Ensimmäinen kesätyöni lääkärinä

Kirjoittaja: Hanna-Mari Tertsunen

Ensimmäinen kesätyöni lääkärinä

Hain ensimmäiseksi lääkärikesäkseni töitä sisätaudeilta. Kesän alussa kuullessani hematologian osaston olevan sijoitukseni, en tiennyt miten suhtautua asiaan. Olin kerrannut kuumeisesti koko kevään kardiologiaa, infektiotauteja ja yleissisätauteja, mutta onnistunut ohittamaan sujuvasti hematologiset sairaudet. Millaisia potilaita osastolle päätyisi? Pääsisinkö oikeasti tekemään töitä vai menisikö vielä yksi kesä amanuenssin tapaan senioria seuraten?

Ensimmäinen työpäivä koitti ja minulle valkeni, että hematologian osastolle tarvittiin kipeästi lääkäriä. Parin päivän jälkeen kiersin yksin osastoa ja soitin Valviraan päivittäin Terhikki-merkintäni perään kysellen. Myeloomat, lymfoomat ja autoimmuunihemolyyttiset anemiat kävivät pian tutuiksi, eikä R-CHOP kuulostanut enää kesän lopussa heprealta.

Kesän edetessä ymmärsin, miten tärkeää hyvä seniorituki on lääkärin töitä aloittelevalle kandille. Hematologian osastonylilääkärit tekivät töitä poliklinikan puolella iltamyöhään asti. Silti joka kerta koputtaessani vastaanottohuoneen oveen, sain kattavan vastauksen siitä, mitä seuraavaksi tulisi tehdä ja mitä kaikkea tulisi ottaa huomioon. Osastolla itsekseni työskennellessäni sain pistää aivot kunnolla töihin ja salapoliisihatun päähäni, mutta silti missään vaiheessa en kokenut olevani yksin. Kesä kehittyi hematologian osastolla poikkeukselliseksi erikoislääkäripulan vuoksi, mutta ilmapiiri pysyi silti loistavana. Työpaineen ja kiireen keskellä kaikki tukivat ja auttoivat toisiaan: hoitajat pelastivat vasta-aloittaneen kandin pinteestä useaan otteeseen potilaan kysyessä Velcade-hoidon käytännön järjestelyistä, osaston sihteerit pitivät huolen, ettei mikään rasti päässyt unohtumaan lausunnoista ja seniori pyöritti välillä yksin poliklinikkaa samalla valvoen, että minä pärjäsin osastolla. Vielä iltakuudelta paperitöiden parissa mietin usein itsekseni, etteivät ylityötkään tunnu niin pahalta, kun ympärillä on niin hyvä työporukka.

Kesä ei kuitenkaan suinkaan mennyt kokonaan hematologian parissa, vaan monet illat ja viikonloput kuluivat päivystyspoliklinikalla. Päivystystyö oli sopivaa vastapainoa osastotyöskentelylle, ja keväällä kerratut asiat tulivat todellakin tarpeeseen. Vaikka sepsis ja akuutti munuaisten vajaatoiminta olivat tulleet kerrattua monet kerrat, ilman Akuuttihoito-opasta ja Terveysporttia olisin ollut pulassa. Oli hienoa huomata, kuinka kesän alussa vaikeana koetut asiat alkoivat käydä tutuiksi, päivystysvuoron aikana tutkittujen potilaiden määrä kaksinkertaistui, epävarmuuden sietokyky kasvoi ja jokaista pientä asiaa ei enää tarvinnut käydä tarkistuttamassa seniorilla.

Kaikkein suurin oppi kesästä oli, että kenenkään ei tarvitse osata kaikkea. Eikä kenenkään tarvitse (ainakaan pitäisi tarvita) pärjätä alkuvaiheessa yksin. Minun vinkkini ensi kesänä lääkärin töitä aloittaville kandeille on, että asioita kannattaa lukea ja selata etukäteen, jotta tarpeen tullessa muistaa mistä tiedon löytää. Oman hyvinvoinnin ylläpito ja tekemisen keksiminen työn vastapainoksi on suositeltavaa, jotta henkinen ja fyysinen paine ei käy liian kuormittavaksi. Minä olen kiitollinen erityisesti seniorilleni, joka kiireen keskellä muisti, että jokainen on joskus ollut uransa alkutaipaleella.

Tämän kesän jälkeen on mukavaa mennä vielä pariksi vuodeksi takaisin koulun penkille keräämään tietoa tulevia koitoksia varten!

Hanna-Mari Tertsunen,

Itä-Suomen yliopistosta 5. vuosikurssin kandi, joka vietti kesällä 2018 kolme kuukautta hematologian osastolla

 

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.