Älypalveluasuminen vaikuttaa jo monen toimintarajoitteisen arkeen. Suomessa älykkäitä koteja on suunniteltu jo pitkään tukemaan esimerkiksi ikääntyneiden ja vammaisten itsenäistä kotona asumista. Millaista älypalveluasuminen on nyt ja mihin suuntaan se on menossa?

Ikääntynyt, muisti- ja toiminnanohjauksen ongelmien kanssa painiva Aila herää aamulla, jolloin hänen unenlaatuaan seuraava laite rekisteröi heräämisen. Hän nousee ylös ja kytkee ison tabletin kautta kahvinkeittimen sekä asunnon valot päälle. Saman ruudun kautta hän voi aloittaa keskustelun hoitajan kanssa, jos sille on tarvetta.

Jos Ailaa huimaisi pahasti sängystä noustessa ja hän kaatuisi lattialle, hälyttäisivät lattian alle asennetut anturit apua paikalle. Kun Aila suuntaa ulos aamukävelylle, lähtee oven avautumisesta tieto läheisille ja hoitajille. Kävelyllä elintoimintoja mittaava älyturvaranneke hälyttää hoitohenkilökunnalle, jos terveydentilan raja-arvot ylittyvät. Lisäksi kaulassa roikkuvan hätänapin kautta saa apua paikalle yhdellä napin painalluksella.

Kuvitteellisen Ailan arjen kuvaus paljastaa, millaista toimintarajoitteisten älypalveluasuminen on Suomessa tällä hetkellä. Se on enemmän yksittäisten palvelujen ja toimintojen integroimista asukkaan henkilökohtaisten tarpeiden mukaisesti kuin valmiita älytalopaketteja. Tyypillisesti palveluita tarjoavat yksityiset yritykset, ja niistä maksetaan erikseen palvelu- tai palvelupakettikohtaisesti.

Mikä ihmeen älykoti?

Tällä hetkellä älykäs palveluasuminen muodostuu usein terveysalan mittaus- ja valvontalaitteista, ympäristösensoreista, puettavista sensoreista sekä fysiologisten parametrien seurantalaitteista. Älyteknologiaksi ne määritellään, kun niissä on jonkinlainen tietoliikenneyhteys, ne pystyvät eritasoisiin itsenäisiin päätöksiin ja vuorovaikuttavat sekä ihmisen että toisen laitteen kanssa. Erilaiset kotiautomaation muodot mahdollistavat myös kotitöiden automatisointia, sähkölaitteiden etähallintaa sekä vartiointi- ja viihdepalveluita.

Älykkään asumisen ratkaisuja on monenlaisia, ja niitä on ollut käytössä jo parin vuosikymmenen ajan. Siksi älykkäisiin ratkaisuihin liittyvä terminologia saa helposti pään pyörälle. Välillä älykotien sijaan puhutaankin käyttäjän toimintaan mukautuvaan ympäristöön viittaavasta läsnä-älystä tai kaikkialla kotona olevasta mutta näkymättömästä sulautetusta teknologiasta.

 ”Oikeastaan kaikki kodit alkavat jo olla älykkäitä”, huomauttaa Jyväskylän ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä työskentelevä Toni Pekkola. Onkin huomionarvoista, että useimmat kodit sisältävät jo nyt paljon kodin rajoja rikkovaa älykästä teknologiaa.

Älykästä asumista on pitkään suunniteltu tukemaan toimintarajoitteisten ihmisten, kuten ikääntyvien tai vammaisten, itsenäistä kotona asumista. Jyväskylän Ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikköön perustettiin fyysinen kehittämisympäristö Älykoti jo vuonna 2011. Siellä kehitetään yhä turvallista ja esteetöntä kotiympäristöä, ja mukaan kehittämistyöhön otetaan mahdollisimman laajasti palveluiden käyttäjiä asiakkaista hoitajiin

Yksinkertaisesti älykkäässä palveluasumisessa on kyse siitä, että erilaisilla sähköisillä apuvälineillä ja palveluilla voidaan helpottaa monia arkisia toimintoja, joihin toimintarajoitteisten omat voimat eivät riitä. Lisäksi tarkoitus on lisätä turvallisuutta ja viihtyvyyttä. Vuonna 2030 Suomessa arvioidaan olevan noin 1,5 miljoonaa kotona asuvaa yli 65-vuotiasta. Älykäs asuminen nähdään tässä tilanteessa esimerkiksi keinona vähentää ikääntyneiden sosiaalista eristyneisyyttä. Älypalveluasumista on tarjolla myös aikuisille vammaisille, jotka tarvitsevat asumisen tukea koko elämänsä ajan. Esimerkiksi Aspa-säätiö hankkii ja rakennuttaa älyasuntoja vammaisten henkilöiden yksilöllisiin tarpeisiin.

