinharjoittajalle yksinkertaisempia kuin muita yritysmuotoja perustettaessa.
Ammatinharjoittajatoiminnan aloittamiseen liittyvään paperisotaan kuuluvat mm. toiminimen perustaminen ja y-tunnuksen hankkiminen Patentti- ja rekisterihallituksen kautta, ilmoitukset yksityislääkäritoiminnasta Aluehallintovirastolle, ratkaisut yrityksen kirjanpidon ja verotusasioiden hoitamisesta (teenkö kirjanpidon itse vai ostanko vaikkapa tilitoimistolta), eläkevakuutuksen (YEL-vakuutuksen) hankkiminen sekä sivutoimiluvat/sivutoimi-ilmoitukset omalle päätoimiselle työnantajalle. Kunhan yritys on perustettu, pitää myös tehdä sopimus vastaanottotoiminnasta niiden lääkärikeskusten kanssa missä aikoo töitä tehdä. Lääkärikeskuksen kanssa tehtävä sopimus kannattaa lukea tarkkaan ja verrata luonnosta esimerkiksi lääkäriliiton sivuilta löytyvään ”ammatinharjoittajan mallisopimukseen”. Joskus sopimusluonnoksissa valitettavasti esiintyy erilaisia velvoitteita esimerkiksi palkkioiden, vastaanottomäärien tai loma-aikojen osalta. Kannattaakin tarkkaan miettiä millaiseen sopimukseen suostuu; yrittäjälle oma vapaus on tärkeää, joten ei kannata suostua ehtoihin, jotka muistuttavat työsuhteessa oloa, kun kuitenkin itse kantaa yrittäjän riskin.
Yksityislääkärin työnkuva voi olla kiinnostuksesta riippuen joko samankaltainen tai virkistävän erilainen omaan arkityöhön verrattuna. Hoitoratkaisujensa taloudellisia vaikutuksia joutuu – ja pääsee – miettimään eri tavoin kuin vaikkapa terveyskeskuksessa tai sairaalassa. Esimerkiksi laboratorio- tai röntgentutkimuksiin lähetteitä tehtäessä on pakko potilaan kanssa pohtia niiden hintaa ja mahdollista maksajaa. Vaikka tämän ”hintalapun” kanssa työskentely voi aluksi tuntua vieraalta, on hyödyllistä myös lääkärille joutua miettimään ratkaisuidensa taloudellisia seurauksia. Toisaalta yksityissektorin hyviä puolia on potilaan oikeasti toteutuva mahdollisuus valita itse lääkärinsä; tähän tavoitteeseen pääsemiseen on usein julkisella sektorilla vielä matkaa.
Lääkäriliiton nettisivuilta löytyy hyvät ja yksityiskohtaiset ohjeet ammatinharjoittajan työskentelyn aloittamisesta. Vaikein homma saattaa siis ollakin hyvän ja nasevan toiminimen keksiminen, mutta siinä rajana on vain oma mielikuvitus. Mikäli sinusta löytyy siis yrittäjähenkisyyttä, ammatinharjoittajana on hyvä aloittaa!
Taija Lahtinen
LT, yleislääketieteen erikoislääkäri, NLY edunvalvontavaliokunnan jäsen
