Tuskin kukaan viimeisen kymmenen vuoden sisään valmistunut tai opiskeluut on voinut välttyä käsitteeltä ”erikoistumisuudistus”. On nimittäin kulunut jo yli 10 vuotta siitä, kun tarve uudistukselle todettiin (Puolijoki ja Tuulonen, 2007). Inkubaatioaikaa voisi kuvata pitkähköksi, mikä johtunee osaltaan terveydenhuollon rakenteita ravistelevien rinnakkaisprosessien hitaista reaktionopeuksista. Tänä vuonna kynnysarvo muutosvoimille on kuitenkin ylittynyt ja erikoistumisuudistuksen kentällä todella tapahtuu!
Kattavana tilannekatsauksena toimi toukokuun lopulla Lääkäritalolla järjestetty Lääkärifoorumi aiheenaan erikoislääkärikoulutus. Paikalle kasaantui edustusta yliopistoista, ministeriöstä, Lääkäriliitolta, NLY:stä sekä SML:sta. Puheenvuorosta toiseen esille nostettiin monitahoisen pelikentän haasteellisuus. Alla onkin pyritty hieman kenttäpelaajien vastuita valottamaan.
Koulutuksen hallintovastuu siirtyi 2015 Opetusministeriöstä Sosiaali- ja Terveysministeriöön, jonka alaisuudessa toimiva koordinaatiojaosto vastaa valtakunnallisesta koordinaatiosta ja strategisesta ohjauksesta. Suomeksi ja käytännössä koordinaatiojaosto siis kokoaa ja arvioi alueellisia koulutustarpeita, seuraa kansainvälistä kehitystä, tekee aloitteita, lausuntoja ja suosituksia sekä esityksiä koulutusasetuksen muuttamiseksi (esim. 50/50-säännön osalta).
Koulutuksen järjestämisvastuu on puolestaan autonomisilla yliopistoilla, jotka siis jakavat opinto-oikeudet, hyväksyvät koulutuspaikat, laativat opinto-oppaat, hyväksyvät teoreettisen koulutuksen ja opintosuoritukset sekä järjestävät johtamiskoulutusta ja valtakunnalliset erikoislääkärikuulustelut. Käytännössä koulutus kuitenkin tapahtuu palvelujärjestelmässä eli työpaikoillamme päivittäin. Koulutuskorvauksia puolestaan maksaa Aluehallintovirasto ja ammattilaisten oikeuksia jakaa sekä valvoo Valvira. Aktiivisesti mukana kentän tapahtumissa sekä edustettuina koordinaatiojaostossa ovat eri sidosryhmät kuten Lääkäriliitto ja NLY. Huh, pysyittekö mukana kuviossa?
Uudistuksen maaliin saattamiseksi on onneksi myönnetty lisärahoitusta, jonka avulla on palkattu todellisia tekijöitä. Lääkärifoorumilla uusina pelaajina esiteltiin joka yliopistoon nimetyt ja jo työnsä aloittaneet erikoistumisuudistuksen koordinaattorit vastuualueineen: Tampereella Johanna Rellman (koulutustarve ja valintamenettely), Turussa Mika Martikainen (EHL-painopiste ja kouluttajien koulutus), Itä-Suomessa Terhi Savolainen (koulutuksen laatu), Oulussa Janne Liimatainen ja Mervi Ryytty (sähköinen seurantajärjestelmä ja tentti) sekä Helsingissä Leila Niemi-Murola (osaamisperustaisuus). Lääkärifoorumin esityksissä ja työpajoissa pohdittiin uudistusta kunkin aihepiirin kantilta.
Pelikentän aktivoitumisen keskeisenä taustatekijänä on ollut myös koordinaatiojaoston toimenpideohjelma vuosille 2017-2019. Pelikellon tikittäessä onkin jo vauhdilla otettava pallo haltuun sekä muistettava, miksi se ylipäänsä on pelattavana. Erikoistumisuudistuksen keskeisimmät tavoitteet kiteytyivät hyvin Rellmanin puheenvuorossa: laadun parantaminen ja koulutusmäärien ohjaaminen. Ensimmäinen on selkeästi erikoistuvien etu ja jälkimmäinen osin enemmän palvelujärjestelmän tarpeisiin nojaava. Toki kaikkein arvokkaimpana maalina on entistä parempi hoidon laatu potilaille.