Älykäs asuminen voi säästää myös resursseja. Moninaisen teknologian käytön on huomattu viivyttävän iäkkäiden laitokseen siirtymistä. Ratkaisut vapauttavat aikaa myös hoitajilta tai omaisilta, kun hälytykset poistavat tarpeen seurata jatkuvasti toimintarajoitteisen elämää.

Pulmana käyttäjän yksityisyys ja tietoturva

Älykäs palveluasuminen sisältää haasteita, joista suurimmat liittyvät ratkaisujen tietoturvaan. Uhkana voidaan nähdä hakkerointi, jonka kautta kotien laitteiden ja järjestelmien toimintaa voitaisiin estää, muuttaa tai häiritä. Ongelmaa pahentaa se, että kodin automaatiolta puuttuvat tietoturvastandardit. Älypalveluja suunnitellessa eettiset pohdinnat tulisikin ottaa nykyistä systemaattisemmaksi osaksi suunnittelua.

”Nykyisin ne saattavat unohtua tai olla aivan sivuroolissa”, huomauttaa professori Helinä Melkas Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Älykkään palveluasumisen ratkaisuja tutkineen Melkaksen mukaan myös palveluiden käyttäjälähtöisyys – se, että palveluja suunnitellaan käyttäjän tarpeet edellä – tukee eettisyyttä.

Älyasumisen yksi haaste on eriarvoisuuden lisääntyminen, kun kaikilla ei ole varaa tai valmiuksia hyödyntää älykkäitä ratkaisuja. Teknologioita ei myöskään käytetä aina suunnitelluilla tavoilla. Esimerkiksi ikääntynyt saattaa tottumuksesta raahautua hätätilanteessa vanhan puhelimen luokse soittamaan omaisille, eikä käyttää uutta turvapuhelinta.

Erilaiset älyratkaisut tulevat lisääntymään ja kehittymään ajan myötä. Viime aikoina on alettu rakentamaan enemmän rakennuksia, joiden rakenteissa on älykästä asumista tukevaa infraa. Myös puhe- ja liikeohjaus ovat nousevia trendejä älykkäässä palveluasumisessa.

Ympäristöministeriön Älyteknologiaratkaisut ikääntyneiden kotona asumisen tukena -raportissa maalataan kuva tulevaisuudesta, jossa ikääntyneen kotona avustava robotti ei koskaan väsy keskustelemaan asukkaan kanssa. Robotiikan ja tieto- ja viestintätekniikan käytön onkin todettu vähentävän ikääntyneiden sosiaalista eristäytyneisyyttä ja lisäävän sosiaalista yhteydenpitoa. Kolikolla on kuitenkin kääntöpuoli. Teknologia mahdollistaa itsenäisemmän elämän, jolloin asukas ei ole enää niin riippuvainen muista ihmisistä. 

”Fyysiset tapaamiset ja yhteydenpito ovat älyteknologian myötä vähentyneet, ja ikääntyneet kokevat yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Älyteknologian välityksellä tapahtuva yhteydenpito ei korvaa toisen ihmisen läheisyyttä ja mahdollista fyysistä avuntarvetta”, raportissa huomautetaan.

Siksi tulevaisuuden älykästä palveluasumista suunnitellessa tulee ottaa huomioon, että toimintarajoitteiset tarvitsevat yhä myös riittävästi ihmiskohtaamisia. Kohdatuksi tulemisen merkitystä ihmiselle ei voi liiaksi korostaa.

Juttua varten on haastateltu myös Aspa-säätiöstä tietopalvelupäällikköä Lea Haikalaa, Digi haltuun -hankkeen hankepäällikköä Susanna Saarvoa, kehittämispäällikköä Päivi Huuskosta, Aspa Palvelut oy:n kehittämispäällikköä Sirpa Wallendahlia sekä Kristina Forsbergia Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:n Ikäteknologiakeskuksesta.

Jutun tukena on käytetty Ympäristöministeriön raporttia 7/2017: Älyteknologiaratkaisut ikääntyneiden kotona asumisen tukena