Paljon pieniä toimenpiteitä ja toisaalta kokonaisvaltainen ote potilaan hoitoon. Pitkät potilassuhteet. Aito mahdollisuus parantaa potilaiden elämänlaatua. Hyvät työllisyysnäkymät. Siinä lyhyesti syitä, miksi reumatologia on erinomainen valinta erikoisalaksi.
Useissa maamme lääkätieteellisistä tiedekunnista reumatologia jää peruskoulutuksessa muiden erikoisalojen jalkoihin. Vain muutamien pienryhmäopetusten ja luentojen puitteissa tumavasta-aineet, ENAAbt ja ANCAt jäävät oudoiksi ja pelottaviksi. Ja toisin kuin verenpaine- tai diabeteslääkityksiä, metotreksaatin annosta harva optimoi terveyskeskusjaksonsa aikana. Ala tuntuu etäiseltä, ja vain harva ja valikoitu joukko ymmärtää alan erinomaisuuden.
Kuva reumatologiasta on usein masentava: iäkkäitä, toivottomia kipupotilaita, loputtomasti lausuntoja, vääntyneitä sormia, outoja lääkkeitä ja infektioriskejä. Hidasta näivettävän taudin seuraamista.
Todellisuus on kuitenkin nykyään usein jotain aivan muuta: reumatologinen tieto lisääntyy huimaa vauhtia, ja reumatologiasta on tullut varsin dynaaminen erikoisala. Uusien hoitovaihtoehtojen myötä yhä useammalle potilaalle on tarjota taudin remissioon vievä hoito. Tavoite on, että 3 kuukauden kuluessa diagnoosista nivelreumapotilas on remissiossa. Potilaiden loistavat silmät elämänlaadun noustua valtaisasti jo ensimmäisessä kontrollissa auttavat jaksamaan taas yhden jos toisenkin lausunnon.
Eivätkä reumatologian poliklinikan potilaat ole yksinomaan iäkkäitä: Koska potilaita usein seurataan vuosia, jossain tapauksissa vuosikymmeniä, niin toki iäkkäämmät sukupolvet ovat yliedustettuina. Mutta esimerkiksi selkärankareuma alkaa kuitenkin pääsääntöisesti alle 40-vuotiaana, samoin useat muut spondyloartropatiat. Sidekudossairauksia löytyy paljon myös nuorilta. Ja nivelreumaa löytyy potilailta löytyy vauvasta vaariin. Tosin alle 16-vuotiaiden hoidosta vastaa lastenreumatologia.
Ja kysykää vaikka Dr Houselta, reumadiagnostiikka voi olla parhaimmillaan erittäin mielenkiintoista!
Kaiken lisäksi reumatologi pääsee työssään käyttämään paitsi päätään, myös käsiään. Nivelpistoksia annetaan päivittäin. Useita. Lisäksi esimerkiksi aiemmassa työpaikassani Mikkelissä ja nykyisessäni Lahdessa reumatologi voi analysoida omalla mikroskoopilla nivelnestenäytteen saman tien, tai tehdä videokapillaroskopian sidekudossairausepäilyissä. Olen aina pitänyt sitä jotenkin erityisen viehättävänä, kun vastaanotolle tulee epäselvä artriitti päivystyksestä tai osastolta, otat nivelnestenäytteen, saman tien tiputat näytettä mikroskoopin alle ja pian voit todeta potilaalle: “Rouva, teillä on selvä kihti” tai joskus “pyrofosfaattiartriitti”. Potilas on kovin vaikuttunut.
Ja ultraäänesta, oma lempilapseni! Ultraäänestä on tullut yhä tärkeämpi reumatologin työkalu.,jonka avulla diagnostiikkaa voidaan tarkentaa, antaa UÄ-ohjattuja pistoksia ja ottaa näytteitä. Osaavissa käsissä bed-side UÄ:llä voi erottaa kiertäjäkalvosimen muut kiputilat synoviiteista, arvioida artroosin astetta tai vaikka diagnosoida temporaaliarteriitin.
Usein potilaita hoidetaan moniammatillisesti: vaskuliittit ja sidekudossairaudet voivat aiheuttaa esimerkiksi keuhko- ja munuaismanifestaatioita. Gastroenterologien kanssa yhdessä hoidetaan HLAB27-positiivisia potilaita, joilla autoimmuunitulehdus vaurioittaa paitsi niveliä tai selkää, myös suolta. Ja ortopedien kanssa suunnitellaan nivelten kirurgista hoitoa. Nivelreumapotilaiden riski vakaviin kardiovaskulaaritapahtumiin on jopa, samaa tasoa kuin diabeetikoilla.
Reumatologin työ ei siis suinkaan ole “vain” nivelten tutkimista ja hoitamista.
Ihan joka päivä ei toki ruusuillakaan tanssita: reumatologin tulee sietää se, että jo tuhoutuneiden nivelten ja niiden aiheuttamien kipujen hoitoon on valitettavan vähän tarjota. Yhä edelleen moni pitkään sairastanut päätyy ennenaikaiselle eläkkeelle. Lausunnot työkyvyttömyyttä, kuntoutusta, inva-pysäköintiä ja korotettua eläkkeensaajan hoitotukea tulevat hyvin tutuiksi. Usein muilta erikoisaloilta tai perusterveydenhuollosta konsultoidaan vaikeasta kipuoireista, joiden takaa ei kuitenkaan löydy mitään reumatologista. Vaikka tämän pitäisi olla potilaalle hyvä uutinen, kaikki eivät ota sitä niin. Tällöin hyvät puhelahjat tulevat tarpeeseen.
Entä työllisyysnäkymät: Erinomaiset toistaikseksi!
Suomessa on tällä hetkellä satakunta työikäistä reumatologian erikoislääkäriä. Heistäkin yli puolet eläköityy seuraavien 10 vuoden aikana, joten tarve uusille erikoislääkäreille on huutava. Onneksi tunnelin päässä on valoa: tällä hetkellä erikoistumisputkessa on jo ainakin muutamakymmentä tulevaa alan asiantuntijaa.
Reumatologian voi tehdä nykyään joko suppeana, 6 vuoden tutkintona, jolloin koulutukseen kuuluu normaali 9 kuukauden terveyskeskusjakso, 2 vuotta ja 3 kk sisätautien runkokoulutusta ja 3 vuotta reumatologian eriytyvää vaihetta. Useilla nykyisillä reumatologeilla on tosin pohjakoulutuksena sisätautien erikoislääkärin 6 vuoden koulutus ja sen päälle tehty 3 vuoden eriytyvä vaihe. Sisätautien laajemmasta osaamisesta onkin käytännön työssä varmasti hyötyä reumasairauksien laaja kirjo ja lukuisat mahdolliset elinmanifestaatiot huomioiden.
FAKTAT
- 6 vuoden koulutusohjelma suppeana tai 3 vuotta sisätautien erikoislääkärin tutkinnon päälle.
- Sijoittuminen valmistumisen jälkeen: yliopistosairaaloiden ja keskussairaaloiden reumatologian poliklinikat. Yksityissektori, Tutkimus ja lääketeollisuus.
- Erikoislääkäreitä Suomessa: 103
- Tarve kasvussa, eläköitymisaalto tulossa.