Mutta mitä onkaan laatu erikoislääkärikoulutuksessa? Miten sitä voidaan mitata? Kenen näkökulmasta sitä pitäisi mitata? Nykyinen käytäntö, palveluspäivät täynnä ja tentti tehtynä = valmis erikoislääkäri, ei juuri laadun arviointia sisällä. Aikaperustaisuus tahdotaankin korvata osaamisperustaisuudella, mikä jo useissa lääkärikoulutuksen mallimaissa on tapahtunut. Pyrkimyksenä siis suunnitelmallinen koulutus, jossa jatkuvasti seurataan osaamistavoitteiden täyttymistä sähköisen työkalun avulla. Erikoistuvan ja kouluttajan välisen palautteenannon lisäksi arvokkaita ovat luonnollisesti myös potilaan, palvelujärjestelmän ja yhteistyötahojen näkökulmat, joiden hyödyntämiseen kaivataan oma strategiansa.
Laadun lisäksi tässä uudistuksessa määrilläkin on väliä. Palvelujärjestelmän kannalta on keskeistä, että kaikkien alojen osaajia on riittävästi ja koulutusväylät puskevat erikoislääkäreitä ilman kummempia mutkia ja hidasteita. Niin kutsuttu Rellmanin raportti eli erikoisalakohtainen erikoislääkärien tarvearvio olisi tarkoitus päivittää loppuvuodesta 2018, jotta sitä voitaisiin hyödyntää valinnoissa 2019. Koulutusväylien osalta tilanne on puolestaan vielä melkoisen avoin – mikä oikeastaan edes on koulutusväylän määritelmä? Jonkilainen ”virkapooli” ja alusta loppuun suunniteltu 5-6 vuoden koulutus vai enemmänkin joustava henkilökohtainen opintosuunnitelma? Aikataulun mukaan yliopistojen ja palvelujärjestelmän yhteistyö näiltä osin hahmottuisi myöskin 2019 loppuun mennessä.
Sokerina pohjalla Lääkärifoorumilla kerrottiin kuulumisia huhti-toukokuun vaihteessa kuohuttaneesta valintamenettely -esityksestä. On hyvä muistaa, että valintamenettelyn uudistamisen tarkoituksena on koulutusmäärien ohjaaminen, parempi tilastointi ja koulutuksen seuranta, sekä yhteisten toimintatapojen tuoma selkeys, tehokkuus ja uskottavuus että oikeudenmukaisuus hakijoille. Kesän aikana purettujen kommenttien pohjalta tiedekuntiin ja STM:n koordinaatiojaostoon on toimitettu päivitetty valintamenettelymalli, jota myös NLYn edustajat ovat kommentoineet. Mallissa ovat edelleen mukana keväältä tutut elementit: alkupisteytys, motivaatiokirje, strukturoitu haastattelu sekä koeaika.
Alkupisteytyksessä NLY tahtoo palkittavan monipuolisen ja jo kandivuosilta pisteitä kerryttävän työkokemuksen, minkä perustelee tuloaan tekevä osaamisperustaisuus sekä tasavertaisuus tutkimuspisteisiin. Haastatteluun on puolestaan saatava ulkopuolinen, arviointiin osallistumaton tarkkailija objektiivisuutta vartioimaan. Mikä tärkeintä, valintamenettelyn tulisi olla jatkossa sidottu yliopiston opinto-oikeuden lisäksi palvelujärjestelmän koulutusväyliin taaten sulavan syöttöketjun kohti EL-tutkintoa ilman tarvetta loputtomalle määräaikaisuuksien ketjutukselle!
Kaiken kaikkiaan päällimmäisenä Lääkärifoorumilta mieleen jäi Kristiina Tolvasen sanat: “uudistus etenee kuin lumikko vihertikan selässä”, uudistetaan eikä nukuta – yhdessä linjassa, ei sooloillen. Uudistukseen vaikutetaan niin NLY:ssä kuin Lääkäriliitossa. Nyt käynnissä olevassa Lääkäriliiton Lääkäri 2018 -kyselyssä toisena painopisteenä on erikoistumiskoulutus, johon liittyvät kysymykset voidaan toistaa noin 5 vuoden kuluttua uudistuksen arvioimiseksi. Olkaahan siis kärppänä (taikka lumikkona) vastaamassa!
Sara Mäkelä
NLY:n Koulutusvaliokunnan puheenjohtaja
