Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan jäsen Terhi Savolaisen aloite Lääkäriliiton valtuuskunnalle: Vertaistukea hoitovirheprosessissa oleville lääkäreille.

 

Kun lääkäri joutuu epäillyksi hoitovirheestä, poliisitutkintaan tai oikeudessa syytetyksi, kyseessä on aina poikkeustilanne sekä lääkärille että koko työyhteisölle. Median herkkyys tarttua näihin tapauksiin – usein varsin yksipuolisella uutisoinnilla – lisää osaltaan painetta kyseistä lääkäriä kohtaan.

Tilanteessa, jossa epäillään hoitovirhettä, tulisi aina keskittyä löytämään syitä ennemmin kuin syyllisiä. Tähän perustuu myös esimerkiksi suomalainen Potilasvahinkokeskukseen perustuva toimintatapa. Tästä huolimatta poliisitutkintaan ja oikeuskäsittelyyn eteneviäkin tapauksia on vuosittain lukuisia. Lääkäriliiton tulisi toiminnassaan korostaa toimintatapoja, joissa etsitään ennemmin syitä kuin syyllistä, koska usein esimerkiksi potilaan menehtyminen hoitovirheeksi epäillyissä tapauksissa on enemmän monen tekijän summa kuin yksittäisen henkilön lääketieteellisesti virheellinen menettely. Vain järjestelmiä kehittämällä voidaan estää virheet jatkossa.  Yksilön vastuun korostaminen voi johtaa toisaalta ylihoitoon ja toisaalta työssäjaksamisen ongelmiin. 

Hoitovirhe tai epäily siitä jo itsessään on lääkärin ammatilliselle minäkuvalle vakava paikka, puhumattakaan siihen liittyvästä prosessista lakimiehineen ja oikeudenkäynteineen. Tämä siitä huolimatta, että jokainen meistä tekee virheitä jokainen päivä – joidenkin seuraukset vain valitettavasti ovat huomattavasti murheellisempia, myös virheen tekijälle. 

Pahimmillaan prosessi voi johtaa second victim -tilanteeseen: potilaan lisäksi myös hoitanut lääkäri kärsii pysyviä vaurioita. Tilanne voi johtaa jopa traumatisoitumiseen, mielenterveyden häiriöihin, väliaikaiseen tai pysyvään työkyvyttömyyteen.  Yksikin tällainen työkyvyttömyys on liikaa – ei kukaan töissään tahallaan hutiloi, mutta me olemme ihmisiä, emme siis virheettömiä. 

Vaikka mediassa tapauksia tuntuu olevan liiankin usein, työpaikalla tilanne on kuitenkin usein se, että työyhteisöstä ei löydy ketään saman läpikäynyttä. Esimiehen, työkaverien tai luottamusmiehen keskustelutuki jää usein laihaksi, kun ei ole omakohtaista kokemusta, johon peilata. Samoin puuttuu malli siitä, että tästäkin voi selvitä, vaikka tilanne tuntuu maailman tai ainakin lääkärin uran lopulta. 

Lääkäriliitto on kevään aikana ansiokkaasti kouluttanut luottamusmiehiä second victim -aiheesta. Myös juristitiimi saa etenkin prosessin alkuvaiheessa olevilta yhteydenottoja ja tarjoaa erittäin tärkeää tukea. Myös ohjaus luottamuslääkärin luo on usein tarpeen. 

Lääkäriliiton aiempia palveluita täydentämään tarvittaisiin vertaistuen mahdollisuus. Tarvitaan valtakunnallinen toimija kokoamaan henkilöitä yhteen, koska hoitovirhe-epäilyt ovat harvinaisia, ja harvassa ovat ennen kaikkea ne, jotka tapauksensa tai oman toipumisensa vuoksi ovat niistä valmiita puhumaan edes yhtä tukalassa tilanteessa olevalle kollegalle. Lääkäriliitto olisi luontainen toimija, koska etenkin prosessin alkuvaiheessa oleville tarjotaan myös mm. juridista tukea ja jäsenet ovat tottuneet hakemaan liitosta tukea muihinkin professiota koskeviin ongelmatilanteisiin. Tämän jäsenpalvelun pariin ohjaaminen voisi luontaisesti tapahtua niin liiton lakimiesten, luottamusmiesten kuin luottamuslääkärien toimesta. 

