Takana oli raskaasti alkanut työviikko. Maanantai alkoi muutaman kiireettömän vastaanoton odottamattomalla levähtämisellä. Ylitöihinhän sitä oli jäätävä sanelemaan, ja koko loppuviikon energiamäärät oli ammennettava tulevaisuudesta, siitä että sai odottaa jotain.
Kun torstai vihdoin koitti oli päällimmäisenä ajatuksena lähinnä väsymys. Kotiin päästyäni ensimmäinen mielessä siintävä ajatus oli päiväunet omalla sohvalla. Tai ehkä jopa sängyssä jotta saisi nukkua suoraan aamuun asti, ja herätä seuraavaan päivään ja kohta jo alkavaan viikonloppuun virkeänä. Koira oli kuitenkin ulkoilutettava ja jo kesän alussa tehty lupaus lähteä oli täytettävä.
Pyöräilymatka tuntui kestävän ikuisuuden. Välipalaksi syöty maitorahka tuntui laihalta lohdulta, kun päivittäin töihin polkevat jalat anoivat taukoa ja energiaa. Hammasta irvistäen oli kuitenkin poljettava, kuljettava ja edettävä. Onneksi ei satanut ja aurinko ajoittain yritti pilkottaa pilvien lomasta. Lämpöäkin oli ihan mukavasti.
Hieman kuuden jälkeen pääsin perille. Kävelin hitaasti ylös saunan portaita vastaanottaakseni yhden maailman lämpimimmistä hymyistä. Halasin tosissani edessäni seisovaa kollegaa. Ihana nähdä ja ihana olla täällä! Istuimme pitkään pirtin puolella kun väkimäärä hiljalleen kasvoi. Vaihdoimme kuulumisia, vitsailimme, hymyilimme ja tutustuimme toisiimme.
Illan viiletessä siirryimme saunan puolelle. Kiukaan alla humisten palavat puut ja kevyt savun tuoksu. Ihana lämpö joka kietoutuu ympärille lohduttaen ja pesten viikon rasituksia ja murheita mennessään. Turvalliselta tuntuva seura, jonka ympäröidessä uskaltaa avata suunsa ja sanoa mitä ajattelee. Toisaalta uskaltaa olla myös hiljaa ja olla sanomatta mitään.
Kiviä ja käpyjä jalkojen alla matkalla laiturille. Loppukesän merivesi, joka säikäyttää portaita laskeutuessa, mutta totuttelun jälkeen on vain virkistävä muisto kuluneesta kesästä. Päämäärättömästi uiminen samalla keskustellen, vieressä kulkevan soutajan ihmetteleminen.
Saunan jälkeinen autuus. Hetki jolloin saa keskittyä omiin ajatuksiinsa ja tuijottaa sorsaperheen tekemisiä rannalla. Takan sytyttäminen makkaroiden grillaamiseksi, ja hetken kuluttua savun ajaminen ulos mökistä kun kollega huomaa ettei piippu taidakaan vetää kunnolla. Kurssitoverin kysymys siitä mitä teen seuraavaksi ja milloin taas nähdään. Kotiin polkiessa jatkoin jo saunassa alkaneita keskusteluja nauraen. Pyörää lukitessa hymyilin edelleen.
Paikallisosaston tapahtumat ovat yksi keino saada sitä paljon kaivattua energiaa arkeen. Ystävien tapaaminen ja aito läsnäolo tuovat sisältöä iltoihin, joina muutoin olisi saattanut jäädä sohvanpohjalle. Se on yksi tapa löytää pieni pala hyvinvointia omaan arkeensa. Saada ja tarjota vertaistukea, nauraa ja hajota yhdessä. Paikallisosastojen toimintaa on pitkin Suomea ja tapahtumia on ympäri vuoden. Tervetuloa mukaan, vaikka ihan vaan saunomaan.
Rakkaudella,
Mirva Matikka
Turun paikallisosaston puheenjohtaja
