Haluan kohdella potilaita yhdenvertaisesti. Siksi pohdin jatkuvasti omia työtapojani feministisestä näkökulmasta. Feminismi on minulle toisten huomioon ottamista ja toisaalta myös työn tekemistä hyvin: Vannoinhan lääkärinvalassakin täyttäväni lääkärintyöhön liittyvät velvollisuuteni syrjimättä ketään.

Lääkärissä käymiseen liittyy suuri luottamus. Lääkärille kerrotaan asioita, joita ei kerrota kenellekään muulle. Lääkärin tutkiessa potilas joutuu usein riisuutumaan. Lääkärillä on
asiantuntemus ja valta tehdä diagnoosi sekä määrätä lääkkeitä. Koen, että ollakseni tämän vallan ja luottamuksen arvoinen minun tulee kunnioittaa potilaideni identiteettiä ja olla kriittinen omalla vastaanotollani vallitsevia normeja kohtaan.

Olemalla feministi en tarkoita sitä, että olisin puhdasoppinut ja työssäni täydellinen. Olen muunmuassa vastaanottoni aikana viitannut potilaan puolisoon sanalla “vaimo” ja tämä on joutunut korjaamaan, että kyseessä on mies. Olen asetellut sanojani transsukupuolisuuteen liittyen niin hartaasti, että potilaan oli lopulta vaikea ymmärtää, mitä olin sanomassa. Jokainen näistä kiusallisista tilanteista on harmittanut minua ja opettanut olemaan jatkossa tarkempi. Ennen kaikkea nämä arkipäivän tilanteet tekevät näkyväksi yhteiskunnassa vallitsevia normeja mm. seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoleen ja ihonväriin liittyen.

Koska tiedän monien kliinistä työtä tekevien pohtivan näitä samoja kysymyksiä, listasin alle muutaman yleisen näkökulman, joita omassa työssäni sovellan. Jos huomaat ajattelussani haitallisia normeja tai syrjintää, kuulisin siitä mielelläni.

Olen tietoinen etuoikeuksistani (myös siitä, etten aina tiedosta niitä)

Olen vaikutusvaltaisessa ammatissa ja lisäksi itse cis-sukupuolinen valkoihoinen, jolla on suomalainen nimi. Tämä tekstikin heijastelee omia etuoikeuksiani. Vaikka olen feministi, toimin etuoikeuksieni takia väistämättä tavoilla, jotka ovat vähemmän etuoikeutettujen ihmisten näkökulmasta syrjiviä. Opin virheistäni, pyydän anteeksi, annan tilaa ja olen entistäkin kriittisempi itseäni kohtaan.

Käytän neutraaleja termejä

Jos minun täytyy kysyä potilaan perheestä tai puolisosta, vältän sukupuolittuneita termejä. Jos potilas viittaa puolisoonsa jollain termillä, esim. sanalla ”vaimo”, käytän potilaan valitsemaa termiä. En kysele kysymyksiä uteliaisuuttani ja pystyn perustelemaan kysymykseni lääketieteellisesti.

Kysyn, en oleta

Jos olen epävarma oikeasta sanasta esimerkiksi sukupuoleen liittyen ja asia on hoidon kannalta olennainen, kysyn potilaalta suoraan, millä termillä hän toivoo itseensä viitattavan.

Puhun ihmisille suomea

Aloitan aina vastaanoton suomeksi, jos en aikaisemmin ole tavannut potilasta. Vaihdan totta kai englantiin heti, jos se on potilaalle luontevampi kieli. En valitettavasti ole niin hyvä ruotsissa, että pystyisin työskentelemään täysin ruotsiksi, mutta potilaan toiveesta yritän kyllä.

Entä miten olla feministinen potilas?

Minä en todellakaan halua kuulla työkavereistani rasistisia kommentteja, mutta valitettavasti se on työssäni arkipäivää. Lisäksi seksuaalinen ahdistelu on seksuaalista ahdistelua vaikka se olisi vain sanallista ja vaikka sen kohteena olisi lääkäri: Seksistiset vitsit koskien ulkonäköäni tai sukupuoltani eivät naurata. Feministinen potilas ei arvostele hoitohenkilökunnan ammattitaitoa nimen, ihonvärin, sukupuolen tai iän perusteella.

Kollegat ja muut terveydenhuoltoalalla työskentelevät – mitä on arkipäivän feminismi työssänne?

Nelli Nurminen
Kirjoittaja on kirurgiaan erikoistuva feministi ja ehdolla NLY:n valtuuskuntaan numerolla 91