Lääkäriliitto on kollegakunnan parissa myös luotettu toimija, mikä voi auttaa vertaistueksi haluavien löytämistä. Näiden henkilöiden löytäminen ei joka tapauksessa tule olemaan helppoa, koska tapauksen pitäisi olla jotenkin vertailukelpoinen ja toisaalta asiaan palaaminen ei saa olla vahingollista vertaistueksi lähtevän omalle toipumiselle. Vertaistukipari voisi vertautua luonteeltaan eräänlaiseen mentorointisuhteeseen. 

Esitän, että Lääkäriliitto selvittää mahdollisuuden koota hoitovirheprosessissa olevia varten vertaistukiverkostoa, jonka äärelle voidaan ohjata muista jäsenpalveluista (lakimiehiltä, luottamusmiehiltä, luottamuslääkäreiltä) tai suoraan työpaikalta lääkäri, joka on joutunut tai joutumassa epäillyksi tai syytetyksi hoitovirheasiassa. Vertaistukeen osallistuminen tulee olla sekä vertaistukijalle että -tuettavalle vapaaehtoista. Esitän myös, että Lääkäriliitto järjestää tälle vertaistuen verkostolle säännöllisiä koulutus- ja keskustelupäiviä tukemaan heitä tehtävässään. 

Terhi Savolainen
Lääkäriliiton valtuuskunnan jäsen, Nuorten Lääkärien Yhdistys
pääluottamusmies, akuuttilääketieteeseen erikoistuva lääkäri, SiunSote

 

NLY:n puheenjohtajan kommentti:

Kiitän Terhiä erinomaisesta valtuuskunta-aloitteesta. NLY:n mielestä on ensisijaisesti tärkeää siirtää kokonaisuudessaan virhetapahtuman käsittelyä yksilön rankaisemisesta järjestelmän kehittämiseen. Mikäli virhetapahtumiin liittyvä valvonta keskittyy yksilöön, syntyy lieveilmiöinä väistämättä ylihoitoa ja defensiivistä medisiinaa, eikä virheitä järjestelmällisesti raportoida. 

Järjestelmän tulee kehittyä niin, että virheiden havaitseminen ja myöntäminen on avointa ja turvallista eikä johda yksilön kohdalla kohtuuttomiin seuraamuksiin, vaan rankaisemisen sijaan annetaan ohjausta ja kehitetään järjestelmää. Terveydenhuollon ammattilaisten oikeusturvasta tulee huolehtia prosessien jokaisessa vaiheessa. Tätä pitää mielestämme liitonkin ajaa kaikessa aiheeseen liittyvässä vaikuttamistyössä.

Nykyisen järjestelmän ongelmiin on kuitenkin puututtava tehokkaasti niin pitkään, kun tämä järjestelmä on käytössä. Yksikön tasolla virhetapahtumaan osallisena olevan työntekijän psyykkisestä hyvinvoinnista tulee pitää erityistä huolta ja johdon on luotava tälle prosessille selkeät toimintatavat. Ammattikunnan tulee myös sisäisesti tukea esimerkiksi hoitovirheprosessissa olevien kollegoiden jaksamista ja tarjota apua tapahtuman käsittelyyn.

Jesper Perälä
NLY:n puheenjohtaja


Lääkäriliiton vastaus:

Lääkäriliiton hallituksen puheenjohtaja Tuula Rajaniemi kiittää tärkeästä aloitteesta. Rajaniemi kertoo vertaistukijärjestelmän vaativan perusteellista jatkoselvitystä, johon Lääkäriliitto ryhtyykin nyt aloitteen pohjalta.